Äitiongelma - Ongelmaäiti 2

Tänään ovat kiitoskortit ja kuvat löytäneet perille sukulaisille ja ystäville. Muutama läheinen kiitti kiitoskortista ja mukana tulleista kuvista. Laitoin minä sen kortin sitten lopulta äidilleni, Tarjalle, kuvien kera. Odotin ehkä, että hän olisi huomioinut elettäni jollakin tavalla. Edes tekstiviesti, jossa olisi lukenut sana kiitos, olisi riittänyt. Kortin mukaan laitoin tietysti kuvan minusta ja Ukosta, ja ekstrana pari kuvaa Titiuusta. Äitinihän on nähnyt poikaa vain kerran, joten ajattelin hänen kunnioittavan sitä, että sai melko tuoreita kuvia pojasta. Edes jokin kommentti Facebookin kautta olisi ollut kohteliasta. Tätä se Ukko varmaan tarkoitti, kun hän oli ensin kieltämässä minua lähettämästä koko korttia - minä vain pahoitan mieleni. No, se on Tarja, joka tässä häviää. Olen yrittänyt - TAAS - ylläpitää jonkinlaista äiti-tytär-suhdetta - tuloksetta. Kauankohan jaksan? Ne vihaiset ajatukset äitini itsekkyydestä ja oman navan ympärillä pyörimisestä nostavat päätään tälläisissä tilanteissa. Minun hyvinvoinnin kannalta olisi parempi jättää kuormittava menneisyys taakseni. Kuinka jätät oman äitisi pois ajatuksistasi ja elämästäsi? Välillä se tuntuu olevan helppoa ja menee kauan ennen kuin ajattelen taas äitiäni - tai sitä, kuinka minulla ei sitä ole ollut. Onneksi minulla on Pyörämummi - toinen äitini! Olen kiitollinen ja onnellinen Pyörämummistani. Toivottavasti tiedät sen!

4 kommenttia

  1. Voi ei, ikävä juttu. Toivottavasti jaksat suhtautua tähänkin pettymykseen katkeroitumatta, ettei äitisi sairaus pääse myrkyttämään elämääsi.

    Minusta saat kuitenkin ajatella niin, että sinun oma elämäsi, oma perheesi on kuitenkin ykkösasiasi - ei sun tarvitse jaksaa loputtomiin yrittää ja kuten sanoit - äitisi tässä häviää!

    Leuka pystyyn, sinä olet tehnyt oikein!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Katja Inkeri, sanoistasi! Tottahan se on, että minulla on nyt oma elämä ja oma perhe, ja se on se ykkösasia! Täytyy vain jatkaa seuraavaan päivään ja ajatella positiivisesti. Aikuista, sairasta ihmistä ei voi pakottaa mihinkään.

    VastaaPoista
  3. Koita jaksaa, nuo tilanteet ovat niitä kaikkein vaikeimpia.. Voi myös olla, että äitisi on kateellinen omaan tilanteeseesi, kun sinulla on ihanat lapset ja mies ja muutenkin menee hyvin.. Se voi olla hänelle kova paikka, vaikken hänen taustojaan tiedäkään..(=

    Haluaisitko kertoa jotain tästä Pyörämummista? Vaikuttaa todella ihanalta ihmiseltä..(=

    Iso voimahali♥ Olet toiminut oikein, nyt vain jatkat ylpeänä itsestäsi eteenpäin(=

    VastaaPoista
  4. Jopas on kommentointi vaikeaa. Kaksi kommenttia hävisi kuin tuhka tuuleen ja ne näkyi anonyyminä. En ymmärrä. :-D
    Mutta..
    Kiitos, Ria!
    Tuo onkin tosi hyvä idea - postaus Pyörämummista. Alankin kehittelemään tässä tuota ideaa.

    Voihan se olla, että minun elämäntilanteeni voi olla äidilleni jotenkin vaikea. Mene ja tiedä. Mutta voisi nyt kuvitella, että hän on minusta ylpeä, kun olen näinkin hyvin elämässäni pärjännyt - menneisyydestä huolimatta. Huonoista lähtökohdista huolimatta voi silti saada itselleen hyvän elämän. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!