Terveisiä neuvolasta ja muita kuulumisia

Kuva täältä


Mulla on käynyt niin hyvä säkä, että oma neuvolatätini on todella mukava. Olihan se edellinenkin, mitä se nyt vähän itki melkein joka väliin, esim. ensimmäisellä neuvolakäynnilläni ja synnytysvalmennuksessa. Tämän kanssa juttu sujuu ja tunnen, että minua ja (joskus vähän turhiakin) huoliani kuunnellaan korva tarkkana. Seuraava käynti on jo kahden viikon päästä, mutta onhan se laskettu aikakin ihan kohta täällä!! Apua! :-)

Tässä pieni kooste raskausviikon 32 neuvolakäynniltä:

Vauva on viihtynyt pää alaspäin melkeimpä alusta asti ja tälläkin kertaa neuvolatädin doppler sai kunnon kumauksia, kun yritimme kuunnella sydänääniä. Sykkeeksi mittari antoi 135-145. Tähän asti sydänäänet ovat olleet 140-150. Neuvolatäti naureskeli villille Titiuulle, kun kantapäät menivät aivan vatsani pintaa pitkin.
Sf-mitta menee kaunisti kerkikäyrällä (sf-mitta 28), kun aiemmin kohdunpohjankorkeus on ollut keskikäyrän ja alakäyrän välimaastossa. Vauva siis kasvaa hyvin ja normaalisti, vaikka kuulen melkein joka päivä pienestä mahastani. Olen jo alkanut epäillä, että onkohan kaikki ok, kun kerran mahani näyttää niin pieneltä, vaikka laskettuun aikaan on himpun alle kaksi kuukautta.
Verenpaineenikin on aika hyvä, verrattuna keskiraskauden aikana mitattuihin 94/58-lukemiin. Nyt mittarissa komeili 101/64. Korkeimmillaan Titiuun raskaudessa verenpaineeni on ollut 116/72.
Hemoglobiini on pysynyt hyvänä, eikä rautatabletteja ole tarvinnut enää popsia. Tällä neuvolakäynnillä jätettiin hemoglobiini mittaamatta. Mimmiä odottaessani hemoglobiini tipahti heti, jos olin ottamatta ylimääräistä rautaa. Tällä hetkellä saan rautaa Raskaus ja imetys monivitamiini-tabletista.
Sitten se pelottavin hetki neuvolakäynnillä: punnitus. raskauviikolla 8, jolloin oli ensimmäinen neuvokäyntini, painoa oli mittarissa 55,7kg. Nyt 32. raskausviikolla paino näyttää 64,5kg, joka tekee +233g/viikko. Mimmin raskaudessa raskauviikolla 32 painoa oli (hurjat!) 68,4kg. Mimmin raskauden viimeisessä neuvolassa paino oli  71,8kg. Toivottavasti tällä kertaa en yllä samoihin lukemiin, vaan painoa saisi tulla mielellään yhteensä sen 12kg. Mutta vauvan terveydellä en ala leikkimään, enkä ryhdy mihinkään radikaaleihin laihdutus-yrityksiin raskaana ollessani, enkä imetyksen aikana. Täytyisi vain vähentää niiden mokkapalojen ja muiden herkkujen syöntiä. Onneksi otin viimeiset mokkapalat pakkasesta, joten en voi enää sortua niiden naposteluun. Karkkipurkinkin voisi täyttää porkkanoillaja omenilla.. Ehkä.. :-)

Mimmin nukkekodin remontti sujuu ihan mukavasti. Keittiön ja makuuhuoneen sain laitettua, kunnes päätinkin repiä tapetit pois ja korvata ne uusilla. Onneksi tein niin! Heti kun saan yhdenkin huoneen valmiiksi (tapetin ja lattian laitettua plus lisättyä seinille vähän rekvisiittaa) pistän kuvia tulemaan. Vielä ei ole löytynyt huonekaluja, mutta onneksi niiden hankkimiseen on aikaa. En meinaa panostaa huonekaluihin suuria summia, sillä nukkekoti tulee 3-vuotiaan leikkeihin - ei äidille. Vaikka kelpaisihan sellainen itsellenikin jonnekin hyllylle näytille laitettavaksi. ;-)

Tänään oli Mimmin ensimmäinen oma kerhopäivä. Jännittyneenä vein Mimmin kerhohuoneeseen ja tyttö asettui heti askartelupöytään tekemään itselleen nimilappua. Seisoskelin vieressä kaiken varalta muutaman minuutin ja lopulta kysyin tytöltä, pärjääkö hän, jos äiti lähtee nyt kotiin. Vastaus oli ison tytön vastaus: "Kyllä minä pärjään, lähde sinä vain jo kotiin!"
Voi kyynel sitä tunnetta. Haikein mielin jätin tyttöni muiden lasten kanssa askartelemaan ja lähdin hitain askelin kohti kotia - jos vaikka he soittavatkin ja Mimmille on tullut joku hätä. Loppujen lopuksi sain olla kotona rauhassa ja puuhailin nukkekodin parissa. Aika meni kuin siivillä ja pian olinkin taas halaamassa reipasta kerholaistani. Ensi viikolla Ukko saa kunnian viedä ison tyttömme kerhoilemaan ja äiti jää pyörittelemään peukaloitaan kotisohvalle.

Rankan viikon päätteeksi äiti on tänään hierottu ja huomenna pääsen kampaajalle. Täytyyhän se tukka laittaa ennen synnytystä. Seuraavaksi istahdan kampaajanpenkille pari päivää ennen häitämme! Jotta palaan mahdollisimman nopeasti maan pinnalle, muistutus kotitöistä makaa lattialle: imurimme odottaa malttamattomana käyttäjäänsä. Kun vielä en kärvistele selkäkipujeni kanssa, hoidan tuon imuroimisen alta pois. Ukko onneksi lupasi leikkiä Tuhkimoa ja pestä lattiat. Meillä lattiat pestään mukavasti rätti kädessä konttausasennossa polvet ruvella.

Löytyykö muilta omaa karkkikätköä? ;-)

Onko muilla kokemusta lahjojen tekemisestä omille lapsille, puolisolle, ystävälle ym? Mitä olette mieltä itse tehdyistä lahjoista? Mikä on itse tehdyn lahjan arvo? Pitääkö lahjojen olla kaupan hyllyltä? Kumpi on arvokkaampi?

Lapsethan tuovat kerhoista ja koululta paljon itse tehtyjä askartelu-, puu- tai ompelutöitä. Missä menee raja mitkä työt säästetään ja mitkä päätyvät lopulta kaatopaikalle? Minusta Mimmin kaikki tekeleet olisivat säästämisen arvoisia, mutta mm. tilan puutteen takia kaikkia ei voi mitenkään säästää. Kuinka pystyt tekemään päätöksen, että säästät ne kaikkein hienoimmat ja arvokkaimmat työt?

Kuva täältä




Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!