The häät!!


Rouva Ukko täällä hei! :-)

Eilen vietimme ikimuistoiset ristiäiset ja häät sukulaisten ja läheisten ystävien kesken.
Jokainen (jos vähän suurennellaan) vieraista herkistyi ainakin kerran juhlien aikana, 
muutama rohkea piti puheenkin (olimme Ukon kanssa siitä todella mielissämme)
saimme kaksi lauluesitystä, kun bestman esitti Zen cafen-Todella kaunis, ja kummityttöni lauloi eskarissa oppimansa laulun,
kaasojen ja bestmanin johdolla leikittiin hauskoja leikkejä (hääpari pääsi/joutui lapsenmielisinä leikkimään lasten kanssa juhlakansan edessä Sutsisatsin tahtiin)
ja mikä parasta: tarjolla oli hyvää ruokaa!

Alkumaljat odottamassa

Eilinen oli elämäni yksi parhaimmista ja jännittävimmistä päivistä.

Hääpäivä alkoi aikaisella heräämisellä. Hiljaa hiiviskelin saunahuoneeseen pesulle, kun muut vielä nukkuivat. Titiuu oli taas valvonut koko edellisen päivän ja nyt uni maistui Ukon kohinaa kuunnellessa. 
Mimmi liittyi seurakseni keittiöön aamupalalle, kun minä ryhdyin meikkaamaan. Mimmi oli mielissään, kun vihdoinkin oli ne veikan juhlat! "Äiti, saanko minäkin tuota ainetta simmiin?"

Aamun tunnit menivät todella rivakasti ja kohta oli jo aika lähteä juhlapaikalle. 
"Pöllytimme" lapset ulos leikkimään lapsenvahdin kanssa, ja minä, Ukko ja kaasoni suuntasimme seurakuntatalolle.
Kontrollifriikkinä säntäilin ympäri taloa hääräämässä ja yritin aina silloin tällöin pysyä aloillani, kun kaasoni teki minulle kampausta. Ukko siirteli pöytiä ja tuoleja bestmaninsa kanssa, asensivat kaiuttimia ja muita ihme elektronisia laitteita ja minä huutelin "valtaistuimeltani" ohjeita muille, miten ne pöydät oikein piti koristella.
 Keittiössä jo hääräsi pitopalvelun väki.
Ensimmäiset vieraat saapuivat juuri sopivasti, kun me olimme saaneet juhlatilaan tehtyä viimeiset silaukset.
Jouduin kerran jopa käännyttämään kuivakakkua ja pipareita korissa kantelevan mummini pois keittiön ovelta.

Juhlat vasta alussa
Salaisuutemme pysyi visusti salassa kutsuvierailta siihen asti, kunnes pappi möläytti pari minuuttia ennen tilaisuuden alkua vieraiden kuullen: 
"täälläkö sitten pidetään se vihkiminen ja kaste?".
No, ainakin pystyin pysymään hääpuku päällä Ukon silmiltä piilossa papin eteen astelemiseen asti. 
Muutaman kerran jouduin piiloutumaan seurakuntatalon pystyttämän joulukuusen taakse Ukkoa karkuun.

Jalat täristen ja kämmenet hikoillen astelin kaikkien eteen ja jostain kumman syystä se tunti meni ihan sumussa.
Pappi puhui kauniisti ja yksi asia, jonka muistan aina, oli hänen puheensa anteeksiantamisesta ja siitä, 
kuinka tärkeä sana anteeksi avioliitossa on.
Pystyin olla itkemättä papin puheen ajan, mutta kun oli tärkeän kysymyksen aika, kyyneleet yrittivät päästä vierimään pitkin poskiani. Ääni täristen sain sanottua sen tärkeän sanan: tahdon!
Pappi oli vihkimisen jälkeen jatkamassa suoraan kasteeseen. 
"Jos nyt suudeltaisiin ensiksi" minä ehdotin.

Kun Mimmi nukkui koko oman kasteensa ajan, niin veikka päätti, että isin sylissä viihdyttäisiin parhaiten ja suht rauhallisesti.
Kastehetki meni todella hyvin pienestä itkusta huolimatta ja poikamme sai kaksi komeaa nimeä! 
Pojan toinen nimi tulee isältäni. Mimmi taas sai perinnöksi iso-tädinsä nimen.

Mimmin kanssa tanssilattialla.

 Juhlaväki palautui aika nopeasti yllätyksestämme, ja Ukon sisko pyysikin puheessaan, ettei ainakaan tänä vuonna tulisi uusia yllätyksiä. 
Yritämme pitää lupauksemme!
En ole varmaan milloinkaan jännittänyt mitään niin paljon, kuin omissa häissäni tanssimista. Varsinkin
kun me aloitimme valssin harjoittelun vasta kaksi päivää ennen häitä. Sopivasti liian myöhään, ettei vaan tulisi harjoiteltua liikaa.
Hyvinhän se tanssi sitten lopulta meni!

Kaiken kaikkiaan on ihanaa olla nyt Rouva Ukko. 
Puolen vuoden salailu on lopulta ohi ja nyt voimme keskittyä elämämme seuraaviin etappeihin.



Yhteinen elämämme on vasta alussa.

Ja kuten viisas ja ihana appiukkoni minulle kerran sanoi:
parisuhde on kuin tynnyrillinen teräviä kiviä, joka laitetaan vierimään mäkeä alas. 
Matkalla alas tynnyri joko hajoaa tai kivet hioutuvat sileiksi.

Ukko on minulle todistanut, että meidän tynnyri on tehty titaanista. Sieltä voi aina löytyä muutama terävä kivi, jotka lyövät kipinää, mutta meidän tynnyri ei ikinä hajoa.


4 kommenttia

  1. oi ne häät olikin nyt, olin ihan unohtanut että millon ne oikeasti on.. :D Paljon onnea tuoreelle hääparille :)!!

    VastaaPoista
  2. En oo täällä koskaan maininnutkaan tarkkaa päivämäärää. ;-) Ja kiitos!

    VastaaPoista
  3. Valtavasti onnea teille kaikille! Ihanasti kerrottu, miltein kun olisi päässyt tosiaan kurkistamaan suureen juhlaanne!

    VastaaPoista
  4. Kiitos! :-) Kiva, kun tarinasta tuli hyvä. Mulla ei tuo kirjoittaminen ole se vahvin ala. Tässähän sitä voi harjoittaa koko ajan.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!