Kotipäivä

Kuva täältä

Alkuviikon kahden tohinapäivän jälkeen on hyvä pitää kotona taas se pierukalsari-päivä ja rauhoittua. Huomenna ja perjantaina saa taas juosta neuvolassa ja muualla lietsussa hoidellen asioita.
Tuossa yritin hieman muokata blogiani, mitä muut ovat mieltä lopputuloksesta? Vielä kun hallitsisin jotain kuvankäsittelyohjelmaa, niin tekisin itse blogin otsikon. Ei kukaan haluaisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi? :-D

Tänään tein ensimmäistä kertaa ihan itse LEIPÄÄ! Ja hyvää tuli. Tein kolme leipää, joista yhteen lisäsin porkkanaraastetta ja toiseen oliiveja. Pakkaseen jemmasin jokaisesta leivästä palasen ja loput tulee syötyä varmasti perjantaihin mennessä. Mimmi tykkäsi kovasti siitä "tavallisesta" leivästä. Ukolle sanoin, että kyllä sinä minusta saat oikein kunnon vanhanaikaisen vaimon, joka tekee itse leivätkin. Ennen kun olen ollut keittiössä vain tiellä ja Ukko teki alkuaikoinamme ruoan. Kyllä hän muutaman kerran maistoi tekeleitäni, ihan kohteliaisuudestaan, mutta taisi kurvata aina omaan kotiinsa mäkkärin kautta. Nyt Ukko kyllä sanoo, jos joku ei kelpaa. Ne kerrat ovat onneksi jo aika harvassa. 

Tänään kävi eräs ystäväni tyttönsä kanssa kylässä ja hän toi mukanansa harmikseni jäätelöä. Huomenna taitaa neuvolassa paukkua jo se 12kg raja näillä herkutteluilla. Kovasti kyllä yritän pitää itseni aisoissa tuon herkuttelun suhteen, sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että iästäni huolimatta en saa niitä raskauskiloja nopeasti pois. Ystäväni toitotti, että kyllä sulta lähtee helposti ne kilot ja ainakin imettämällä, jos ei muuten. PYH ja PAH! Mimmiä imetin 8,5 kuukautta, mutta kiloja ei lähtenyt rahtuakaan. Päinvastoin. Kamala jatkuva nälkä pisti minut napostelemaan alvariinsa, joten toiveet laihtumisesta sain heittää kankkulan kaivoon. Mimmistä jäi se 5kg ja minulta kesti vuoden palautua vanhaan tuttuun vartalooni. Se siitä imetyksen tohekkuudesta ja nopeasta aineenvaihdunnasta, vai mikä lie se nyt on.

Miten muiden raskauskilot? Lähtivätkö ihan itsekseen? Onko hyviä konsteja, itsekurin lisäksi, joilla kiloista pääsee nopeasti ja pysyvästi pois?

Anoppi toi meille suppilovahveroita ja niitä putsailin tuossa kun Mimmi luki vuoteessaan kirjaa. Äiti on välillä vähän liian väsynyt ja tylsä, ettei pitkän päivän jälkeen jaksa millään paneutua enää satujen maailmaan. Asiaa ehkä auttaisi se, että Mimmi nukkuisi päikkärit.. Neiti päätti keväällä, ettei päivällä enää nukuta, joten tohinaa riittää aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Huh.. Ja kohta on lisää toimintaa ja tekemistä. En valita, paitsi joskus.. ;-) Onneksi on toi Ukko, jonka voi laittaa töihin töiden jälkeen - kohtuullisissa määrin..

Se kohuttu myrsky, jota luvattiin tälle päivälle, oli hirveä pettymys. Pidän syksystä ihan todella paljon ja varsinkin syysmyrskyistä! Ukko on ihan hurahtanut ukkosiin ja minä sellaiseen rankkasateeseen ja tuiverrukseen, kun istun turvallisesti viltin alla kotona. Silloin kun talsin vaunujen kanssa likomärkänä sukkia ja tukkaa myöten, en välitä sateesta, en sitten tippaakaan. Mutta kotona sohvalla kaakaon tai teen kanssa on ihana istua ja kuunnella, kuinka tuuli ja sade käyvät ikkunaan. Kunhan eivät kattoa vie mukanaan. :-)

Löytyykö muita syksy- ja syysmyrskyihmisiä?

Ps. En malta odottaa, että tulee taas JOULU!! Sain eilen jouluisia tuoksukynttilöitä, joita tekisi mieli jo poltella. Minusta joulu kotona perheen kesken on maailman ehkä parhaimpiin hetkiin sijouttuvista. En välitä siitä hulinasta kaupoissa tai siitä stressistä, mutta joulu Ukon, Mimmin ja tänä vuonna myös Titiuun kanssa kaikessa rauhassa on juuri sitä, mitä elämältäni haluan. Lahjoista en niinkään välitä, vaan siitä tunnelmasta, joulupiparien tuoksusta ja täydestä mahasta! Tästä loppuvuodesta ja joulusta ei voi tulla muuta kuin hyvä. :-) (Sormet ristissä.)





4 kommenttia

  1. Heippa! Tupsahdin vastavierailulle :) Olipas täällä kivoja turinoita, ja ihana masukki <3 Paljon onnea loppuraskauteen!

    Mä en voi sanoa mitään noihin kilohommeleihin, kun lihosin molemmissa raskauksissani melkoisesti, enkä todellakaan saanut kiloja enää koskaan pois, vaikka yli vuoden molempia imetin ;D Ehkä jossain vaiheessa...

    Itsekkin rakastan syysmyrskyjä ( siis sisältä turvallisesti kuunnellen), ja odotinkin tälle päivälle kunnon puhureita, mutta eihän tämä ollut mistään kotoisin ;)

    Kivoja sateisia syyspäiviä teille!

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun tulit vastavierailulle. :-)

    Kommentit ja vierailut ilahduttavat aina.

    Toivotaan, että saadaan se kunnon syysmyrsky vielä. Edes yksi.

    VastaaPoista
  3. Oli kommentoinut Pieni Pilvenhattara - blogissa ja sieltä profiilisi kautta löysin tieni tänne.

    Löysin postauksistasi joitain yhtymäkohtia minun elämääni.

    Olen neljännesvuosisadan ylittänyt vaimo, tuleva äiti. LA meillä on tammikuussa 2012. Elelen ukkokultani kanssa omakotitaloa ja väkerrän. Koko ajan on projekteja jonossa ja uusia suunnitelmissa.

    Tervetuloa vierailulle Elämää Lampilassa - blogiini!

    -Riikka-

    VastaaPoista
  4. Heippa Riikka!

    Onnea vauvasta ja kiva kun tulit lukijakseni! :-) Taidankin tästä heti tulla tutustumaan sinun blogiisi. Minulla noi työn alla olevat väkerrykset kaipaavat välillä inspiraatiota tai sitten välillä tulee tehtyä alati kaikenlaista. Tällä hetkellä taitaa olla se inspiraatio hakusessa.. :-)
    Juuri tuolta kyllä kaivoin kankaan, josta ajattelin jotakin vähän väkertää - sitten kohta.

    Lämpimästi tervetuloa!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!