Yökukkujat

Titiuu ja selkä ovat selvästi mua vastaan tänä yönä, sillä kumpikaan ei anna nukkua. Täytyy siis käyttää aika hyödyksi ja surffailla blogien maailmassa. :-)

Yritin tuossa parannella hieman blogin ulkoasua. Miltä vaikuttaa? Laittakaahan kommenttia ja ideoita kuinka voisin vielä parannella ja selkeyttää ulkoasua. Muilla tuntuu aina olevan paljon kivemman näköisiä ja toimivimpia blogeja, kuin mitä itse saa askarreltua.

Lisäksi tein uuden sivun koskien häitämme! Ensin ryhdyin kirjoittamaan erillistä postausta ja sen lisäksi sivua häistä, mutta se kävi liian työlääksi. Lisäilen sivulle aina tarpeen ja ajan tullen kuvia ja asioita, joita tulee mieleen häihin liittyen. Ilmoittelen aina uusista lisäyksistä sitten tällä puolella. Käykäähän kurkkaamassa häät-sivua! :-) Enköhän minä syksyn kuluessa ala panikoimaan oikein urakalla ja natisen ja hätäilen täällä viimeisillä voimillani, että kuinka saan kaiken valmiiksi ajallaan ja miten ihmeessä mahdun yhteenkään pukuun! Onneksi edes jotain olen saanut tehtyä valmiiksi.
Myöhempi lisäys: lisäsin häät-sivulle pienen osion kihlautumisestamme ja kosinnasta!


Kävimme eilen Mimmin kanssa kirjastossa hakemassa minulle muutaman kirjan: Marimekon surrur, josta heti löysin itselleni seuraavan ompeluprojektin (saa nähdä olenko haukannut liian suuren palan), ja Ruth Singerin Kotiompelijan käsikirjan. Täytyy syventyä kirjoihin paremmin, kun vielä on armonaikaa ennen hektisen vauva-ajan yhteensovittamisessa leikki-ikäisen menijän kanssa. Meneeköhän se vauva tässä kaikessa hulinassa mukana toisessa käsivarressa kiikkuen?
Samalla kirjastosta nappasimme Mimmille lukemista. Koska Mimmi tykkää todella paljon lukea kirjoja (varsinkin silloin kun äiti ja isi kieltää Muumien jatkuvan tapittamisen), otin vauvan tuloa ajatellen iltalukemiseksi Puppe saa pikkusiskon-kirjan (Eric Hill) ja Mistä tuo vauva tulla tupsahti? (Debi Gliori). Tähän mennessä Puppe on ollut iso hitti. Kovasti kuitenkin pelottaa, että paiskaakohan Mimmi sen kirjan suoraan päin naamaa (hyvästä vastaanotosta huolimatta) kun astelen kotiin käärön kanssa? Ukko nimittäin oli ensimmäiset PUOLI VUOTTA niin mustasukkainen pikkusisarukselleen, ettei heitä voinut jättää samaan huoneeseen ilman valvovaa silmäparia. Kertoman mukaan, Ukko olisi muuten iskenyt pikkuista heti jollakin minkä vain käteensä olisi saannut. JAIKS!

Nappasin hyvältä ystävältäni mainion tavan lieventää vauvan syntymän aiheuttamaa alkujärkytystä. He olivat varanneet isosiskoa varten sairaalakassiin lahjan vauvalta. Tai heillä taisi niitä lahjoja olla oikeastaan kolme kappaletta. Olen vakavasti päättänyt hankkivani jotain mieluisaa Mimmille, kun hän ensimmäisen kerran näkee Titiuun. Taidan ehkä varata yhden ekstralahjan kaappiin, jos meno yltyy kotona aivan mahdottomaksi. Lapsen kasvatuksen kolme kultaista sääntöä: lahjonta, uhkailu ja kiristys. Hehe..

Kovastihan Mimmi vielä puhuu, että kun vauva syntyy, hän antaa vauvalle tuttipullosta maitoa ja pitää häntä sylissään. Välillä hän tuo omista leluistaan jonkun näytille ja kertoo, että tämän hän antaa vauvalle, kun vauva on syntynyt. Eräänä yönä Mimmi kömpi viereemme, mutta vein hänet pienen itkun saattelemana takaisin omaan sänkyyn. Kerroin hänelle, että vauvakaan ei nuku äidin ja isin vieressä, vaan vauva nukkuu omassa sängyssä. Mimmi sitten tokaisi siihen, että vauvahan voi nukkua hänen viekussa ja Mimmin oma nukkevauva voi nukkua toisella puolella.
Voi, kuinka minä voinkaan jakaa itseni kolmeen yhtäsuureen palaan, kun Titiuu on syntynyt. Niin kovasti haluaisin, ettei Mimmi tuntisi itseään ulkopuoliseksi vauvan syntymän jälkeen, ja että hän tuntisi itsensä yhtä tärkeäksi ja rakastetuksi, kuin aikaisemminkin. Mitä jos Mimmi satuttaa itsensä leikkiessään ja minulla on vauva juuri syömässä tissillä? Miten minä voin rientää hänen luokseen, halita ja suukotella tyttöäni, kun tississä on samalla kiinni avuton ja nälkäinen vauva, jonka kärsivällisyys on yhtä pitkä kuin nuppineulanpää. Tulee ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelen kuinka Mimmi saattaa tuntea itsensä syrjäytetyksi tai surulliseksi. Mahtuuko minun syliini samaan aikaan kaksi lasta, ja riittääkö sylini heille, vaikka he joutuvat sen jakamaan? Uskon, että nämä kysymykset saavat vastauksensa, kun aika kuluu eteenpäin ja perheemme arki alkaa rullaamaan nelihenkisenä. Haluan niin kovasti olla hyvä äiti - maailman paras äiti lapsilleni. Haluan saada heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi, rakastetuiksi ja tärkeiksi. Äitiys on varmasti vaativin ja kovin työ, missä olen ikinä ollut. Oma huoli ja murehtiminen ei lopu ikinä. Ajattelen tällaisia asioita, vaikka Mimmille on ihan sama asia, että äidin mahassa on vauva, kuin että postilaatikossa on postia. Ehkä murehdin liikaa. Mutta kuka äiti ei murehtisi?

Lopuksi kuva iltarutiinistani, nimittäin kynttilöiden polttelusta. Olen varsinainen kynttilöiden suurkuluttaja. Heti kun illat alkoivat pimentyä, kaivoin tuikut esiin ja melkein joka ilta kynttilät palavat olohuoneessa. Mikään ei ole nautinnollisempaa, kuin käpertyä peiton alle, juoda kaakaota ja katsella televisiota kynttilöiden palaessa hiljaa. Taidankin sytyttää muutaman kynttilän ja ottaa parasta mahdollista lääkettä liialliseen murehtimiseen - kaakaota ja Frendejä!


Onko teillä jotain omia vakiintuneita iltarutiineita? Tapoja rauhoittua ja rentoutua päivän jälkeen?
Miten te, joilla on useampi lapsi, olette pystyneet raivaamaan sydämeenne tilaa uudelle tulokkaalle? Entä te joilla ei vielä ole lapsia, tai on yksi lapsi- kuinka luulette ajattelevanne tilanteessa, jossa olisi tulossa uusi vauva perheeseenne?
Entä löytyykö teiltä hyviä ideoita joiden luulisitte toimivan mustasukkaisia sisaruksiin, tai käytettyjä ja toimivia keinoja, joilla olette saaneet lievennettyä sisarkateutta?








2 kommenttia

  1. Muuten aivan mahtavat sivut, mutta tekstin jos saisi hieman tummemmaksi, ni ei tarvis niin hulluna keskittyä siihen lukemisee:) Hyvää jatkoa muumitaloon! :)

    VastaaPoista
  2. Noniin, onnistuin sitten poistamaan lähettämäni kommentin.. Uusi yritys.

    Kiitos kommentistasi, anonyymi. Mitä mieltä olet muuten blogistani? Saanko sinusta lukijan? :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!