"Teidän poika on selvästi ollut kotona ruoka-aikana"


Terveisiä neuvolasta.

Meillä on ihan tosi iso vauva! :-)

Pojun kasvu syntymästä lähtien:
(laitan suluissa Mimmin mitat)

Syntymämitat:
3590g ja 51cm
(3140g ja 48cm)

2 viikon iässä:
3860g ja 54cm
(3420g ja 50,6cm)

4 viikon iässä
4895g ja 57cm
(3820g ja 52,7cm)

Sellainen jässikkä löytyy meiltä.
Poju menee ihan nollakäyrällä, mutta kasvu on ihan hirveän jyrkässä nousussa ollut syntymästä lähtien.
Kuinkakohan kummi jaksaa pidellä poikaa noin kuukauden päästä..


Syvä huokaus..


Meillä tänään:

Titiuu oli valveilla aamulla seiskasta tuonne puoli kahteentoista asti
Ihan perus"setti".
Viime yö meni pojan itkiessä mahakipujaan. 
Raukka heräsi tunnin välein itkemään. 
Tissiä ei huolittu, kuin vasta kolmen jälkeen yöllä. 
Oiskohan se pullomaito täyttänyt herran sen verran täyteen illalla, että ei ehtinyt nälkä tulla?

Mun doulat kävivät kylässä ja pääsin vihdoin antamaan heille tekemäni kortit. 
Saatiin rotinoiksi Marttojen tekemä ihana sininen villahuopa ja villasukat. :-)
Mimmi pomppi ja hyöri ja pälpätti koko vierailun ajan mun sylissä, joten kuulumisten vaihto oli pikkasen hankalaa..  
No, tää mun elämä vaan nyt on tätä.
Ovella doulia hyvästellessä multa meinas päästä itku! Varmaan johtuu noista hormoneista.. ehkä?
Tai sitten en vain halunnut sosiaalisen kanssakäymiseni loppuvan aikuisten kanssa ja joutuvani taas vastaamaan kaiken maailman kysymyksiin siitä, että tuliko äitiltä se pissa housuun, kun äiti pieraisi veikan vielä ollessa mahassa.

Titiuu heräsi melkein heti doulien lähdettyä pitkiltä päikkäreiltään (unien kesto 1,5h, joka on meille paljon!) ja tissin kautta päästiin lähtemään kävellen kohti isoa kauppaa.

Hiki hatussa käytiin kauppa läpi ja Mimmi kyseli koko kauppareissun ja kotimatkan ajan, että miksi moottoritiellä ei saa kävellä ja mitä toi ja toi liikennemerkki tarkoittaa - ai niin, se oli se pysäköiminen kielletty-merkki ja toi olikin se bussipysäkki-merkki. 
Heti jos Mimmin piti irroittaa ote vaunuista, tyttö ei kuulemma jaksanut kävellä, sillä hänen kätensä olivat niin väsyneet.. 
Huh..

Kotiin päästyämme piti heti aloittaa ruoanlaitto, sillä herra veteli sikeitä mukavasti vaunuissa. 
Mutta tietenkin kriittisimmässä ruoanvalmistusvaiheessa poju herää ja toisella on kova nälkä ja NYT HETI!
Ei muuta kuin tissi suuhun ja kaikki muu toiminta seis.
Kaaosta..

Hyi! :-D
Mimmi on aina poseeraamassa, kun hän näkee mut kamera kädessä. Tällä kertaa leffa vei voitin.

Mimmi onneksi katseli olkkarissa "rotootti"-elokuvaa (WALL-Etä) ja sain kuin sainkin ruoan pöytään ja ihan salaatin kera!
Pistän reseptiä tulemaan myöhemmin. :-)
Huono kuva, tiedän.

Vielä huonompi kuva ja näyttää ihan samalta kuin kaikki muutkin mun ottamat kuvat ruoista. :-D
Painonpudotus meni viime viikon osalta ihan reisille, sillä kun viime viikon maanantaina painoin 59,4kg, niin tämän viikon maanantaina painoin kivat 60,2kg!
Maanantaista lähtien olen ollut ilman herkkuja ja nyt tiistai-iltana tekee jo tiukkaa!
Mun hääpuku huutaa tuolta vaatekaapista, että et syö yhtään karkkia sillä lupaan, etten mene sun päälles sitten kuukauden päästä!

Tässä tätä kirjoittaessa Mimmi sai liiffattua purkan kaikkiin sormiinsa - ja eikun pesulle!

Mulla palaa täällä onneksi pari kynttilää, niin jospa ne rauhoittais mua ja tekis tulevasta yöstä hitusen mukavamman valvoa. 
Pieni herra on nimittäin vetänyt unta palloon syötyään kesken mun ruoanlaitoin. Ei tarvitse olla ennustaja tässä perheessä, että osaa luvata ensi yöstä pitkää ja huonounista.
Ulko"tulet".

Pihalla valaisee ihanasti kolme lyhtyä. Tässä niistä yksi.

Iltahämärään tunnelmaa.
Palavaa tulta ja nukkuvaa vauvaa voi katsoa vaikka kuinka pitkään.
Vedän syvää henkeä ja valmistaudun käpertymään (lue heijaamaan, vaihtamaan kakkavaippaa ja tissittelemään) sohvalle viettämään tulevaa yötä.

Mitäs teille?


1. adventtisunnuntai


Tänään sytytetään 1. adventtikynttilä, joka on toivon kynttilä.

Mimmin seurakunnan leikkikerhossa tekemä kynttilä.

 Toivon kynttilä. 
Ensimmäinen kynttilä virittää meissä toivon ja odotuksen. Täydelliseen pimeyteen syttyi ensiksi pieni valo, toivon kipinä. Jotakin äärimmäisen hyvää on edessäpäin. Me käymme sitä kohti toiveikkain ajatuksin. Toivo voittaa synkimmän pimeyden. Toivo saa liikettä lamaantuneisiin jäseniin. Keskeytynyt matkanteko saa uutta puhtia. – valon määrä kasvaa odotuksen kestäessä.
(teksti täältä.



Tänään tein hitusen joulua kotiin ja ripustin jouluverhot- ja valot keittiöön. 
Vielä voisi ostaa jonkun kivan kynttelikön ja joululiinan pöydälle. :-)


Mimmi pääsee tänään yökylään mummilaan ja isi hoivaa kotona pientä nuhanenää äidin kanssa. 
Menis jo tää tauti ohi!


 Miten ja milloin teillä tehdään joulu kotiin?


Joulukorttipuuhastelua


Tämä korttipuuhastelupostaus koostuu ensimmäisitä harjoituskorteista, joihin tarvikkeet löysin askartelulaatikon pohjalta - eli aika köyhät olivat evääni. Ja sitten myöhemmin tehdyistä korteista, kun sain paranneltua askartelulaatikon sisältöä.

ROUND 1

Minuun iski mieletön askarteluvimma lokakuun alussa.
Askartelulaatikkoni kätköistä löytyi pahimman askarteluvimman tyydyttämiseen vähän tarvikkeita, joilla sain tehtyä ns. ensimmäisiksi letuiksi kutsumiani kortteja. Vähän tuntui mielikuvitus ja muukin olevan ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä nämä nyt kelpaavat.

Harmittaa todella paljon, kun en ottanut viime vuonna tekemistäni korteista kuvia. Hyvähän se tässä vaiheessa on tajuta.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka löytää näistä kirjoitusvirheen. Hups! :-) Enkä voi edes vedota siihen, että synnytin just, niin pää oli vähän hatara..

ROUND 2

Tässä sitten myöhemmin tehtyjä joulukortteja. Osa korteista on 3D-kortteja, mutta se 3D-"efekti" näkyy kuvissa hyvin hyvin heikosti.

Askartelutarvikkeet Tiimarista ja täältä.








Lopuksi hieman askartelumusiikkia 
Tule jo joulu kultainen!!


Kelpaako? :-)


Voihan räkä..

Poju ihan räkäinen vielä ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että muukin perhe joutuu flunssan armoille.

"Hirveä" sotku löytyi pöydältä, mutta kun ei yksinkertaisesti jaksanut siivota..

Viime yö meni suht kivuttomasti, kun sitä edellisenä yönä poika valvoi klo 20-03!!

Kuvia melkein kokonaan valvotusta yöstä on kiva katsoa jälkeenpäin, sillä se on mennyttä..
Hiphei..

Onko kukaan huomannut suolavesitippojen oikeasti auttavan tukkoiseen pieneen nenään?
Onneksi maanantaina on Titiuun neuvola ja lääkäri, niin saadaan vähän tilannekatsausta pojan kunnosta.

Odotamme vielä sitä vesirokkoa.

Ei mulla muuta. Hautaudun täällä pukluiseen pyykkivuoreen ja räkäisiin liinoihin.
Kyllä äiti hoitaa.

ps. kaupoissa muuten soi jo joululaulut ja ei ihme, sillä jouluun on enää ALLE kuukausi!!


Tissimiehen lokikirja

Eilen ehdin jo ihmetellä pojun itkuisuutta, kunnes nenästä alkoi vuotamaan räkää ja silmät kävivät rähmimään. Tänään käyty lääkärissä ja pojulle määrättiin silmiin antibiootti-tippoja ja nenään suolavesiliuosta.
Pieni rakas! <3 :-'( 

Päivä 1 (toissapäivänä - maanantai)

klo 11.00 unille vaunuihin
klo 15.30 tissille ja takaisin unille
klo 16.30-22.00 hereillä
klo 23.00-23.30 tissillä ja itkuinen pieni mies



Päivä 2 (eilen -tiistai)

klo 03.30 tissillä ja takaisin unille
klo 04.30 tissillä ja takaisin unille
06.30 vaipan vaihto
klo 7.10-7.30 tissillä, röyhyttelyä ja takaisin unille
klo 07.40 aamutoimet, vaipanvaihto ja pullosta maiton n. 60 mil
klo 8.10 unille
klo 9.15 pari kakkavaippaa
klo 10.15 tissillä
klo 12.00 ulos lenkille
klo 13.10 takaisin kotona (pikainen käynti takapihalla "unilla") ja heti tissillä
klo 14.00 pullosta n. 50 mil
klo 14.55 tissillä ja vihdoin unille
klo 16.15 tissillä
klo 17 unille
klo 18.10 tissillä ja unille
klo 19.10 tissillä ja unille
klo 22 tissillä ja unille
23.30 tissillä



Päivä 3 (tänään - keskiviikko)
klo 01.30 tissillä ja unille
klo 02.00 tissillä
klo 02.45 tissillä
klo 04.00 unille
klo 05.20 tissillä
klo 05.45 unille
klo 06.40 viereen


ja tässä vaiheessa en enää jaksanut pitää kirjaa..



Koskakohan meille tulee se vesirokko.. Sitä odotellessa..


Kiitoskortti doulalle 2

Tässä kiitoskortti toiselle doulalleni.




Olen eilisestä asti pitänyt kirjaa Titiuun tissittelystä, hereillä olosta ja nukkumisesta. Yritän jaksaa tätä vielä huomiseen aamun asti, niin pistän "lokin" sitten tänne. Voin pikkasen vihjasta, että tänään herra Tissimies on nukkunut vain 2h aamun jälkeen ja nekin tunnin pätkissä. Nyt tuo tuntui nukahtavan pidemmille unille - tai niin ainakin toivon. Huh.. :-)
Joku taisi mulle sanoa, että elämä kahden lapsen kanssa saattaa olla pikkasen väsyttävää.. Suht elossa vielä kuitenkin ollaan!


Hyvää syntymäpäivää Ukko!


Ukon kolmenkympinkriisi lähestyy. 

Sitä lievittääkseni, tein Ukolle herkkuaamiaisen viikonloppuna.
Lahjoja herra ei kuulemma kaivannut, mutta jotain hyvää syntymäpäivänä piti kuitenkin olla - siispä tein kanttarellipiirakan. :-)
..ja arvatkaapa ehtikö se piirakka mennä parempiin suihin, ennen kuin ehdin ottaa sitä kuvaa!

Isin syntymäpäiväkortti
Herkkubaigel - tai baageli, niin kuin Ukko sanoi.

Aamiaiseen kuului kahvia, itse tehtyä marjamehua, appelsiinia, granaattiomenaa ja hyvää seuraa.

Muumitalossa elämä pyörii imetyksen, vaipanvaihdon, Mimmin, tulevien häiden ja sitten vähän tylsempien asioiden hoidossa. 
En ymmärrä, miten tämä aika oikein kuluu näin nopeasti.

Eilen Titiuu päätti nukkua vain yhden päiväunet ja muuten oli hereillä (ja tissillä) koko ajan.
Onneksi poju nukkui koko yön pelkkien syöttöjen voimalla. Meillä oltiin vasta muutamana yönä peräkkäin vaivaiset kaksi tuntia putkeen hereillä yöllä - plus syötöt.

Mimmin ystävälle on puhjennut vesirokko ja nyt odotan kauhulla saadaanko kyseinen tauti meidänkin perheeseen.
Hyvähän se tietysti olisi, jos Mimmi sen sairastaisi, mutta kunhan ei tulisi pojulle. :-/
Toivotaan, että poju saa tissimaidon kautta paljon vasta-aineita. :-)

Tänään alkoi myös operaatio painonpudotus! 
Vähän alkoi hirvittämään tuo pieni löllykkä tossa vyötäröllä, että nyt on pakko sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää stoppi suklaan ja muiden herkkujen mässäämiselle. Vanhoihin farkkuihikin olisi kiva kohta taas mahtua.
Tavoitteeni on päästä ennen raskautta olevaan painooni (55kg). Aamulla puntari näytti 59,4kg, joten ei ole mikään ihan mahdoton urakka edessä. Eihän?

Mitäs teidän arkeen kuuluu? :-)

Jaahas.. Tissimies heräsi syömään pitkiltä päikiltä. Odotettavissa hulinaa iltaan asti kukkuvan vauvan ja Mimmin kanssa!
Moro!


Kutsukortit ristiäisiin


Kutsukortit tuli tehtyä varmaan heti, kun vauvan sukupuoli selvisi rakenneultrassa. Jos oikein muistan.. :-D
Ainakin tosta päivämäärästä päätellen oon tehnyt nämä hyvissä ajoin.

Ihme kyllä, kutsut ovat löytäneet tiensä jo postilaatikkoon. Osoitteiden rustaaminen vei ihmeen paljon aikaa, joten en tiedä, missä välissä olisin ehtinyt tehdä koko kortit kahden nappulan lomassa. Onneksi jaksoin tehdä nämä jo aikoja sitten.


Vähän jo jännittää tulevat juhlat, sillä meillähän on ne salahäät ristiäisten kanssa!! :-)

Mamma jo kyseli, että menettekö te naimisiin samalla, kun on ristiäiset. 
-Eeei me olla edes ajateltu koko asiaa. Ei varmaan mennä..
-Ai.. No eihän se ole mikään pakko nykyaikana.
-Niin.. onneksi..

Samoin anoppi ehti kysyä melkein heti syntymän jälkeen, koska ristiäiset pidetään. 
-No, ei me olla edes ehditty miettimään koko asiaa. Vastahan poika syntyi.. joskus sitten tammikuussa..

Voi sitä ihmetystä, kun hän ja muut saavat tietää, että päivämäärät ja kaikki ovat olleet jo tiedossa juhannuksesta asti. ;-)



Masusta syliin

Kaikki alkoivat 39+5.
Minulla oli jotenkin sellainen hassu olo vatsassani koko päivän. 
Ukolle sanoin päivän aikana puoliksi leikilläni ja puoliksi tosissani, että tänään varmaan synnytän.
Yhtään supistuksia ei kuitenkaan ollut ja maha tuntui muutenkin olevan rauhallinen verrattuna viime päiviin.
Jotenkin minulla vaan oli sellainen olo.
Päivän ohjelmassa oli taloyhtiön talkoot, jossa Mimmi leikki naapureiden kanssa, Ukko heilui tärkeän näköisenä katolla pora kädessä ja minä haravoin etupihaa.
Tarkoituksenamme oli vielä illalla juhlia ravintolassa anopin synttäreitä.

Kun kerran ravintolaan olimme lähdössä, päätin tälläytyä sitten ihan kunnolla. (Minun kunnolla on ripsiväriä ja poskipunaa. :-) )
En muista, koska viimeksi olisin "tälläytynyt" sillä tavalla.
Pistin päälleni hienommat äitiyshousuni ja juhlavan paidan.
Vitsailin, että nyt olisikin kiva lähteä synnärille, kun olemme molemmat laittautuneet.

Matkalla ravintolaan, minua kävi aivan hirveästi närästämään. Otin Rennien ja toisenkin ja kirosin oloani.  
Tietenkin juuri silloin käy närästämään, kun pitäisi johonkin lähteä ja tarjolla olisi hyvää ruokaa.
Ravintola oli kiireinen ja ruoissa tuntui kestävän. 
Olonikin huononi pikkuhiljaa. 
Mimmi sai onneksi annoksensa ennen muita ja tyttö ehti jo lähteä leikkipaikalle, kun me vielä odotimme ruokiamme.
Minua alkoi taas supistelemaan tuttuun tapaansa ja nämä tuntuivat todella ilkeiltä kaiken sen närästyksen päälle.
Otin Panadolin rauhoittaakseni vatsani ja yritin nauttia juuri eteeni tulleesta ruoasta.
Istuin onneksi pöydän toisessa päässä, sillä en millään pystynyt keskittymään muiden keskusteluun. 
Appiukolle naureskelin, että me olimme Ukon kanssa päättäneet tulla heidän kanssaan syömään ja tästä sitten lähdettäisiin synnyttämään vatsat täynnä.
Sain syötyä ruoastani muutamia suupaloja, kun supistukset tulivat niin kovina, että käskin Ukon pyytää ruoat mukaan ja sitten lähdettäisiin synnärille - ainakin hakemaan kipulääkettä, jos ei muuta.

Kaasutimme kesken jääneet ruoat ja Mimmi takapenkillä synnärille. 
Supistuksia tuli todella tiheään ja kipeästi.
Pääsin taas käyrille ja tutuksi tulleen kätilön kanssa sovimme, että otan kipulääkkeet ja lähtisimme kotiin. Tarkoituksenamme ei edes ollut tulla VIELÄKÄÄN synnyttämään.
Kohdunsuun tilanne oli aivan sama, kuin aikaisemminkin: takana ja auki pari senttiä. Ei siis merkkiäkään alkavasta synnytyksestä.
Ukko käveli Mimmin kanssa synnärin käytävää pitkin aina kun minua supisti.

Kotona supistukset vihdoin alkoivat laantua ja niiden väli piteni. 
Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, kun olimme lähteneet kesken synttäreiden.
Onneksi meillä oli ne ruoat mukana. Jälkkäriksi pistin poskeeni niitä mokkapaloja!
Loppu ilta meni sitten ihan rauhallisesti.
Yöllä sitten heräsin joskus klo 01.00 jälkeen lorahdukseen.
 Herätin Ukon ja kerroin, että nyt joko pissasin housuun tai minulta tuli lapsivettä. 
Jäimme vielä odottamaan lisää, sillä kaiken sen sairaalassa ravaamisen jälkeen emme halunneet mennä sinne enää yhtäkään kertaa turhaan.
Ja vasta illallahan me siellä olimme käyneet.

Vähän ajan päästä lorahti uudestaan ja päätin soittaa synnärille (puhelimen mukaan klo 01:47).
Kätilö kuulosti vähän kyllästyneeltä ja sanoi, että kyllä niiden housujen pitää ihan kunnolla sitten kastua, jos se on lapsivettä.

Päätimme jatkaa unia. 
Kävin vielä vessassa ja taas lorahti.
Jännittyneenä jäin odottamaan supistuksia, eikä mennyt aikaakaan, kun ne tulivat - JA TODELLA KIPEINÄ!

Sitten soitto mummilaan ja Ukko lähti hakemaan mummia Mimmin seuraksi.


Lähdimme kohti sairaalaa klo 03.00 paikkeilla. 
Supistukset vähän laantuivat ja Ukko ehti jo huokaista, että taasko!
Halusimme kuitenkin varmistaa, etten kärsinyt virtsankarkailusta ja päätimme käydä näytillä - viidennen kerran!

Ja voi sitä riemua, se oli kuin olikin lapsivettä!
Ja kaiken kukkuraksi olin auki 3 cm ja enää kohdunsuuta ei tarvinnut etsiä, vaan nyt Titiuu oli todella tulossa!
Sovimme kätilön kanssa, että ensin ottaisin kivunlievitykseen kipulääkkeet ja sitten vasta epiduraali.
Käyrällä jokaisen supistuksen aikana mittari kävi nollassa ja muuten se pysyi korkeissa lukemissa. Ukko ihmetteli tätä kovasti, sillä aikaisemmin supistuskäyrä oli pompannut 20-40, kun minua supistu ja muuten se pysyi matalalla.
Tiuskasin Ukolle, että älä sinä sitä käyrää tuijota vaan auta mua, kun sattuu niin paljon!!
Käyrällä pystyin makaamaan vain 15 minuuttia ja sitten oli pakko soittaa kätilö paikalle ja pyytää kipulääkettä. Otin tutun coktailin ja pääsimme salin puolelle.
Synnytyssalissa kärsin olla vain 20 minuuttia, kunnes soitin taas kelloa ja oli aika pyytää kunnon puudutteet kehiin.

Kaiken sen jännityksen keskellä minua sotki kellojen siirto taaksepäin.
Panikoin, että mitä jos lapsi syntyy vanhaa aikaa klo 04.00, jolloin kelloja siirrettäisiin taaksepäin, niin monelta se lapsi sitten oikeasti on syntynyt. :-D Klo 04.00 vai 03.00..
Kaikkea sitä oikein miettiikin.. 

Kello taisi olla noin 05.00 (uutta aikaa), kun sain epiduraalin. 
 Päätimme ottaa pienet unet.
Ukko nukkui tuolilla ja minä yritin torkkua sängyssä.
En saanut silmäystäkään nukuttua, vaan katsoin kelloa viiden minuutin välein ja kuorsaavaa Ukkoa.
Ukko näytti niin levolliselta, kun minä taas tärisin jännityksestä!

Kello 06.00 aikaan minulle tuli ponnistamisen tarve.
Herätin Ukon ja soitimme kätilömme paikalle.
Pyysin kokeilla synnytysjakkaraa ja ponnistelin siinä jonkun kymmenisen minuuttia, kunnes halusin päästä takaisin sängylle.
Minulle laitettiin tippa vauhdittamaan supistuksia puudutuksen jäljiltä ja voi veljet, kun ne tulivatkin taas kipeinä ja kipeytyivät koko ajan.
 Kävin ponnistamaan ihan urakalla klo 06:20.


Ponnistusvaihe oli aivan hirveä! Tai ainakin se tuntui juuri silloin maailman kauheimmalta asialta, mitä olla saattoi..
Minä huusin, vaikeroin, enkä meinannut pysyä paikoillani.
Ukko taputti otsaani kylmällä rätillä, antoi minulle vettä ja kannusti minua hurjan ihanasti!
   Kätilö joutui välillä sanomaan vähän tiukemmin, että tämä on ihan kohta ohi, kunhan vain keskität energiasi ponnistamiseen.

En vieläkään ymmärrä, miten siitä selvisin, mutta vihdoin ja viimein näin Titiuun pään!! Poika syntyi nenä ylöspäin. Pojan ulostuloasento oli (kuulemma) hankalampi asento synnyttää äidille sekä vauvalle syntyä, kuin normaalisti nenä alaspäin.

Pitkä odotuksemme palkittiin 06:41 vauvan, Ukon ja minun itkun saattelemana! <3
Ukko taisi itkeä meistä kaikkein eniten ja minun olisi tehnyt mieli rutistaa häntä oikein kunnolla, ellei poikaa olisi juuri oltu laittamassa syliini.
Sydämeni pakahtui kaikesta siitä onnesta ja rakkaudesta! 
Siirappista..tiedän..
Jälkeenpäin Ukko sanoi minulle, että mitäköhän ne kätilöt oikein ajattelivat, kun hän sillä tavalla itki. :'-)

 Loppujen lopuksi minulle jäi hyvä mieli raskaudesta ja kaikista niistä synnärireissuista - uskokaa tai älkää.  :-D
Aika kultaa muistot..

Sairaalassa aika meni nopeasti ja nautin ihan oikeasti siitä, että pystyin kerrankin istumaan ja syömään kunnolla siellä missä muutkin. Mimmin saraala-aikana vein ruoan aina huoneeseeni ja söin seisaaltani. Nyt vain kolmen limakalvotikin jäljiltä oloni oli vähemmän jyrän alle jääneellä. 
Tutustuin sairaalassa äitiin, joka oli synnyttänyt samana päivänä kuin minäkin. Juttelimme aina ruoalla ja hän vaikutti todella mukavalta. Minua harmittaa kauheasti, kun en ehtinyt vaihtaa hänen kanssaan puhelinnumeroita tai edes nimiä! :-/ 

Kotiin palattuamme minulla ei ollut ollenkaa sellainen olo, että olisin juuri synnyttänyt!
Kaikki kivut olivat vihdoin poissa ja sylissäni tuhisi palkintona pieni käärö ja vähän isompi nappula. 

 Tulipahan tarina.
Jos jaksoit lukea, niin huikkaa jotain. :-) 


Mikä yö!


Melkein koko viime yö meni Muumitalossa valvoessa.

Olo on ehkä pikkiriikksen väsynnyt..

Maanantaina heräsin syöttämään Titiuuta aamuyöllä klo 05.00 aikoihin. Ukko heräsin samaan aikaan ja alkoi valmistautumaan töihin lähtöön. Poju sitten päätti syödä parisen tuntia ja nukahti vähän ennen kuin Mimmi heräsi.
Noh, eipä siinä enää viitsinyt käydä nukkumaan, kun suunnitelmissa oli lähteä ensimmäistä kertaa tuttuun seurakunnan perhekerhoon kolmestaan.

Kumma kyllä aikaisesta herätyksestäni huolimatta pääsimme kerhoon ennätysajassa. Kun raskaana ollessani saimme aina juosta kerhoon, niin nyt olimme siellä melkein puoli tuntia etuajassa!! 
 
Mimmi esitteli ylpeänä veikkaansa ja Titiuu sai paljon ihastelevia katseita. 
 Poju oli kuulemma niin pieni ja suloinen.
 Suloinen hän kyllä on, mutta nyt kun toiseen on tottunut parissa viikosa, niin poju ei enää tunnu niin pieneltä, kuin syntyessään. Titiuu tuntuu ihan todella isolta! Kai siihen kokoon on jotenkin tottunut?
Hassua. :-D

Kerhossa meni hyvin ja poju oli koko kerhon ajan hereillä ja yllätys yllästys - tissillä!
No, olipahan päivällä hereillä ja nukkuisi sitten yöllä.

Iltapäivällä sitten vietiin Titiuun kanssa Mimmi yökylään mummilaan. Ukko oli työreissussa, joten meillä olisi pojan kanssa omaa laatuaikaa.
Vielä oli jäljellä kaverin tuomia mokkapaloja, joten ei muuta kun sohvalle löhöilemään ja mässäämään ja nunnuttelemaan pojun kanssa.
 
Rauhallinen ja ihana ilta siis suunnitelmissa..

Minun ja pojan laatuaika tarkoittikin sitten lopulta nonstop imetystä, röyhtäyttelyä, kakkavaipan vaihtoa ja heijaamista klo 22.30-03.30..
Poju saattoi nukahtaa kapalossa syliin ja vaikka kuinka varovasti siirsin toisen nukkumaan omaan sänkyynsä tai sitteriin, niin säännönmukaisesti alle viidessä minuutissa alkoi kuulumaan kitinää.

Että sellainen yö meillä. :-)

Kumma kyllä silmät pysyvät vielä tässä vaiheessa päivää auki ja elättelen toiveita toisesta ulkoilureissusta nappuloiden kanssa.

Ja kyllä pojua nyt sitten nukuttaa vaunuissa..

Saa nähdä, millainen on meidän ensi yö..

Pitäisiköhän raahautua lähikauppaan ja ostaa varuiksi vähän karkkia, niin olisi äidilläkin jotain hyvää syötävää samalla, kun poju syö. :-) 


Hyvää isänpäivää!


Hyvää isänpäivää meidän tuoreelle tupla-isille ja tietysti kaikille muillekin iseille..

Maailman parhaalle isille ja appiukolle! Kortit ovat kyllä hyvin yksinkertaiset, mutta ainakin ovat itsetehdyt!

..toivottaa Titiuu..

Titiuu päätti ensimmäisen kylvyn päätteeksi jäädä isin kainaloon nukkumaan.

..ja Mimmi!

Mimmi noin kuukauden ikäisenä(?) ja tässäkin ollaan isukin kainalossa nukkumassa.


Parane pian - kortti ystävälle


Tein kirjekaverilleni parane pian-kortin, sillä hän oli/on vieläkin sairaana. 

Eli muistahan levätä, eikä touhoteta liikaa! ;-)
Toivottavasti saat postini piakkoin.




Muumitalossa on niin hektistä ja hyvin pitkiä ja tiheään niitä imetysmaratooneja, että hyvä kun edes suihkuun olen ehtinyt.

Synnytyskertomus on tulossa hyvää vauhtia. ;-)

Hyvää viikonloppua!


Titiuun ensimmäinen neuvolareissu


Tänään oli Titiuun ensimmäinen neuvolareissu!

Poju kasvaa ihan hurjaa vauhtia!
Painoa tuli puntariin 3860g, kun lähtöpaino oli sen 3590g ja sairaalassa ennen kotiinlähtöä puntariin tuli 3340g. 
Pituutta on tullut 3cm lisää syntymästä, eli nyt poitsu on jo 54cm!
Äiti on oikein ylpeä pojastaan ja kyllä se oma maito tuntuu riittävän. :-)
Ja pojuhan on siis vain 11 päivää vanha!

Kerroin huolenaiheeni imetyksen suhteen, mutta neuvolatäti lohdutti, että poika nyt vain tekee lisää maitotilausta ja viihtyy sen takia paljon rinnalla. Lisämaitoa saa kyllä antaa, jos omat voimat tuntuvat loppuvan monen tunnin imetysmaratonin takia.
Kahden viikon päästä on painokontrolli, jos tunnen siihen tarvetta. Vasta joulukuussa on neuvola-lääkäri.

Neuvolasta kirjattiin korttiin seuraavanlainen pätkä:
Paino nousee rintamaidolla + lisäksi tarvittaessa korviketta. 
2 viikon iästä d-vitamiinit vähitellen 5 tippaan/pv.
Pientä näppylää vatsalla ja jaloissa.
Jäntevä. Kieli katteinen (ei sammasta, vaan ns. maitokieli). Napa siisti.

Mimmi leikki nätisti veikan neuvolakäynnin ajan ja tyttö halusi myös päästä mitattavaksi ja punnittavaksi.
Meidän likka on jo tasan 100cm ja painaa 17kg!
Lähtökohtahan oli 3140g ja 48cm.. :'-)
Mimmi sai reippaasta toiminnasta hienon tarran!

Äiti oli tänään laiska ja soitti ennen neuvolaa mammallaan ja "tilasi" sinne lounaan tälle poppoolle.
Oli ihan kiva päästä valmiiseen pöytään ja Mimmi sai leikkiä kaikilla kivoilla leluilla.

Huomenna pakkaan poitsun vaunuihin ja lähdetään kokeilemaan shoppailua kaupungille. 
Eilen yöllä meinasin menettää yöuneni, kun kävin stressaamaan joululahjojen takia! Argh! :-D

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!!


Kiitoskortti doulalle


Minulla ehti raskausaikana olla kolme eri doulaa. 
Eli siis se varsinainen doula, varadoula ja varavaradoula.
Vähän ennen laskettua aikaa ykkösdoulani sairastui ja jotenkin varadoulanikin (hänet olin tavannut vain kerran pikaisesti) oli samaan aikaan sairaana.

Sain aivan ihanan varavaradoulan, jonka kanssa kävimme yhden kerran sairaalassakin. 
Hän oli aivan mielettömän kannustava ja huolehtiva ihminen! :-) 
Tässä varavaradoulalleni tekemä kortti. Toivottavasti keksisin hänelle jonkin pienen paketin kylkiäiseksi.





Vielä teen kortin ykkösdoulallenikin, kunhan Titiuu ja Mimmi antavat minulle aikaa ja rauhaa. :-)


Miksi en riitä..


Muumitalossa kärsitään kauheasta morkkiksesta, kun äsken jouduin pojalle antamaan vähän lisämaitoa pullosta.
Poika söi päivällä pitkiltä (ja ekoilta) vaunupäikkäreiltään herättyään niin ahnaasti, että mulla on nyt takki tyhjänä ja oli ihan pakko turvautua pulloon.
 Nyt pikkuinen nukkuu vihdoin tyytyväisenä yöuniaan oltuaan taas sen nelisen tuntia putkeen hereillä ja vietettyään suurimman osan tosta ajasta sylissä ja tissillä. 
Missään muuallahan ei poju oikeastaan viihtynyt.

Ja tässä sitä nyt ollaan ja podetaan olen huono äiti - oloa.
 Syytän hormooneja ja minun raskausaikana itselleni luotua aion vain ja ainoastaan imettää - kuvitelmaa..

Onneksi mulla on vieressäni maailman parasta suklaata johon olen törmännyt (tähän mennessä): Ferrero Rocheria. 
Mitään hajua ei ole mistä näitä saa, sillä sain suklaat yhtenä rotina-lahjana iso-tädiltäni. 
Näitä on kyllä pakko saada lisää!
 Suklaan mussuttamisesta seuraa kyllä sitten uusi marmatuksen aihe: finnit..

No, onneksi tämä viikko on vielä tälläinen pieruverkkarit aamusta iltaan - tyylinen ja ensi viikolla lähdetään sitten tuttuun tapaan ihmisten ilmoille kerhoilemaan ja kauppaan. 
 Tän viikon voi ihan hyvin viettää kotisohvalla, kun kasvoni kärsivät uutta murrosikää.

Jotain muutakin hyvää tässä päivässä on ollut suklaan mussuttamisen lisäksi:
sain jotain askartelun tapaista tehtyä tänään Titiuun vetäessä unta palloon ulkona. 
 Kuvia tulee, kunhan saan otettua itseäni niskasta kiinni.
 Isänpäiväkortitkin kaipaavat enää viimeisen silauksen ja perjantaina ajattelin lähteä Tiimarissa käymään pojan kanssa. 
(Ellei mun suklaan syöminen kostaudu oikein olan takaa. :-) )

Nyt on pakko lopettaa ja painaa itsekin pää tyynyyn.

ps. Olen aika ylpeä itsestäni. Tänään nimittäin sain siivottua huushollin!
Pienet on ihmisen ilot.. :-)

Hei, ehkä tää huono omatunto unohtuu, sillä onhan tässä päivässä ollut kaikkea hyvääkin. :-)

Niin, ja tervetuloa uudelle lukijalle!! :-)