Pallerorahi

Innostuin tästä Marimekon Surrur-kirjan jalkarahin ohjeesta. Tästä tuli tosi kiva ja hauska. Titiuu koskettelee tätä ihan ihmeissään, Mimmukka pyörittelee tätä ympäri kämppää ja äiti nostaa tämän päälle väsyneet koivet, Ukko.. no Ukko saa kohta itselleen oman rahin, ettei tarvitse tästä riidellä. ;-)





Makuusoppi

Äidin, isin ja Titiuun oma makuusoppi sai vähän yksityisyyttä tämän sermin avulla. Asutaan ahtaasti kuin sillit suolassa vai sardiinit purkissa? Sopu sijaa antaa ja sermi suojaksi.

Näkymä eteiseen päin

Näkymä eteisestä olohuoneeseen ja makuusoppiin

Titiuun nurkkaus

Kukkabongarin vuode




Tuunatut makuupussit

Netti on täynnä kaikkia kivoja vanhasta uutta-ohjeita. Löysin helpot ohjeet makuupussin päällystämistä varten. Lyhykäisyydessään: irrotetaan vetoketju, kiinnitetään se uudelleen makuupussin sisäpuolelle, lätkäistään ja ommellaan uusi kangas päälle, käännetään oikein päin ja suljetaan kääntöaukko. 
Voila!







Peruna.

Vielä tämän kerran tulee postaus näin vaikeasti luettavana puhelimitse, mutta ensi viikolla pääsen taas kunnolla sorvin ääreen. Ompelukone hätisti tietokoneen omalta paikaltaan pois moneksi päiväksi, mutta nyt olemme palanneet taas normaaliin päiväjärjestykseen. Luvassa siis pari ompelupostausta lähipäivinä. Mutta asiaa siitä perunasta! Meidän Tissimies on enää muutamaa päivää vaille 4kk(!!) (Nyyh ja niisk) ja tänään siis maistoimme ensimmäistä kertaa perunaa. Titiuu nökötti isin sylissä kuin isot pojat konsanaan ja ylpeä Ukko lapikoi pieniä lusikallisia pojun nassuun. Ilme oli kuvan arvoinen - kamera tietenkin oli turvassa kaapin pohjalla - joten pakko ikuistaa kameralla toinen kosketus kiinteän ruoan maailmaan sitten huomenna. Kuvatekstiksi tietenkin "Pojan ensimmäinen ruokahetki" ;-). Minä ahkerana mammana tein valmiiksi perunakuutioita pakkaseen jo kaksi viikoa sitten. (Miksi mun vauva kasvaa niin nopeasti?). Johan tässä täytyy aloittaa porkkanan ja muiden kavereiden pyörittäminen tehosekoittimessa uusia makumatkoja varten. Voisihan noita kiisseleitäkin välillä tehdä koko perheelle ja pistää pikku herralle omat satsit erikseen. Pari pilttipurkkia on kyllä odottamassa kaapissa "pahan päivän varalle" - eli laiskoja päiviä varten. Mimmukka kasvoi hyvin kaupan soseiden ja äidin tekeleiden sekoituksella. Kai jotain vellejäkin voisi kohta kokeilla Titiuulle? Ihan hirveää; mulle taitaa tulla imetyksestä jonkinlaiset vieroitusoireet, kun käyn ajattelemaan tulevia ruokailumuutoksia. onko muilla ollut samoja fiiliksiä? Vai onko se vain helpotus, kun vauva pääsee syömään sitä "kunnon ruokaa"? Meidän herralle maistui hyvin perunan päälle jälkkärimaidot. Imetyksestä en vielä luovu! Toivon kyllä kovasti kiinteistä apua meidän unettomuuteen. Alkaa olla aika tylsää olla vaunulenkillä kun pieni mies herää kesken kaiken huutamaan. Yleensä siihen liittyy tuo isompi (taas) uhmäikäinen (gagara) tyttö. Kohta loppuu akusta ja äidistä akku, joten palataan taas. Moro! O/


Liha on heikko

Ja niinhän siinä kävi, että herkuton helmikuu meni ihan reisille. Sortuminen tapahtui lauantaina, kun Titiuu oli ensin klo 09 lähtien itkenyt klo 13.20 saakka nonstoppina. Ja näin tarkat kellonajat siksi, koska Tissimies söi aamulla yhdeksältä vastahakoisesti ja tuttipullohuijauksen jälkeen tissiä huolittiin vasta klo 13.20. Nälkähän herralla oli jo paljon aikaisemmin, mutta toinen ei hysteerisen itkun takia tajunnut, että se lihankimpale suun tukkeena oli tissi. Kun olin saanut tissiparkani vihdoin tyhjennettyä, pinkaisin pakastimelle ja hätäisen sulatuksen jälkeen ahmin mokkapalan kitaani. Kun pieni herra oli suht tyytyväinen, myöhemmin isompi herra kävi kitisemään. Vai olinko se minä? Epätoivoinen yritykseni kertoa miehelleni, että nyt vähän väsyttäisi ja kaipaisin jotain piristystä (niskahieronnan, kukkakimpun ja suklaalevyn), meni kuuroille korville ja ainoa mitä sain oli läpätystä siitä, kuinka hän ei jaksa kuunnella nalkutusta. "Niin ja ps. Mimmi haluaisi pullaa, että viitsisitkö leipoa niitä?". Voi äly! Lisää mokkapaloja! Sunnuntaina oli täynnä huonosti nukuttuja öitä ja olemattomia päikkäreitä, kitisevää Ukkoa ja kaikesta itkevää Viivi Vallatonta, leipasin sämpylöitä ja korvapuusteja. Kun Mimmi ja Ukko häipyivät pulkkamäkeen ja rauha oli laskeutunut kotiimme, palkitsin itseni pullalla, ja toisella, ja kolmannella. Teksti on taas yhtä puuroa puhelimella bloggailun takia ja senkin vuoksi, että ajatukseni ovat yhtä puuroa. Titiuun unet ovat vieläkin ihan suolesta. Joskus tulee hetkiä, että herra nukkuu aamupäikkärit tai hetken vaunuissa vaunulenkin jälkeen. Yöllä kuitenkin herätään alvariinsa ja myhkätään ja pyöritään ja itketään ja vallataan melkein koko parisänky itselleen. Kun Tissimies lopulta nukahtaa täytyy äidin vain ihastella ja ihmetellä pientä nökönenää. Muutaman kerran on tullut tunne, että mikä sulla on kun et nuku? Äiti tekee kaikkensa, että nukahtaisit ja silti ihan kamala huuto. Oma sydän on särkynyt jo niin monta kertaa pikkuisen huudon takia. Eilen kun Titiuulla oli viimeinen vyöhyketerapia-aika, päätin kokeilla siirtää pojan sängyn aivan minun viereeni ja kädellä silitellä poikaa pinnojen välistä. Tädin kanssa myös ajattelimme, että parasta on aikaistaa pojan nukkumaanmenoa vaikka jo klo 18, sillä vauvan unenmäärää on helpompi lisätä illasta kuin aamusta. Kun kerran poika ei päivisin nuku oikein nimeksikään, niin untenmaille vain mahd aikasin. Arvatkaas mitä? Vaikka yöllä herättiin melkein kymmenen kertaa ja klo 5 jälkeen oltiin hereillä lähemmäs tunti, niin heräsimme vasta klo 8 aikoihin!! Täytyy lopettaa ennen kuin kukaan ei ota tästä tekstistä tolkkua - en edes minä. Kamerassa on todistusaineistoa lattialle sammuneesta Titiuusta. Oli se sellainen maailman kymmenes ihme, että piti ihan ikuistaa "filmille". Pullat polttelee pakkasessa mokkapalojen kanssa, paino on varmasti taas kaksi kiloa liikaa, kainalot haisevat ja mitään liian tarkkaa aivotoimintaa vaativaa puhdetta ei jaksa tehdä. Täytyy raahata itsensä kuitenkin lenkille, jotta tästä koomasta heräisi.


Tohinaa Mimmin huoneessa

Tapahtui eräänä päivänä Mimmin huoneessa..






Taikamylly

Väriä elämään!







Häiden kiitoskortit

Tässä ne nyt ovat: sekalainen seurakunta kortteja, jotka ovat vihdoin löytäneet tiensä oikeille omistajille.











Äitiongelma - Ongelmaäiti 2

Tänään ovat kiitoskortit ja kuvat löytäneet perille sukulaisille ja ystäville. Muutama läheinen kiitti kiitoskortista ja mukana tulleista kuvista. Laitoin minä sen kortin sitten lopulta äidilleni, Tarjalle, kuvien kera. Odotin ehkä, että hän olisi huomioinut elettäni jollakin tavalla. Edes tekstiviesti, jossa olisi lukenut sana kiitos, olisi riittänyt. Kortin mukaan laitoin tietysti kuvan minusta ja Ukosta, ja ekstrana pari kuvaa Titiuusta. Äitinihän on nähnyt poikaa vain kerran, joten ajattelin hänen kunnioittavan sitä, että sai melko tuoreita kuvia pojasta. Edes jokin kommentti Facebookin kautta olisi ollut kohteliasta. Tätä se Ukko varmaan tarkoitti, kun hän oli ensin kieltämässä minua lähettämästä koko korttia - minä vain pahoitan mieleni. No, se on Tarja, joka tässä häviää. Olen yrittänyt - TAAS - ylläpitää jonkinlaista äiti-tytär-suhdetta - tuloksetta. Kauankohan jaksan? Ne vihaiset ajatukset äitini itsekkyydestä ja oman navan ympärillä pyörimisestä nostavat päätään tälläisissä tilanteissa. Minun hyvinvoinnin kannalta olisi parempi jättää kuormittava menneisyys taakseni. Kuinka jätät oman äitisi pois ajatuksistasi ja elämästäsi? Välillä se tuntuu olevan helppoa ja menee kauan ennen kuin ajattelen taas äitiäni - tai sitä, kuinka minulla ei sitä ole ollut. Onneksi minulla on Pyörämummi - toinen äitini! Olen kiitollinen ja onnellinen Pyörämummistani. Toivottavasti tiedät sen!

Äidin ja Titiuun aamupala vuoteessa

Mimmi oli tällä viikolla yökylässä Pyörämummilla, joten minä nautin hiljaisesta aamusta kotona yhdessä Titiuun kanssa. Tein itselleni aamupalan vuoteeseen, jossa sitten lueskelin rauhassa kirjaa ja Titiuu katseli unisena ympärilleen. Kun äiti oli syönyt aamupalansa, niin pääsi pojukin syömään. Vaikka kello oli vasta 7.30, niin oli todella nautinnollista olla ihan vain omien ajatustensa parissa, ja tietenkin Titiuun seurassa.
Nämä ovat näitä pieniä ilonhetkiä. 
Tietenkään Mimmin seurassa ei ole mitään vikaa. Oma rauha vaan tuntuu niin mukavalta hektisen perhe-elämän vastapainoksi.

Herkullinen aamupala


Lapsuuden ja nuoruuden harrastukseni


Vihdoin saatte vastauksen kuva-arvoitukseen...

Paintball-vamma
Kyllä, tämä äiti on harrastanut nuorena (vielä 18-vuotiaana) PAINTBALLia, eli värikuulasotaa
Olisitteko uskoneet? ;-D
Se oli oikeastaan aika kivaa.

Tässä listaa muista entisistä harrastuksistani:
-Pakollinen satubaletti
-Partio
-Koripallo
-Näytelmäkerhot
-Voimistelu
-Tanssi
-Karate

Nämä harrastukset ainakin muistan.

Mitä harrastuksia teillä on ollut?


Elämän suola ja sokeri

Virtuaaliystäväni Veera, Elämän suola & sokeri-blogista, on bloggaillut kohta jo vuoden! Olen seurannut Veeran ja hänen kauniin Peppi-vauvansa elämää blogin alusta alkaen. Jäin heti tähän blogiin koukkuun ja kävin seuraamaan Veeran taivalta raskaana ja hänen kasvuaan äidiksi. Nyt Veeralla ja hänen miehellään on kaunis Peppi-tyttönen!
Kun itse aloitin bloggailun, uskalsin käydä kommentoimassa Veeran blogia ja ystävystyimme virtuaalimaailmassa melkein heti. Veerakin seuraa aktiivisesti minun blogiani.

Nyt Veera on päättänyt palkita yhden lukijansa blogin synttäreiden kunniaksi. Hän valitsi lukijoidensa joukosta ne kymmenen, jotka kommentoivat ja ovat muutenkin aktiivisia hänen bloginsa puolella. 
Minä olen yksi niistä kymmenestä! 
Kiitos, Veera, vielä siitä. Olen todella otettu. <3
Veeran blogin lukijat voivat nyt äänestää viiden päivän ajan omaa suosikkiaan, joka heidän mielestään ansaitsee synttäripalkinnon. Käyhän sinäkin kurkkaamassa tästä linkistä äänestystä ja äänestää omaa suosikkiasi (minua ;-) )

Tällä tunnustuksella toivotaan blogiin lisää lukijoita. Ja kuten tapana on, laitetaan tunnustuksia eteenpäin:


pps. Koittakaahan keksiä vastaus kuva-arvoitukseen edellisessä postauksessa. ;-)


Kuva-arvoitus

Välillä joitain ihan muuta, kuin mihin olette Muumitalossa tottuneet..
 
Mitä kummaa olen nuorempana harrastanut, kun siitä voi tulla tälläistä jälkeä?




Kortteja

Viikonlopun puuhasteluja.






Virkeänä uuteen viikkoon!

Tänään en roiku täällä blogissa tai ylipäätäänsä koneella kuin hetken. Oma olo on todella virkeä ja hyvä, enkä millään malta viettää tätä päivää koneen ääressä. Ihana olo!
Eilen vyöhyketerapian jälkeen kävimme Titiuun kanssa nukkumaan klo 18.30 ja aamulla nousimme klo 07.30 paikkeilla. Jouduin syöttämään pojua yöllä vain muutaman kerran ja muuten hyssyttelemään ehkä VAIN 6 kertaa! 
Jesh! 
Poika heräsi taas tuttuun tapaansa klo 05 maissa ja oli tosi virkeä, MUTTA poika nukahti takaisin unille alle TUNNISSA!!
Tänäänkin Titiuu nukkui tunnin lenkin jälkeen toisen tunnin pysähtyneissä vaunuissa. 
Ihan uskomatonta!

Eilen oli taas herkuttoman helmikuun tilannekatsaus
Painoa on tällä hetkellä mukavat 56,5kg (tavoite 55kg) ja koko edellisen viikon lenkkisaldo 13km! Toivotaan, että tämä paino ei ainakaan nousisi takaisin 57kg. Tippua se kyllä vielä tuosta saisi.

Nyt nautin tästä olosta ja paneudun hyvän kirjan pariin - niin paljon kuin täällä kotona vaan voi keskittyä lukemiseen.

Vielä pitää sen verran hehkuttaa omaa oloa ja jaksamista, kun sain aamulla niin paljon kotitöitäkin tehtyä ennen klo 11!
-Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja ripustin ne jopa heti kuivumaankin
-Pyöräytin astiat astianpesukoneessa ja sain astiat laitettua samantien omille paikoilleen
-Tein ruoan itselleni ja Mimmukalle, ja Titiuulle tein pakkaseen perunasosetta
-Tein itselleni (ja vähän Mimmukalle) pakkaseen pellillisen mokkapaloja - ne kummittelee mua tuolla, APUA!

Nyt hyppelen ja loikin sängylle makoilemaan kirjan kanssa, kun Mimmukka katselee "lattenohjempii" ja Titiuu pyörii ja jokeltelee pinnasängyssä. 

Heippa!! <3



Riita pierusta.

Mietin tässä vaan, että koska meidän perheessä vaihtui miehen ja naisen roolit keskenään? 
Koska tosta miehestä on tullut nalkuttava ja PMS-oireita saava nainen?
Meidän mies on kuin nainen, mutta hänellä on silti lupa käyttäytyä kuin mies. Meidän kotona asuu hormoonihirviöinen nainen vangittuna miehen vartaloon!  
Help..

Mies saa käyttäytyä ällöttävästi. Onhan hän mies.
Mies saa kaivaa nenäänsä, raapia heiluviansa sohvalla -alasti, levittää likaisia vaatteitansa ympäri taloa, jättää vessanpöntön siivoamatta, laittaa jääkaappiin takaisin mehupurkin, jossa on vain tilkka mehua jäljellä. 
Ja nainen ei saa näistä asioista huomauttaa, muuten se on nalkutusta. 
Miehelle nämä naisia ällöttävät asiat ovat joitain kirjoittamattomia rituaaleja, joita hänellä on lupa harjoittaa.

Mutta auta armias, kun nainen pieraisee väärässä paikassa ja väärään aikaan! Siitä saadaan vähintäänkin avioliiton yksi pahimmista kriiseistä. 
Pierua puidaan vielä yömyöhään vuoteessakin. 
Pieru on kuin henkilökohtainen hyökkäys miestä kohtaan, eikä sitä unohdeta hevillä. 
Jos nainen huomauttaa, että onhan miehelläkin omia ällöttäviä tapoja, niin mies hirmustuu ja syyttää naista vanhojen asioiden kaivelusta. 
Niin just, vieno huomautus toistuvasta ällöttävästä asiasta, joka tapahtui viimeksi viikko sitten, ON menneiden asioiden väkisin tonkimista.

Naisella ei ole oikeutta järkyttävän tekonsa jälkeen puolustella käyttäytymistään ja kaikki asiat, jotka hän sanoo, voidaan käyttää myöhemmin häntä vastaan. 
Nainen on loukussa. 
Mies ahdistaa naisen nurkkaan ja pakottaa hänet myöntämään, että huomautus miehen ällöttävistä tavoista oli vain näpäytys - naisen pakonomainen tarve tasata puntit. 
Nainen myöntää tämän, mutta se ei miehelle riitä. Mies vain hurjistuu lisää. 
Nainen pyytää anteeksi ja yrittää naureskella, että miksi tässä nyt riidellään yhdestä pierusta. 

Ei auta. 

Kyse on periaatteesta. 
Pieru oli jo itsessään paha juttu, mutta punttien tasauksesta tulee lisää kakkua.
Nainen luovuttaa, kääntää selkänsä miehelle ja pyytää päästä jo nukkumaan. Yhdestä pierusta ei jaksaisi riidellä. Nainen tietää, että tämä päättyy kuitenkin sovintopusuun- ja haliin. 
Mies lähestyy lopulta naista ja yrittää sovitella. Nainen kysyy naureskellen, että joko luovutit.
Paha moka!
Mies mököttää taas..

"Kultaaa, ei riidellä yhdestä pierusta, jooko?"
Loppujen lopuksi mies pyytää anteeksi suuttumistaan ja on valmis aselepoon. Nainen tekee sen, mitä parhaiten osaa - antaa miehen ymmärtää, että hän oli oikeassa.
"Ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä. Minä pyydän anteeksi." 
Mies on tyytyväinen ja nainen saa vihdoin sitä, mitä mies osaa parhaiten...hiljaisuutta..

prööt!


Ystävänpäiväkortit

Tänään lähtee postiin muutama ystävänpäiväkortti lähimmille ystäville. Sain innostusta jatkaa häiden kiitoskorttienkin tekoa näiden jälkeen. Näistä korteista tuli aika kivoja, pinkkejä ja hempeitä. :-)

Korttimallit suoraan kupolini syövereistä, mutta en kiellä, etteikö samanlaisia voisi jostakin löytyä.
Kortit leikkasin ja taittelin A4-kartongista ja kaksipuolisella teipillä kiinnitin skräppäyspaperit. Kaikki koristeet ja kimalteet lisäsin itse. Tämä verkkokauppa on minun vakio kauppani, josta tilaan suurimman osan askartelutarvikkeistani. Kannattaa kurkata.







Pipo päässä pakkasella!

Ihanaa, kun meillä on niin taitava mummi! 
Mimmi sai kaksi herkullisen söpöä pipoa - toinen kevätpipoksi ja toinen talvipipoksi. Talvipipossa on vuori, joten Mimmukka pärjää hyvin leikkiä ulkosalla.

Kiitos, Pyörämummi!

Kevättä odotellessa



Talvipipo




Vyötä taas kireämmälle..

Tämä bloggailu käy niin näppärästi puhelimen välityksellä. Aivan kuin lärvikirjassa päivittelisi. Tässä pieni iltaraportti vyöhyketerapian jälkeen. Titiuu ja äiti ovat saanet nyt hierontaa ja seuraavaksi näemme tädin jo sunnuntaina. Minun stressipisteeni olivat kuulemma aika "juntturassa". En ihmettele! Energiani riittää juuri jääkaapille ja takaisin. Täti oli sitä mieltä, että pojan univaikeudet johtuvat suolisto-ongelmista. Paluu maidolliseen ruokavalioon sai takapakkia, kun minua neuvottiin lopettamaan se juuston nakertaminen. Muita maitotuotteita en ole onneksi sen kummemmin ehtinyt nauttia - paitsi pari kertaa suklaata. Voi veturi sentäs. Pienesti harmittaa.. Vähän enemmän.. Paljon! No, ei voi mitään. Elämä jatkuu maidottomalla ruokavaliollakin ja onneksi Titiuu ei roiku tissillä enää armeijaikäisenä. Pojan hyvinvointi on kaikista tärkeintä. On se kumma juttu, kun ensin oli mahavaivaa ja nyt univaivaa. Aloitamme taas tädin kehoituksesta iltaisin ja aamuisin mahahieronnan Titiuulle. Poika paukkuu kuin kanuuna konsanaan ja hieronnasta toivotaan olevan apua kaasuvuotoihin. Tänään Titiuu nukkui vain 1,5 tunnin päikkärit ja pari kertaa poika horrosti sen jälkeen tissillä. Ihan mahdoton tämä meininki! Huomenna on kai pakko antaa toisen nukkua päikkärit tissillä, jotta saisin itsekin vähän nukutuksi. Sieltä on mentävä, mistä aita on matalin. Tähän mielentilaan sopisi mokkapalat. Tekee muuten todella tiukkaa olla herkuttomalla helmikuulla.. Kunhan tästä kuusta on selvitty, teen pellillisen (maidottomia) mokkapaloja ja syön kaiken ihan itse! Ettäs tiedätte.


Paukut lopussa

Andrelaniinin voimalla mennään etiäppäin. Ja puhelimen kautta bloggailun. Titiuu ei suostu nukkumaan ei niin millään. Juuri tultiin kotiin kirpeästä pakkasesta ja vaunut olivat paikoillaan vaivaiset 10 minuuttia, kunnes poika heräsi huutamaan pää punaisena. Ei auttanut heijaamiset ja hytkyttelyt. Poika pois vaunuista, ulkovaatteet veks ja poika syliin rauhoittumaan. Hetken jo kuvittelin Titiuun rauhoittuneen - hetken. Lopulta oli pakko pistää pojalle tissi suuhun ja nyt toinen naatiskelee sylissä niin rauhallisesti että.. Multa alkaa ideat loppumaan. Miten voi olla, että ennen vaunuissa hyvin nukkuva pieni herra ei suostu enää nukkumaan päikkäreitä sitten missään? Yötkin menivät ennen 2-3 heräämisellä, ja nyt en enää jaksa edes laskea kuinka monta kertaa yöllä herätään. Sentään olen saanut kummankin lapsen nukkumaan illalla klo 20, kun tein päätöksen, että tasan klo 19 koko kämppä rauhoittuu ja silloin alkaa iltatoimet myös Titiuulla (yökkäri päälle ym). Ensimmäinen unijakso nukahtamisen jälkeen kestää parhaimmassa tapauksessa jopa 4 tuntia. Se on kyllä harvinaista. Mimmin unissa ei ole mitään ongelmaa! Minä pystyin Mimmin kanssa shoppailemaan ja kahvittelemaan kaupungillakin tosi hyvin. Vaan ei tämä pieni herra perusta shoppailulle. Hiki päässä saat juosta kaupan läpi - oli se sitten automarketti tai kauppakeskus. Oikeastaan paras keino käydä ruokakaupassa on kävellä kauppaan vaunuilla ja hoitaa ostokset nopeasti niin. Auton turvaistuimessa ei ole yhtään kiva kököttää, vaan 10 minuutissa poika menettää hermonsa ja kaupasta saa lähteä melkein poikkeuksetta mukanaan vain puolet kauppalistan tavaroista. Tänään siis tulee vanha tuttu neuvolantäti tekemään vyöhyketerapiaa Titiuulle ja toivon sydämeni pohjasta, että se tepsii. Mahavaivoihin se taisi toimia ihan hyvin - tai sitten mahavaivoihin tepsi minun maidoton ruokavalio. Mene ja tiedä. Onko muilla kokemusta huonosti nukkuvista vauvoista? Onko normaalia, että 3kk ikäinen vauva nukkuu päivässä vain YHDET lyhyet päikkärit ja yöunia ei nukuta tosiaankaan kellon ympäri? Vähän tämä on jo suolesta etten sanoisi. Kaikki aika ja ajatukset menevät pojan nukuttamiseen ja nukkumiseen. Mimmiä käy sääliksi.. Puhelimella bloggailu käy muuten peukaloiden päälle, enkä saa mitenkään pätkittyä tätä tekstiä. Antakaa anteeksi. Missä olet, Nukkumatti?  


Testikuvia kotosalta

Tässä vähän illan ratoksi pari kuvaa. Tällä hetkellä olohuoneen lattia on kaavojen ja kankaiden peitossa. Tekeillä on Titiuulle paita. On muuten elämäni ensimmäinen paita ikinä, jonka teen! Saa nähdä, kuinka käy.. Olohuoneen pöydällä on sikinsokin keskeneräisiä ystävänpäiväkortteja. Saisinkohan ne postiin vielä tällä viikolla? Huomista odotan aika innolla, sillä Titiuu saa taas vähän vyöhyketerapiaa! Tällä kertaa odotamme saavamme apua pojan univaikeuksiin. Näistä vähän lisää tuonnempana. Hyvää illan jatkoa kaikille ja rauhallista yötä. Nukkumatti meille eka! 






Ystävänpäiväkortin arvonnan voittaja!

Nyt on taas arvottu!




Arvonnan voittaja on minun ystäväni....

VEERA ELIISA!!
 
Onnea! <3

Pistätkö yhteystietosi joko spostilla muumitalossa@hotmail.fi tai kommenttiboksiin? 
(Yhteystietosi tulevat vain minun tietooni kommenttiboksin kautta)

Kiitos kaikille osallistumisesta ja arvotaan taas joskus uudestaan! 
Tuo itse tehdyn kortin arvonta taisi vetää aika hyvin osallistujia. 
Otan tämän vinkkinä tulevaisuutta varten. :-)

Ihanaa, kun jaksatte seurata blogini sekalaisia jorinoita!!


Laiska sunnuntai

Herkuton helmikuu on alkanut keskiviikkona ja tänään on ensimmäinen tilannekatsaus.
Mittailin etäisyyksiä noin suurinpiirtein puhelimen navigaattorilla, ja ke-su on tullut liikuttua ihan lenkkimielessä 4,1km. Pakkanen on vähän hidastanut tahtia, eikä tuonne ulos viitsi lasten kanssa kovin mielellään lähteä.
Paino junnaa siinä 57,0kg.. No, vielä on monta päivää aikaa parantaa.



Minuun on iskenyt aivan käsittämättömän ylitsepääsemätön väsymys. Ei yhtään kivaa! Kärsivällisyyskulho on täynnä ja pienikin vastaan puntuaminen Ukolta tai Mimmiltä pistää mielen kireäksi.
"Ai, sie et korjannutkaan näitä mun housuja?"
"Kyllä mie korjaan noi mun jäljet - kohta.."
"Ainahan sie nalkutat"
"Pilko se hunaja tonne veden joukkoon" "Kuule, ehkä mie nyt sämpylöitä osaan tehdä!"
"Äiti, nää sukat kutittaa. Ota ne pois. En osaa ite. NO EN OSAA!"
"Tämä ei mahdu mun päähän. TÄÄ EI MAHDU MUN PÄÄHÄN!"
"Äitiiiiiii.."



Nyt väsyneenä Ukko tuntuu muutenkin todella voimia vievältä. Toinen saapastelee ympäri taloa jättäen jälkeensä ties mitä törkyjä, ja kiltti pieni vaimo kerää ja siivoaa herran perässä.
Vähän ehkä suurentelin, mutta ymmärrätte yskän.

Titiuu on nukkunut yli viikon todella huonosti. Oikeastaan siitä rokotusneuvolasta lähtien unet ovat olleet katkonaisia.
Heräämisiä tulee yöllä joskus jopa 10 minuutin välein. Herrahan nukkuu vaan ne yhdet päikkärit ja nekin ovat jotain 2-3 tunnin luokkaa. Joskus TODELLA harvoin poika vetää unta palloon 4 tuntia. Iltainen nukuttamisrumba kestää tunnista kahteen tuntiin. Ensimmäisen jakson Titiuu nukkuu jopa kaksi tuntia putkeen, kunnes nukkuminen onkin ihan yliarvostettua ja toinen herää alvariinsa. Aamulla herätään mukavasti klo 05-06 maissa ja seuraavan kerran pikaunet otetaan juuri silloin, kun Mimmi on hereillä ja tyttö tahtoo aamupalaa tai muuta huomiota.



Tänään on viimeinen päivä osallistua ystävänpäiväkortin arvontaan! 
Luotattehan minuun, jos tällä kertaa jätän arvonnan dokumentoimatta ja vedän onnekkaan voittajan nimen piilossa kameralta?
Koko ensi viikko on nimittäin niin täynnä ohjelmaa, etten tiedä missä vaiheessa ehtisin latailla kuvat koneelle. Eihän siinä mitään, jos minun tietokone olisi nopea, mutta kun tämä on ostettu liitukaudella ja mokomien kuvien lataaminen koneelle ja bloggeriin kestää aivan liian kauan.
Huomenna ei edes olla kotosalla kuin vasta illalla. Aamulla menen vihdoin hoitamaan ajokorttiasiaa eteenpäin ja siitä suuntaamme taas Mammalle. Häiden kiitoskortit odottavat vieläkin tekijäänsä - hyvään alkuun olen sentään päässyt. Pakko olisi saada kortit postiin ensi viikolla. Kohta häistä on niin kauan, ettei kukaan edes muista koko juttua. Samaan syssyyn minulla olisi tarkoitus lähettää ystäville ystävänpäiväkortit.



Niin se arvonta. Huomenna julistan voittajan ja jos tulee nyt epäusko voittajasta, niin suoritan sen sitten ihan kuvien kera. 

Kuinkahan monta niin sanaa mun teksteistä löytyy? 
Tuli vaan mieleen. 
Niin!

Aivot eivät enää jaksa toimia.. Se on käytävä nyt vaaka-asentoon, pistettävä eilinen Putous pyörimään ja syötävä vähän uunituoreita sämpylöitä. Ei vaan jaksa enää ajatella. Niin..