Voimaton olo


Kaksi sairasta lasta + äiti yksin kotona hoitamassa
ei ole ihanteellinen yhdistelmä.
Isi tule jo takaisin kotiin!

Nyt, kun ehkä se vyöhyketerapia ja maidoton ruokavalio helpottavat vihdoin pienen tissimiehen masua, ja kahtena yönä ollaan nukuttu ihanat 5-6 tunnin pätkät putkeen, niin sitten isompi lapsi heräilee.
 Yöllä heräsin varmaan tunnin välein siihen, kun Mimmi oli hiipinyt viereeni - ja ei muuta kun tyttö takaisin omaan sänkyyn, silittelyä, peitto korville ja pusu poskelle.
Ymmärränhän minä, että kipeänä haluaisi nukkua äidin vieressä, mutta kun minä en saa silloin millään unta.
Ja jos äiti nukkuu huonosti, seuraavasta päivästä tulee hankala kaikille.
Ukon perjantaina alkava kolmen viikon loma ei voisi parempaan paikkaan tulla. Paukut alkavat olla jo aika vähissä "osa-aikaisena yksinhuoltajana"

Mimmillä taitaa olla nyt vesirokon "huippupäivät", eli näppylät kutiavat todella paljon ja kuume on korkealla.
Mimmin vauva-ajan allergioiden muistona kaappiin oli jäänyt vajaa pullollinen lääkettä, jota voi antaa myös vesirokon aiheuttamaan kutinaan. Kuumeeseen sitten omaa lääkettä ja ulkoisesti näppylöihin rokkovaahtoa. Mimmi huomasi, että vaahdon pullossa komeili näppylänaamainen tyttö.
"Sen äiti voi laittaa tolle tytölle lääkettä ja sen isi on töissä".

Nyt tyttö makaa sohvalla väsyneenä ja katselee "lattenohjempii".
Rokkoinen Titiuu vetelee hirsiä äidin sylissä, kun missään muualla ei uni tunnu tulevan. 
Äidin syli on ollut kova hitti vesirokon aikana. 
Kunpa voisin kloonata itseni ja sylitellä kummankin lapsen kanssa.

Titiuulla ei ole onneksi läheskään niin paljon näppylöitä kuin siskolla. Kuumettakaan ei ole vielä ja pojan olo taitaa olla suht ok kaikin puolin. 
 Voisi kuvitella, että kipeä pieni vauva nukkuisi päivälläkin paljon, mutta ei vaan meidän vauva. Olisikohan valvomisessa osa vaikutuksensa niihin 5-6 tunnin unipätkiin?
Tän täytyy kuitenkin olla huonointa tuuria pojun kohdalla ikinä - heti, kun mahakivut helpottavat, taas sairastutaan. Vastahan poju oli flunssassa ja silmätulehduksessa.

No, eipä noi sairaudet taida paljoa kalenteria katsoa, ja ehkä ihan hyvä jos molemmat ovat samaan aikaan kipeinä, niin juhliin mennessä ovat sitten terveitä.

Miten toi positiivinen ajattelutapa ei juuri nyt tunnu helpottavan.

Maailman yksi kamalimmista asioista on katsoa vierestä omaa sairasta lasta, ja varsinkin, kun ei voi tehdä asialle mitään muuta, kuin odottaa ajan kuluvan.



 
 



2 kommenttia

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!