Hikihuoneessa

Kuva täältä.

Sauna. Paikka, jossa hiki saadaan kunnolla pintaan ja pestään se lopulta pois päivän aikana kertyneiden tomujen, surujen ja murheiden joukossa. Joillakin on perinne, että joka lauantai-iltana lämmitetään sauna, vihdotaan tai vastotaan ehkä hieman ja lopulta katsotaan illan ohjelmia parhaaseen katseluaikaan kylpytakit päällä sohvalla röhnöttäen. Tämä on ehkä samalla stereotypia suomalaisesta lauantai-kulttuurista. Yleistämisestäni huolimatta, kyllä minä lapsena vietin näin lauantai-iltani. Sauna oli aina kello 20.00, jonka jälkeen hipsimme ennen nukkumaanmenoa kylpytakit päällä jääkaapin ja television väliä. Ihanaa olla suomalainen! :-)

Meillä ei tämän perheeni parissa saunota ehkä näin kaavoihin kangistuen, mutta saunotaan kuitenkin. Jotenkin tästä kuumasta ja hämärästä huoneesta on tullut minulle ja Ukolleni paikka, jossa käymme läpi viikon aikana tapahtuneita hyviä ja/tai huonoja asioita. Kysymme toisiltamme, vieläkö kannetaan kaunaa jostakin asiasta, jonka parissa olemme vääntäneet kättä aiemmin. Sovittelemme ja lupaamme parempaa huomista ja pesemme toisemme saunan jälkeen, kuin sovinnon merkkinä. Saan meidän saunahetkemme kuulostamaan hyvin siirappisilta ja kaunistetuilta, mutta minulle nämä hetket ovat tärkeitä. Saunassa olemme aitoja itsejämme, mitään piilottamatta ja toisillemme avoinna vikoinemme. Sovimme saunoessamme meille tärkeistä asioista. Viimeksi puhuimme saunassa häistämme ja päädyimme Ukon toiveesta tarjoamaan häissämme mansikkakermakakkua. Asiamme voivat kuulostaa pieniltä, mutta ovat silti yhtä tärkeitä. Kerromme toiveistamme punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Ihastelemme Mimmin kasvua ja silittelemme Titiuuta. Voi kuinka ällön ihanaa.
Kipuava lämpömittari pitää tunteemme viileinä, sillä emme käy saunassa kiivaita keskusteluja. Paitsi silloin, kun suhteemme kävi läpi "kolmen vuoden kriisiä", kävimme muutamaan kiivaan keskustelun mökkimme saunan pukuhuoneessa. Keskustelu olisi varmaan pitänyt siirtää lauteiden puolelle.. :-)
Ehkä tähän muuten euforiseen tilaamme saunossa on syynä se saunatuoksu, jota käytämme (minun halustani) ainakin yksiin tai kaksiin löylyihin. Purkissa taidettiin puhua, että liiallisella käytöllä on ärsyttäviä vaikutuksia.

Minun täytyy teille kuitenkin tunnustaa, että olemme Ukon kanssa kummatkin hyvin nopeasti tulistuvia kovapäisiä kus.päitä. Riitamme laantuu yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin, mutta olemme molemmat siitä huolimatta mestareita olemaan ilkeitä. Uskallan anonyymisti kertoa, että hyvin terävä kieleni on pahoittanut Ukon mielen joskus niin pahasti, että sain ison mieheni itkemään. Mutta arvatkaa vaan, kuinka itkuherkkä minä olen.. Joskus ehkä vähän liiankin. Emme kuitenkaan riitele usein, mutta joskus ulkopuolisen korvaan keskustelumme saattaa kuulostaa hyvinkin kiivaalta. Ehkä juuri siksi tarvitsemme paikan, jossa elämä on vaaleanpunaista ja sokerista. Todellisuus on kuitenkin tavallista lapsiperheen elämää ylä- ja alamäkineen, jossa äiti ja isi ovat välillä väsyneitä eivätkä hetekkahommat jaksa kiinnosta pätkääkään. Olen kuitenkin onnellisesti menossa naimisiin elämäni miehen kanssa. Ei siitä tunnu pääsevän eroonkaan. Puhallamme kaikesta huolimatta yhteen hiileen ja muistamme huomioida toisiamme hieronnalla, suudelmilla tai kosketuksella. Vaikka suhteemme ei enää elä samanlaista alkuhuuman perhosia vatsassa-aikaa, olemme luonneet ympärillemme toimivan ja ihanan arjen.

Minkälaisia parisuhteita teille on? Miten te sovittelette riitanne? Entä minkälaisia saunojia teistä löytyy?






Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!