P*ska äiti-villitys

Olen normaalisti aika suopea ja ymmärtäväinen ihminen. Muut saavat olla sellaisia kuin ovat. Joitakin asioita kuitenkin on, jotka välillä ärsyttävät minua. Ajatusteni julkaiseminen EI ole hyökkäys ketään vastaan.

Nykyään puhutaan paljon niistä kielletyistä tunteista ja äidin jaksamisesta, joka on todella hyvä asia.Vertaistuki ja omien ajatusten jakaminen toisten kanssa on todella tärkeää. Tieto siitä, ettei ole yksin väsymyksen ja epäonnistumisien kanssa, auttaa jaksamaan eteenpäin. Mutta missä ovat vinkit, neuvot ja ne onnistumiset, joiden jakaminen muiden kanssa on yhtä tärkeää, kuin oman väsymyksen ja ärtymyksen myöntäminen? Miksi toisen onnistuminen ja kaunis koti enemmänkin ärsyttää ja käännymme mielummin sellaisten puoleen, jotka ovat avoimesti epätäydellisiä ja joilla on kotona siistiä vain silloin, kun äiti ei ole paikalla?

Tämä teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja huomaatte varmasti, että "vähän" liioittelen. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.
 Toivon, että tämä teksti herättää teissä ajatuksia ja keskustelua. :-)

Kutsun tätä P*ska äiti-villitykseksi. Tämän tyyppiseen blogikirjoitteluun joskus törmään.
Seuraava teksti kuitenkin on täysin mielikuvitukseni tuotetta erään mielikuvitus P*skan Äidin mielikuvitusblogista nimeltään P*ska Äiti:

"Ajattelin tänään leipoa sämpylöitä. "Super Äiti" teki blogissaan appelsiinin kokoisia sämpylöitä itse jauhetuista jauhoista, kun taas "Eko Äiti" tuunasi sämpylät vanhoista leivänkannikoista. Toisaalla "Ura Äiti" leipoi viisi pellillistä gourmet-sämpylöitä shampanjasta samalla, kun vei poikansa jalkapalloharjoituksiin ja kirjoitti toisella kädellä raportin pomolleen. Katsoin hiljaa sämpyläohjetta, joka näytti yläasteen fysiikan kokeelta. Tein lähtöä kauppaan ahdistuneena Pikku-Maijan kanssa. Päätin laittaa urakan kunniaksi vähän ripsiväriä, sillä niinhän viiden lapsen "Muoti Äitikin" tekee. Siitä on aikaa, kun viimeksi olen meikannut ja suurin osa ripsiväristä meni kulmakarvoihini ja leukaan. Pikku-Maija oli sillä välin avannut eteisessä nököttävät roskikset ja syönyt kourallisen pikkukiviä eteisen lattialta.

Kauppaan päästyäni olin hukassa. En ole aikaisemmin ostanut sieltä muuta kuin valmisruokaa ja Coca-Colaa, joskus pyhinä sipsiä ja lenkkimakkaraa. Mitä on hiiva?
Kassalla huomasin unohtaneeni pukea paidan päälleni ja imetysliivini toinen luukku oli auki. Samalla Pikku-Maija p*skoi housuihinsa ja kaivoi räkää nenästään. Tietenkin olin unohtanut vaipat kotiin. Naureskelin p*skankatkussa kaupantädille, että onneksi se oli vain vaippa, joka oli unohtunut kotiin. Kaupantäti ei nauranut. Taisin saada porttikiellon lähikauppaamme.

Puolessa välissä kotimatkaa huomasin unohtaneeni ostaa jauhoja. Kai ilman niitäkin voi leipoa? Minä en tiedä, sillä en ikinä koske uuniin, ellen valmista bravuuriani - ranskalaisia ja nauravia nakkeja.
Kotipuolessa menin lainaamaan niitä taikajauhoja naapurilta. Hän halusi tietää, kuinka monta desiä laitetaan. Paljon on desi? Eikö riitä, että hän lätkäisisi niitä jauhoja tähän astiaan?
Kotona poltin sormeni laskiessani lämmintä vettä hanasta. Heitin hiivan kokonaisena veteen, sekoitin suolan ja sokerin keskenään ja lopulta lätkäisin taikinan kokonaisena uunipellille - ilman leivinpaperia. Taikinamöykky paloi uunissa. Pikku-Maija söi sillä välin mieheni ZPoksin johtoja. Meillä syödään tänään Kotipizzan pizzaa - mulle Kotzone.
Ohessa kuva leipomuksestani. Se on se möykky, joka näyttää hiilikasalta. Seitsemän kääpiötä saisi  varmaan louhittua sieltä timantin. 
Nyt ruikutan täällä blogissani, kun en osaa mitään ja tukkani tippuu päästäni, kun mietin olenko hyvä bloggaaja vai en."


Tässä esimerkkejä tekstin saamista kommenteista:


"Kura Mamma"
"Kuulostaa ihan mun päivältä, wink ;-))"

"Teiniäiti"
"Oot hyvä bloggaaja ja sun kirjotustyyli on ihan paras. Nauroin vedet silmissä. Syrän <3"

 "P*ska Mutsi"
"Mäkin duunasin tänää smurguloita. Onneksi kirjoitit tästä, kun mua niiiin ärsyttää ne äidit, jotka onnistuu aina"

Ei minulla muuta. Nyt helpotti, kun sain tämän pois elimistöstäni. Ja tiedän, tiedän, että sellaisia blogeja, jotka ärsyttävät, ei tarvitse lukea. Tätäkään blogia ei ole pakko lukea, jos ärsyttää.


2 kommenttia

  1. Pisti naurattamaan :D Olen samaa mieltä kanssasi tästä villityksestä. Itse en menisi "ylpeilemään" sillä, etten osaa laittaa kotiruokaa tai siivota. Kun kuitenkaan nuo taidot eivät mitään ydinfysiikkaa ole. Toki ymmärrän, että tuollaiset kirjoitukset on höystetty huumorilla, mutta kaipa niissä jokin totuuden siemenkin on taustalla. Olen ylpeä siitä, että minulla on siisti koti ja tarjoan lapsilleni itse tehtyä ruokaa. Ja toivon, että kun lapseni ovat aikuisia, he jatkavat samaa rataa. Ja jos eivät, se ei johdu ainakaan siitä, ettenkö olisi näyttänyt kotona mallia. Ja mainittakoon vielä, että aion jatkaa kotini ylläpitoa, ruuanlaittoa, lapsen kanssa leikkimistä ja olemista myös äitiyslomani jälkeen kun palaan kohta töihin. Taidan silloin olla siis "Ura Äiti" ja "Super Äiti" :D Ja sekös joitain varmaan ärsyttää ;)

    Terkuin, Äpyli, Päpyli ja Kyytiläinen rv 5+1 (ainiin, luutusin äsken lattiat, silitin verhot, meikkasin ja ajattelin leipoa leipää kun olen kolannut pihan - ihan oikeasti :D )

    VastaaPoista
  2. Jos minua vaan ärsyttää, kun pienemmälläkin työllä ja ponnistelulla pärjää ihan mainiosti. :-D Olen kuitenkin mielummin "Super Äiti" kuin "Kura Mamma" ja leivon sämpylät shampanjaan..

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!