Kun äiti on vähän väsynyt

Kun eilen vielä hehkutin uuden viikon ihanuutta, tänään olo on kuin Karvisella. Maanantai ei tuonut mitään uutta -  ainoastaan kivuliaan leuan reväyttämisen mahdollisuuden. Viime öiset kymmenen tunnin unet olivat nähtävästi virhe, joten taidan palata niihin kuuden tunnin uniin, sillä pitkillä unilla ei nähtävästi yhtään virkeämmäksi tule. Oloa ei auta yhtään se, että olin viikonloppuna kuin liian aikaisian talviuniltaan herätetty emokarhu, jonka havahdutti kauheaan murinaan yksikin väärä katse tai sana. Onneksi tämän vihaisen emokarhun raivoamisen sai niskaansa vain Ukko.

Tällä hetkellä tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi ja kaikki tekemättömät asiat aiheuttavat suunnatonta stressiä. Kaikki muut jaksavat paremmin kuin minä ja kaikkien muiden hiukset ovat juuri pestyt ja hulmuavat kiiltävinä tuulessa. Laiskana pistin aamulla viimeksi lauantaina pestyt hiukseni ponnarille ja raahauduin perhekerhoon kyhnöttämään nurkkaan. Kotona pistin Mimmin takapihalle leikkimään, samalla kun itse tuijotin seinää lasittunut katse naamallani.

Yleensä olen hyvin järjestelmällinen, eteenpäin porskuttava ja jolla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Nyt tuntuu, että ompeluideani ovat olemattomattomissa, ruoka on tylsää, Mimmin nukkekodin olohuoneen seinän tapetointi aiheuttaa suunnatonta kärsimystä ja päänvaivaa, imuroidut lattiat saavat olla sellaisenaan ainakin ensi viikkoon ja sosiaalinen kanssakäyminen on minulle tuntematon käsite.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä ja herään horroksestani lopulta - joskus. Olen huomannut, että kaiken touhun keskellä olen aivan liian kriittinen ja vaativa itseäni kohtaan. Kun kaikki hehkuttavat, että kylläpä sinä jaksat kaikkea, samalla minusta tuntuu, etten minä kyllä aina jaksaisikaan. Missä vaiheessa minusta tuli oman itseni pahin arvostelija ja orjapiiskuri? Luulen, että silloin, kun minusta tuli äiti. Ja nyt en todellakaan tarkoita, että äitiys olisi jokin taakkaa. Kun jatkan sunnuntain pierukalsari-meininkiä vielä maanantaina, tunnen huonoa omaatuntoa ja vain siksi, koska en sallisi itselleni pidennettyä lorvimista. Uusi työni, äitiys, herätti sisälläni pienen, mutta pippurisen äänen, joka käskee vain jatkaa eteenpäin. Onhan se totta, että pyykit eivät (ainakaan tietojeni mukaan) osaa kävellä itse pyykkikoneeseen peseytymään, tiskikone ei täyty pelkästä tahdonvoimasta ja villakoirat eivät juokse pihalle, vaikka tarjoaisin niille kaupan parhainta luuta. Onneksi olen keksinyt pieniä ratkaisuja näihin energiattomiin päiviin: pakkasessa lepää perheelle kotiruokaa, jotka olen fiksuna likkana nimikoinut, Mimmin saan tyytyväiseksi tarjoamalla tv-hetkeä Fröbelin palikoiden parissa ja Ukko tyytyy onneksi vähän pölyisempäänkin kotiin ja väsyneeseen vaimokkeeseen, kun olen nimeltä mainitsemattomalla tavalla väsyttänyt hänet viikonloppuna - siis sillä riitelyllä.. ;-)

Muita väsymyksen takia huonoa omaatuntoa potevia? Tai vain muita väsyneitä? Millä teidän väsymyksen saa katoamaan? Hyviä ja piristäviä ideoita lorvaajalle?

2 kommenttia

  1. Tuntuu tutulta! Nyt kun mulla on kolme lasta, oon edelleen väsynyt, mutta en ehdi lorvimaan niinkuin ennen ;) Jotta en edes vahingossa lorvailisi (koska se masentaa mua), teen itelleni usein viikko-ohjelman edellisellä viikolla. Olen tehnyt tätä nyt Iidan syntymästä asti. Soitan parille kaverille, sovin tapaamiset seuraavalle viikolle. Kutsun kylään tai sitten mennään esimerkiksi puistoon. Sitten suunnittelen, minä päivänä menen kerhoon (avoimia päiväkerhoja on hyvin tarjolla!). Ja yhdelle päivälle viikon ruokaostokset. Ulkoiluja tietenkin sopiviin väleihin. Lähipuistoon tai sitten vaan kävelylle. Tiedän, että tää on teoriassa helpompaa kuin käytännössä kun tätä lukee. Mutta oon ite oppinut vähitellen ja huomannut hyväksi. Tylsyyden torjuntaan auttaa hyvä suunnittelu! Kun niitä ihmiskontakteja syntyy, niin ennen pitkää ne soittelevat mullekin päin enkä mä aina niille. Tsemppiä väsyneeseen arkeen ja myös niihin pirteämpiin päiviin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lotriina! :-)

    Tänään on selvästi hyvä päivä. Ehdittiin likan kanssa jo käydä kapungilla ja löysin aivan ihanaa kangasta, josta ajattelin näperrellä itselleni laukun ja Mimmin huoneeseen pari tyynyä! Harmi vain, kun Tiimari oli jostain kumman syystä kiinni. :-O Olisin niin halunnut päästä hypistelemään pieniä tavaroita, joita olisi voinut ostaa nukkekotiin.

    Mullakin on kalenteriin buukattuna aina kerhopäivät, kavereiden kanssa treffailut, kauppapäivät ja tietysti väliin pitää mahtua niitä kotipäiviä. Sehän minua eilen niin kismittikin, kun yleensä lennän tukka putkella ja saan aikaiseksi vaikka mitä. :-) Välillä on hyvä kuitenkin pysähtyä, varsinkin näin raskaana.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!