Tyttöjen ilta

Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppii pöydällä. :-) Eli toisin sanoen: kun mies on kerrankin illan muualla, tytöt herkuttelevat ja nauttivat olostaan.

Meillä oli perjantai-iltana toisen kaasoni ja Mimmin kanssa tyttöjen ilta. Päivällä väänsin pienten supistusten lomassa herkkuja ja illalla laitettiin sitten sauna lämpimäksi. Kuten olen aiemmin (toivottavasti) maininnut, minulla on ollut paljon kipeitä ja kivuttomia supistuksia Titiuuta odottaessani. Reiluun viikkoon ei ollut yhtäkään supistusta (JEE! Tästä asiasta tulee pidettyä huomaamattakin kirjaa), mutta tämä asiahan korjattiin minun "rehkiessä" keittiössä. Onneksi kivut haihtuivat lopullisesti saunan jälkeen elokuvaa katsoessa lämmin kauratyyny alavatsalla. (Suosittelen kauratyynyä - kylmänä tai lämpimänä - jokaiselle niska,-selkä,-vatsakipuiselle. Minulle kauratyyny auttaa vaivaan  kuin vaivaan. Näin vähän liioitellusti sanottuna)

Koska jopa KAKSI ihmistä on pyytänyt lisää postauksia ruoasta, leipomisesta ja resepteistä, laitan nyt tähän postaukseen kuvat ja reseptit hyväksi havaituista ohjeista, joita nautimme tyttöjen illassamme. Oliko hieman epämääräinen lause..

Ensimmäiseksi suolainen Pinaatti-fetapiiras spanakopita. Ohje on Koti ja keittiö-lehdestä. Kokeilin tätä ohjetta ensimmäistä kertaa.



Pinaatti-fetapiiras spanakopita
12 annosta


Ohje


1 pkt (600g) lehtitaikinaa (minulla oli kotona vain 500g voitakinapaketti, mutta se toimitti saman asian. Tein piiraan piirakkavuokaan, koska taikina ei riittänyt pellilliseen)

Täyte
3 sipuli
2 valkosipulinkynttä
5 rkl oliiviöljyä (itse paistoin tavallisessa kasvisöljyssä)
250 g tuoretta pinaattia (en tiedä miten pakastepinaatti toimisi tässä. Ihan hyvin, kai?)
2 dl  tuoreita, hienonnettuja yrttejä (minä käytin sitruunamelissaa ja basilikaa, molempia koko ruukulliset)
1 pkt (200 g) fetajuustoa
2 munaa
suolaa ja mustapippuria


Voiteluun
1 muna


1. Anna lehtitaikinalevyjen sulaa leivinpaperin päällä pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppua kevyesti reilun kokoisessa kasarissa. 
Kun sipuleita paistaa miedolla lämmöllä, voit samalla tehdä muuta. Muista kuitenkin välillä sekoittaa, ettei sipulit kärähdä. En omista kasaria, joten hoidin kuullottamisen tavallisessa isossa kattilassa.
3. Hienonna pinaatinlehtiä veitsellä pienemmiksi,. Lisää pinaatit kasariin. Sekoita ja anna niiden vetäytyä kasaan.
4. Nosta kasari syrjään ja anna jäähtyä. Lisää sitten yrtit, fetakuutiot, munat ja mausteet.
5. Jaa taikinalevyt kahteen osaan. Kauli palat ohuiksi levyiksi. Nosta toisen levyn päälle pinaatti-fetaseos. Nosta toinen levy päälle ja kääri reunat alle. 
Tässä kannattaa käyttää levyjen kaulimisalustoina jauhoitettuja leivinarkkeja. Muista lisätä vähän jauhoja myös taikinalevyjen päälle - näin kauliminen sujuu helpommin. Kun levyt on kaulittu leivinpaperin päällä, on se helpompi nostaa ja kääntää toisen päälle. Kannattaa myös kaulita toisesta hieman isompi levy, jotta siitä riittää käärittävää sen toisen levyn alle. Liian ohuitakaan levyjä ei kannata tehdä, sillä taikina repeytyy helposti.
6. Voitele pinta vatkatulla munalla. Paista piirasta 225-asteisen uunin alaosassa noin 30 minuuttia, kunnes se on kauniin ruskea. Anna jäähtyä ennen herkuttelua.





Tyttöjen illan kruunaa mokkapalat! Löysin kaupasta aivan superällönihanan neljää eri vaaleanpunaista strösseliä sisältävän purkin. Näiden mokkapalojen ohjeen olen joskus bongannut jostakin blogista. Voin yrittää joskus etsiä linkin ja lisätä sen tähän. Nämä ovat niin hyviä, että ihan harmittaa kun en voi ottaa kunniaa itselleni. :-)


Mokkapalat
Pellillinen


Ohje


Pohja
5 dl sokeria
5 dl jauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl soodaa
1 tl suolaa
2 ½ dl maitoa tai vettä
200 g voita
4 rkl kaakaojauhetta (suosittelen lämpimästi Fazerin kaakaojauhetta. Tästä saa myös hyvää kaakaota ;-) )
1 dl piimää, jogurttia, maitoa tai kahvia. (Minä tykkään käyttää luonnonjogurttia)
2 kananmunaa


1. Sekoita kuivat aineet keskenään. (sokeri, jauhot, vaniljasokeri ja sooda)
2. Kiehauta voi, maito/vesi, kaakaojauhe ja suola. 
Kaakaojauhe on hyvä lisätä siivilän läpi, jotta vältyt tylsiltä kokkareilta. Olen myös kuullut huhuttavan, että maito ja suola yhdessä ennen kiehauttamista, eivät pelaa hyvin yhteen. Joten lisäsin suolan vasta kiehauttamisen jälkeen. En esimerkiksi ikinä lisää suolaa maitopohjaiseen kaurapuuroonkaan, ennen kuin puuro on valmis.)
3. Yhdistä kaakaoseos ja jauheseos. 
4. Jäähdytä. 
Jos haluat jäähdyttää seoksen nopeasti, lisää tiskialtaaseen kylmää vettä (ja tulppa ;-) ) ja pistä kulho sinne jäähtymään.
5. Lisää piimä/jogurtti/maito/kahvi ja munat.


Paista pohja 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. 
Tiedät, että pohja on valmis, kun pistäessäsi sitä hammastikulla tai puisella grillitikulla, tikkuun ei jää taikinaa. Kun otat pohjan uunista, kurkkaa myös miltä pohja näyttää. Jos pohjaa jää leivinpaperiin, se ei ole vielä valmis. Jäähdytä pohja ennen kuorrutteen lisäämistä.


Kuorrute


100 g voita
2 rkl maitoa
1 rkl kaakaojauhetta
tomusokeria (tarkkaa määrää en osaa sanoa, minulla meni ainakin 4 dl. Varaa kokonainen paketti, ettei tomusokeri vaan lopu kesken.)


Kiehauta voi, maito ja kaakaojauhe. Pidä levy kiehauttamisen jälkeen miedolla lämmöllä, ja kun lisäät tomusokeria seokseen siivilän läpi, ota kattila aina pois levyltä, ettei seos pala pohjaan. Pistä kattila välillä levylle ja sekoittele. 
Kun seos on tarpeeksi paksua, lisää kuorrute heti pohjan päälle ja auta seosta levittäytymään esimerkiksi nuolijalla ja koristele välittömästi.




Palan painikkeeksi tein jääteetä Forsman TEA: Chamraj, Lime-Sitruuna, Vihreä Lehtitee:stä. Lisäsin jääteehen limehunajaa ja sitruunamehua. Tähän ei oikeastaan ole yhtä ainoaa ohjetta. Teepussin ohjeiden mukaan lisää veteen teetä ja oman maun mukaan maukeutusta ja kirpeyttä, jos haluaa.



Katsoimme kaasoni kanssa Finding Neverland. Olen nähnyt tämän jo muutaman kerran, mutta en nähtävästi tarpeeksi monta kertaa. Peter Pan on lapsuudestani asti ollut yksi lempisaduistani ja olen nähnyt varmasti neljä tunnetuinta Peter Paniin liittyvää elokuvaa: HookPeter Pan piirrettyvuoden 2003 Peter Pan-versio ja Finding Neverland. Yksi Peter Pan-kirjakin löytyy hyllystä. Mimmiä ei vaan kiinnosta, kun yritän ehdottaa kirjaa iltasaduksi tai dvd:n katsomista.

Lapsena minä usein toivoin, että Peter Pan tulisi ikkunani taakse ja hakisi minut Mikä-Mikä-Maahan. Onkohan minulla ollut niin kamala lapsuus, että toivoin jonkun hakevan minut pois. Heh. :-) Ehkä minua kiehtoi enemmän ajatus lentämisestä, puumajassa nukkumisesta ja ikuisesta kapsuudesta, kuin pakomatkasta pois kotoa.
Nyt toivon, että lapseni pysyisivät aina lapsina, aivan kuin Peter Pan, eivätkä joutuisi miettimään aikuisten murheita ja maailman todellista menoa. Minua aivan pelottaa lasteni kouluun meno ja se, mitä he siellä kohtaavat. Aivan liian nuorina meikkaavia lapsia, ulkonäköpaineita, joukon painostusta kokeilemaan kiven takana miltä tupakka maistuu tai kalja haisee: aivan liian nuorena aikuistumaan joutumista - tai sen yrittämistä. Jos leikit leluilla tai olet ystäviesi kanssa kirkonrottaa vielä kuudennella luokalla, sinua aletaan heti kiusata ja olet luokkasi nälvimisen keskipiste.
Minua ei ole ikinä tälläisistä asioista kiusattu, mutta olen ollut melkein koko ala-asteen ja yläasteen koulukiusattu. Ei minulle mitään pahoja traumoja ole jäänyt, enkä yritä kasvattaa lapsiani pumpulissa ja suojella heitä kynsin ja hampain siinä pelossa, että hekin joutuvat koulukiusatuiksi. Minulla kuitenkin on kokemusta julmista lapsista ja siitä, kuinka jäädä yli kahdenkymmenen hengen luokassa ihan ilman ystävää. Yläasteella kiusaaminen käy vielä henkilökohtaisemmaksi ja julmemmaksi. Ja arvatkaa uskalsinko kertoa tästä kenellekkään. En! Tuskin uskalsin enää kävellä kaupungilla yläaste-aikoina, koska minut oli peloteltu niin säikyksi (tahallaan tai tahattomasti), että kävelin silmät selässäkin. Sain ilkeitä tekstiviestejä ja ivallisia puheluilta, ja usein näiden takana oli joukko tyttöjä, joiden mielestä oli kiva keksiä minulle halveksivia nimiä ja syitä vihata minua. Välitunnille mentäessä perääni on huudeltu niin kovaa, että kaikki varmasti huomaavat mistä ja kenestä on kyse. Olen törmännyt ilkeisiin kirjoituksiin koulun seinillä, joissa  komeili nimeni ja perään oli mielikuvituksellisesti laitettu yleensä jokin prostiuutioon liittyvä katunimi. Menetin itsetuntoni tyystin ja koulunkäynti oli yhtä piinaa. Kerran kerroin kiusaamisesta opettajalleni ja yhteisen keskustelun jälkeen muutaman kiusaajan kanssa sain vain entistä enemmän uhmakkaita ja ilkeitä viestejä. Tunsin olevani mitätön ja arvoton. Aloin jopa uskoa lopulta mitä muut minusta sanoivat ja painoin kaulani syvemmälle vartalooni, aivan kuin kilpikonna, joka piiloutuu kuoreensa. Koulun vaihtaminenkaan ei varmaan olisi tullut kysymykseen, sillä näillä minua piinaavilla ystävillä tuntui olevan ystäviä joka puolella. Olisin vain kokenut kiusaamista eri ympäristössä.
Onneksi tarinallani on suht onnellinen loppu ja pystyin nauttimaan hieman koulunkäynnistä ammattikoulussa ja lukiossa. Mutta pieni jälkihän näistä elämän kolhuista aina jää.
Parantuminen riippuu siitä, miten niitä jälkiä kannat ja miten katsot tulevaisuuteen, vaikka se joskus näyttäisikin hyvin harmaalta ja valottomalta. Kaikki ajatukseni ja sympatiani kaikkia koulukiusattuja kohtaan! Tässä mietin koko ajan kuumeisesti, että uskallanko näistä asioista kertoa "julkisesti". Mutta jaettu tarina ja sympatia voivat olla jollekin avuksi - toivottavasti.

Onko muita koulukiusattuja? Miten se on vaikuttanut teihin ja kuinka olette päässeet yli kiusaamisesta? Uskaltaako kukaan tunnustaa itse olevansa kiusaaja?
Entä järjestetäänkö teillä tyttöjen (ja miksei poikien) iltoja? Usein? Harvemmin? Mitä iltoihinne sisältyy?

Hyvää viikonloppua! Ja tervetuloa uudelle lukijalle!


4 kommenttia

  1. Oi toi fetapinaattipiiras systeemi vaikuttaa kyllä kokeilemisen arvoiselta, täytyypä ottaa resepti talteen :P ja vähänkö herttaiset noi strösselit, aww :D

    Ompa sulla ikäviä koulumuistoja :/ Itsekkin olen jonkinasteista kiusaamista kokenut, mutta tuohon verrattuna ei kuulosta läheskään niin pahalta. Tietysti jokainen pienikin kiusa, on liikaa, ei kenenkään pitäisi koulussa joutua kärsimään tai pelkäämään. Mutta kyllä se siitä <3

    VastaaPoista
  2. Tosta piirakasta tuli todella hyvää, kannattaa ehdottomasti kokeilla! ;-) Jos kokeilet, niin kerrohan miltä maistui.

    Mie ihastuin noihin strösseleihin kertaheitolla, kun ne kaupasta bongasin. Kunhan talvi tulee, teen mokkapaloja uudestaan ja ostan samaa sarjaa olevia hopeita ja valkoisia strösseleitä. Täytyy pistään sitten kuvaa tulemaan.

    Häihin on tulossa sellaisia suklaaleivonnaisia, joten niiden päälle haluan niitä hopeita ehdottomasti.

    En enää kouluaikoja pahemmin muistele. Jotenkin ne pulpahtivat mieleeni, kun kävin miettimään omien lapsien tulevia kouluaikoja. Menneet ovat kuitenkin menneitä, eivätkä ne ainakaan murehtimalla siitä parane.
    Minusta olisi tärkää, että koulussa kiinitettäisiin tarkemmin huomiota lapsiin, jotka jäävät yksin ja joutuvat koulukiusauksen kohteeksi. Näillä luokkakoilla ja opettajien vähäisillä määrillä ei voida mitenkään puuttua kaikkiin tapauksiin. Joillekin koulukiusaaminen voi kuitenkin jättää syvät arvet, jotka vaikuttavat läpi elämän. Ja onhan sitä työpaikkakiusaamistakin.

    Jestas, tästähän tuli pitkä viesti.

    VastaaPoista
  3. Totta, jotain tarttis tehä, meinaan tolle että saatais estettyä koulukiusaamista jne. Juurikin tuota huomioimista ja näin. Se on ikävää kun sitten menee "kantelemaan" opelle kun homma on jo päässyt vauhtiin, niin ei se yleensä auta :( Joku päivä lukaisin tuota sun häät välilehteäkin, oikeen kivat häät varmaan tulossa :) Ja ihanaa kun noinkin pienellä budjetilla voi saada pirskeet pystyyn.. En nyt ruvennut ynnäämään noita tämänhetkisiä kuluarvioita, mutta vaikutti siltä ettei oo mitkään tuhansien överihäät :D Sitä kun on tullut kauhisteltua että kuinkakohan paljon niihinkin sitten joskus joutuu rahaa upottamaan :D

    VastaaPoista
  4. Hyvä kun otit häiden koko budjetin esille. Voisinkin laskeskella, kuinka paljon niihin menee, alustavasti ja lopulta, yhteensä. Pienellä budjetillakin saa ihan hyvää ja kaunista aikaiseksi. Vieraslista ja sen koko vaikuttavat aika paljon siihen, kuinka paljon pitää ja haluaa panostaa niihin. Meillä tulee vain lähimmät sukulaiset ja ystävät, joten meidän ei tarvitse sen kummemmin stressata tietävätkö vieraat, mikä on meidän tyylistä ja miksi olemme valinneet tämän ja tuon, eikä sitä ja tätä. Tästä minunkin kommentistani taisi tulla vähän sekava. Toivottavasti pysyit kärryillä. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!