Mimmin synnytyskertomus

Titiuu 32+6 ja Mimmi.
Ajattelin jakaa teidän kanssanne Mimmin synnytyskertomuksen. Otteet ovat suoraan Mimmin vauvakirjasta, mitään pois jättämättä tai muuttamatta. Me molemmat Ukon kanssa kirjasimme jotain ylös ja suht sekavan onnellisissa tiloissa. :-)

Minun kirjoittamaa:
"Aika synnytyssalissa meni aluksi hitaasti. Äiti sai aamulla kivunlievitykseen käydä kylvyssä (isä olisi tahtonut mukaan) ja päivällä sain särkylääkkeen, jonka tarkoituksena oli vauhdittaa tai pysäyttää synnytys. Kun sinua ei alkanut kuulumaan, päästiin kotiin, mutta ei mennyt aikaakaan kun päätit, että kohta tullaan.
Illansuussa olimme taas sairaalassa ja äiti sai kivuliaisiin supistuksiin epiduraalia. Sitten jäimme odottelemaan mille päivälle synnyt. Reilun puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen synnyit meidän iloksi. Isän reaktio oli "TYTTÖ!" ja onnellista naurua päälle, johon äiti yhtyi pikimmiten.

Synnytys kellontarkkuudella:
Klo 05.00 äiti heräsi mahakipuun ja klo 07.30 alkoivat supistukset. Klo 09.00-16.30 ensimmäinen sairaalakäynti ja klo 18.00 jälkeen olimme jälleen sairaalassa. 
Lapsivesi meni 23.00 aikoihin ja sinä synnyti 00.35. Lapsivuodeosastolle pääsimme klo 05.00"

Nyt kun muistelen Mimmin synnytystä, muistan vain sumuisia pätkiä sieltä täältä. Kovimmat supistukset tunsin lapsiveden menon jälkeen, mutta sain melkein heti uuden satsin epiduraalia. Ponnistusvaihe meni tunnottomassa tilassa, joten tällä hetkellä jännittää todella paljon Titiuun synnytys. Synnytyssalissa telkkarista tuli Jurassic Park 2. Ei mikään maailman paras elokuva, mutta se on jäänyt mieleeni niin elävästi. Ennen epiduraalia kiikuttelin keinutuolissa, mutta oloni oli siinä vain entistä epämukavampi. Ilokaasuakin kokeilin, mutta yhden kerran jälkeen tuntui aivan samalta kuin baarissa ennen pilkkua, kun mietit otatko sen viimeisen siiderin vai et. Tikkejä tuli ihan tarpeeksi ja niiden sulaminen kesti KAUAN! Muutama päivä kotiutumisen jälkeen sain kohtutulehduksen, joka hoidettiin antibiooteilla. 
Mimmin synnytyksestä jäi ihanat muistot ja voin kai luokitella tämän kokemuksen aika helpoksi. Mutta salama ei iske samaan paikaan kahdesti.. Iik..

Ukon kirjoittamaa:
"Sairaalassa jouduttiin käymään kahteenkin otteeseen, kun supistukset jatkuivat kaksi päivää ennen synnytystä. Molemmat vanhemmat olivat melkoisen hermona, kun riuska otteinen kätilö edisti symmytystä epiduraalilla ja muilla aineilla. Helpotus oli suuri, kun "helpon" synnytyksen jälkeen putkahdit maailmaan terveenä ja hyvässä kunnossa."

Ukon kanssa muistelemme lämmöllä kätilöämme. Muistan niin elävästi, kun kätilömme piteli 48cm pitkää ja 3,140 kiloa painavaa tyttöämme yhdessä kädessä ja nosteli häntä sanoen, että tämä on tälläinen yhden käden vauva. Olemme kauan sen jälkeen nostelleet Mimmiä ja sanoneet, ettei tämä enää ole se "yhden käden vauva". 

Tuossa minun vieressäni tuo meidän vauvamme heittäytyy selkä suorana sängyllemme ja joka kerta äidin on katsottava tuota menoa "vielä yhden kerran". Toinen vain nauraa iloisesti päälle. Halvat on huvit, kun tyttö saa pomppulinnan äidin ja isin sängystä. :-) Minne se aika meni? Taas kerran täytyy sanoa. 


2 kommenttia

  1. Niin se aika menee... Synnytyksistä jaksaa kyllä aina lukea ja jutella! :) Kiva, että sulla meni ensisynnytys hyvin. Mullakin ikävin muisto ne sulavat ompeleet ja siihen epparihaavaan liittyvät kivut. Ja onpahan kohtutulehduskin koettu myös meillä. Ei kivaa.

    VastaaPoista
  2. Synnytyksissä on jotain taikaa. Ne ovat aina erilaisia ja ehkä sen takia niin mielenkiintoisia. :-)
    Vähän jännittää myös se, tuleeko tästäkin se kohtutulehdus. Mutta onneksi sen saa hoidettua. Kunhan ei vaan tule pahana. Niitäkin kauhutarinoita olen kuullut, jossa hoitaja käy antamassa suonensisäisesti antibioottia pahaan kohtutulehdukseen.
    Positiivisin mielin kuitenkin taas synnyttämään!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!