Taas kohti uutta viikkoa

Viikonloppu taas tuli ja meni. Viikonloppuumme mahtui supistuksia, flunssaista oloa, leipomista, ulkoilua ja Mimmin ja äidin yhteinen elokuvareissu.

Mimmi pääsi eilen ensimmäistä kertaa elokuviin ja kruunasimme reissumme tekemällä evääksi suklaakaurakeksejä. Elokuva oli tarpeeksi lyhyt, 45 minuuttia, ja tyttö jaksoi oikein kivasti katsoa koko elokuvan. Selkänikin antoi minun nauttia elokuvasta jotenkin. Vähän piti etsiä hyvää asentoa, mutta Mimmin takia päätin olla välittämättä kivusta. Kohta kuviomme kuitenkin muuttuvat ja äidissä on kiinni joku ihme otus, joka haluaa tissiä ja huolenpitoa ja varmasti juuri silloin, kun Mimmi tahtoisi leikkiä kanssani.

Kuva täältä
Kaurakeksien ohjeen löysin netistä ja löydät sen taas tutulta sivulta. Suosittelen näitä lämpimästi. 
Suklaakaurakeksejä tehtiin evääksi elokuviin.
Leipäsatsi nro 2 tuli tehtyä myös ja tällä kertaa kokeilin yhteen leipään täytteeksi omenaraastetta. Suosittelen!! Kaksi muuta leipää olivat ihan perus hiipajauholeipiä, joista 2dl oli korvattu täysjyväjauhoilla. Yritän vielä etsiä meidän perheen suuhun sopivaa leipää ja kokeilen erilaisia versioita, joista sitten muotoutuisi se "meidän perheessä tehdään aina tälläistä"-leipä.
Kiitos Äpylille rohkaisusta kokeilla tehdä itse leipää! ;-)
Omenaleipä.


Simpukkaleipä.. ainakin Mimmin mielestä. :-)

Vähän yritin saada jotain näköä leipiin letittämällä taikinan ja laittamalla ympyräksi. Suorana se ei olisi mahtunut pellille. ;-D
Raskausviikko 35 pamahti myös tänään mittariin. Viikon päästä alkaa äitiysloma ja sitten vain odotellaan, koska Titiuu syntyy. Vielä haaveilen rengasliinan hankinnasta. Muuten kaikki alkavat olla valmista vauvaa varten. Vaippapaketti kyllä täytyy vielä ostaa ja muutama muu pieni hankinta on tehtävä. Kohta alkaa jo pikkaisen jännittämään.
Sain ystävältäni lainaksi äitiyspakkauksen, jossa on patja ja ihana (yllätys yllätys) Marimekon kangas laatikon päällä. Kangas antaa kivasti näköä vauvan ensimmäiseen vuoteeseen. Laitan kuvaa, kunhan olen sijannut vuoteen.

Rengasliinan voi tilata täältä, hintaan 42€
Viikonloppuna oli "pitkästä aikaa" kivuliaita supistuksia. Nämä olivat kovempia, kuin aikaisemmat, mutta Panadol onneksi vei lopulta kivun pois. Ukolle ärähdin, että etkös sinä nyt näe, että nyt sattuu ja kovasti. Toinen vain tapitti televisiota, mutta havahtui hieromaan ja tuomaan kivunlievitystä, kun päästin muutaman ärräpään. Mimmi oli jo sikeässä unessa silloin. Jos minua supistaa ja hän on näkemässä, hänelle tulee pieni hätä. Toivonkin, ettei synnytys käynnisty Mimmin läsnäollessa. Toiveenani olisikin päästä sairaalaan tai saada Mimmi muualle, kun kärsin niistä KOVISTA supistuksista.

Onneksi tämä raskaus yllätti minut tänä viikonloppuna myös iloisesti. Kaikki asiat ovat tuntuneet naurattavan enemmän kuin ennen. Yksi sattumus, jolle nauroin vedet silmissä kymmenen minuuttia, sattui eilen. Laitoin rauhassa pyykkiä ja Ukko jutteli minulle oven raosta. Mimmiä tietysti kiinnosti myös askareemme ja hänkin käväisi ovella. Siinä sitten Mimmi talloi vahingossa Ukon varpaille. Ukkoa sattui (tai esitti, että häntä sattui) ja hän sanoi Mimmille, että tuletko käymään, isiä sattui varpaaseen kun astuit sen päälle. Mimmi vain käveli kohti huonettaan ja hoki "Miau, miau, miau.."
Tämä ei ole yhtään niin hauskaa kirjoitettuna, mutta minua nauratti aivan mahdottomasti! 
Sanoinkin Ukolle, että oletko huomannut minun nauraneen varmasti eniten tänä viikonloppuna, kuin koskaan aiemmin raskauden aikana.
Ihanat kamalat hormonit.

Ensi viikonloppuna Ukko vie Mimmin vanhempiensa kanssa mökille ja nämä hormonit (tai sitten se olen vain minä) saavat minut pelkäämään kaikkea, mitä mökillä voisi mennä vikaan. Vaahtosin Ukolle viikonloppuna, että mitä jos Mimmille sattuu näin, tai teille matkalla noin ja ja.. Tämä asia olisi jo oma lukunsa erikseen. Onneksi minulla on ne polttarit lauantaina, jotka kestävät koko päivän ja vievät TOIVOTTAVASTI ajatukseni muualle. Viikonloppu yksin kotona olisi myös minun ensimmäiseni. Kuinkahan siitä selviän.. Ehkä tulen vuodattamaan ikävääni ja kauhukuviani sitten tänne. Jos joku vaikka lohduttaisi. :-)

Onko muita hormonien armoilla olevia?

Se olisikin jo välipalan ja leikkikentän aika!



2 kommenttia

  1. En ole raskaushormonien armoilla, mutta perushormonien... Olen ollut niin kiukkuisella tuulella tänään miestä kohtaan! Eikä mitään järkevää selitystä ole, joten sen on johduttava hormoneista. Joskus olisi kivaa kokeilla elämää miehenä, vaikka päivän verran. Ei yhtään naishormonia vaan pelkkää puhdasta testosteronia. Mahtaisi olla yksinkertaista.

    VastaaPoista
  2. Mullakin tulee välillä niitä päiviä, kun Ukko ärsyttää ihan pelkällä olemisellaan. Olen yrittänyt puolustella, että ei tämä sinusta johdu (vaikka joskus johtuisikin), vaan ne on nämä hormonit.
    Joskus myös ärsyttää se alituinen kotitöiden teko ja tekisi mieli heittää tiskirätti nurkkaan ja lähteä yksin kaupungille oikein IIISOLLE jätskiannokselle! :-)

    Onneksi löytyy teitä hengenheimolaisia! ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!