Maha vaivaa ja sermoonit hokasin.


...ja vähän sitä sun tätä Muumitalosta.

Pienen Titiuun masuvaivat varjostavat vauva-arkea. 
Eikä minun pari päivää sitten alkanut mielialan vaihtelut mitenkään helpota oloa.
Vielä onneksi masu on rauhoittunut olkapäällä keikkuessa, tiukassa kapalossa ja hieronnalla. 
Tuntuu vain niin pahalta katsoa toisen itkevän lohduttomasti.. 
Tekee mieli itkeä vauvan mukana.

Mulla ja Titiuulla on itku herkässä. 
Lisätään itselleni vielä ripaus puskista tuleva ketutus..
Eilen avasin kivennäisvesipullon ja yllätys yllätys, sieltähän sitten roiskahti mun päälle joku desin verran. 
Enköhän minä sitten ensin harmistunut ja lopulta itkuhan siitä pääsi, joka muuttui taas harmistukseen, kun sukat tarttuivat lattiaan kiinni - vaikka olin jo lattian pyyhkinyt omasta mielestäni huolellisesti..

Kyllähän tuo neuvolatäti muistutti mahdollisista mielialan vaihteluista, mutta en noteerannut huomautukseen mitenkään, kun vasta löydettytäni itseni itkemästä lattialle pudonneen donitsin perään.
Elämä on niin vaikeaa..

Titiuusta on kuoriutunut oikea himotissittelijä.
Poju on ollut tänäänkin ihan oikeasti aamusta asti hereillä - lyhyitä unia lukuunottamatta - ja melkein koko valveillaoloaikansa herra tahtoo viettää sitten tisulla. :-)
Onneksi sitä maitoa tulee! 
Sairaalassa poju teki sen verran ison maitotilauksen tulemaan, että tänä aamuna heräsin sänky osin hikisenä ja osin maidossa.
Mimmiä kummastutti kovasti, mistä ne märät läiskät olivat tulleet.

Mimmi on onneksi ottanut isosiskon roolin ihan mielettömän hyvin!
Tyttö tuo joka kerta vaipan veikalle ja halii ja pusuttelee toista hellästi.
Toivottavasti tämä kestää!

Vähän jännittää ensi viikko, sillä Ukko lähtee töihin (isyysloma vasta tammikuussa) ja minä jään naperoiden kanssa kotiin pyörittämään arkea. Tai oikeasti se menee niin, että naperot pyörittävät minua. :-)

Ukko lähti Mimmin kanssa kauppaan ja poikakin tuntuu vihdoin nukahtaneen.
Taidan jäädä tuijottamaan pientä pojua ja herkuttelen samalla itselleni pysyvän pömppömahan. :-)
Olen antanut itselleni luvan mässätä vielä seuraavan viikon - olenhan toipilas.
Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin pistää itsensä kuntoon.

Veikan ruusu
Tämä ruusu oli vielä viime lauantaina nupussa, mutta kun palasimme Titiuun kanssa sairaalasta, se oli auennut! Olemme Mimmin kanssa kutsuneet ruusua "veikan kukaksi".
Mimmi olisi halunnut poimia tämän ensin parhaalle ystävälleen ja kieltoni jälkeen hän olisikin halunnut poimia tämän minulle. En kyllä raaski tätä poimia.


Ensi viikon uusia tuulia odotellessa!

ps. Onko muuten kenelläkään kokemusta melkein koko vauvan vartalon peittävästä hormoninäppylästä? 
Titiuulla on valehtelematta puolet vartalostaan täynnä punaista hormoninäppylää. On aika hurjan näköistä.. :-/ Mimmillä oli vain sitä naamassa ja aika vähäsen - ainakin verrattuna tähän!

pps. uskalsin laittaa vihdoin kihlasormukseni takaisin sormeen. Saa nähdä, jatkuuko tämä turvotus vielä kauan ja uskallanko pitää sormusta sormessani turvotuksesta huolimatta. 
Askel eteenpäin se on tämäkin. :-)


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!