Laiska sunnuntai

Herkuton helmikuu on alkanut keskiviikkona ja tänään on ensimmäinen tilannekatsaus.
Mittailin etäisyyksiä noin suurinpiirtein puhelimen navigaattorilla, ja ke-su on tullut liikuttua ihan lenkkimielessä 4,1km. Pakkanen on vähän hidastanut tahtia, eikä tuonne ulos viitsi lasten kanssa kovin mielellään lähteä.
Paino junnaa siinä 57,0kg.. No, vielä on monta päivää aikaa parantaa.



Minuun on iskenyt aivan käsittämättömän ylitsepääsemätön väsymys. Ei yhtään kivaa! Kärsivällisyyskulho on täynnä ja pienikin vastaan puntuaminen Ukolta tai Mimmiltä pistää mielen kireäksi.
"Ai, sie et korjannutkaan näitä mun housuja?"
"Kyllä mie korjaan noi mun jäljet - kohta.."
"Ainahan sie nalkutat"
"Pilko se hunaja tonne veden joukkoon" "Kuule, ehkä mie nyt sämpylöitä osaan tehdä!"
"Äiti, nää sukat kutittaa. Ota ne pois. En osaa ite. NO EN OSAA!"
"Tämä ei mahdu mun päähän. TÄÄ EI MAHDU MUN PÄÄHÄN!"
"Äitiiiiiii.."



Nyt väsyneenä Ukko tuntuu muutenkin todella voimia vievältä. Toinen saapastelee ympäri taloa jättäen jälkeensä ties mitä törkyjä, ja kiltti pieni vaimo kerää ja siivoaa herran perässä.
Vähän ehkä suurentelin, mutta ymmärrätte yskän.

Titiuu on nukkunut yli viikon todella huonosti. Oikeastaan siitä rokotusneuvolasta lähtien unet ovat olleet katkonaisia.
Heräämisiä tulee yöllä joskus jopa 10 minuutin välein. Herrahan nukkuu vaan ne yhdet päikkärit ja nekin ovat jotain 2-3 tunnin luokkaa. Joskus TODELLA harvoin poika vetää unta palloon 4 tuntia. Iltainen nukuttamisrumba kestää tunnista kahteen tuntiin. Ensimmäisen jakson Titiuu nukkuu jopa kaksi tuntia putkeen, kunnes nukkuminen onkin ihan yliarvostettua ja toinen herää alvariinsa. Aamulla herätään mukavasti klo 05-06 maissa ja seuraavan kerran pikaunet otetaan juuri silloin, kun Mimmi on hereillä ja tyttö tahtoo aamupalaa tai muuta huomiota.



Tänään on viimeinen päivä osallistua ystävänpäiväkortin arvontaan! 
Luotattehan minuun, jos tällä kertaa jätän arvonnan dokumentoimatta ja vedän onnekkaan voittajan nimen piilossa kameralta?
Koko ensi viikko on nimittäin niin täynnä ohjelmaa, etten tiedä missä vaiheessa ehtisin latailla kuvat koneelle. Eihän siinä mitään, jos minun tietokone olisi nopea, mutta kun tämä on ostettu liitukaudella ja mokomien kuvien lataaminen koneelle ja bloggeriin kestää aivan liian kauan.
Huomenna ei edes olla kotosalla kuin vasta illalla. Aamulla menen vihdoin hoitamaan ajokorttiasiaa eteenpäin ja siitä suuntaamme taas Mammalle. Häiden kiitoskortit odottavat vieläkin tekijäänsä - hyvään alkuun olen sentään päässyt. Pakko olisi saada kortit postiin ensi viikolla. Kohta häistä on niin kauan, ettei kukaan edes muista koko juttua. Samaan syssyyn minulla olisi tarkoitus lähettää ystäville ystävänpäiväkortit.



Niin se arvonta. Huomenna julistan voittajan ja jos tulee nyt epäusko voittajasta, niin suoritan sen sitten ihan kuvien kera. 

Kuinkahan monta niin sanaa mun teksteistä löytyy? 
Tuli vaan mieleen. 
Niin!

Aivot eivät enää jaksa toimia.. Se on käytävä nyt vaaka-asentoon, pistettävä eilinen Putous pyörimään ja syötävä vähän uunituoreita sämpylöitä. Ei vaan jaksa enää ajatella. Niin..


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!