Liha on heikko

Ja niinhän siinä kävi, että herkuton helmikuu meni ihan reisille. Sortuminen tapahtui lauantaina, kun Titiuu oli ensin klo 09 lähtien itkenyt klo 13.20 saakka nonstoppina. Ja näin tarkat kellonajat siksi, koska Tissimies söi aamulla yhdeksältä vastahakoisesti ja tuttipullohuijauksen jälkeen tissiä huolittiin vasta klo 13.20. Nälkähän herralla oli jo paljon aikaisemmin, mutta toinen ei hysteerisen itkun takia tajunnut, että se lihankimpale suun tukkeena oli tissi. Kun olin saanut tissiparkani vihdoin tyhjennettyä, pinkaisin pakastimelle ja hätäisen sulatuksen jälkeen ahmin mokkapalan kitaani. Kun pieni herra oli suht tyytyväinen, myöhemmin isompi herra kävi kitisemään. Vai olinko se minä? Epätoivoinen yritykseni kertoa miehelleni, että nyt vähän väsyttäisi ja kaipaisin jotain piristystä (niskahieronnan, kukkakimpun ja suklaalevyn), meni kuuroille korville ja ainoa mitä sain oli läpätystä siitä, kuinka hän ei jaksa kuunnella nalkutusta. "Niin ja ps. Mimmi haluaisi pullaa, että viitsisitkö leipoa niitä?". Voi äly! Lisää mokkapaloja! Sunnuntaina oli täynnä huonosti nukuttuja öitä ja olemattomia päikkäreitä, kitisevää Ukkoa ja kaikesta itkevää Viivi Vallatonta, leipasin sämpylöitä ja korvapuusteja. Kun Mimmi ja Ukko häipyivät pulkkamäkeen ja rauha oli laskeutunut kotiimme, palkitsin itseni pullalla, ja toisella, ja kolmannella. Teksti on taas yhtä puuroa puhelimella bloggailun takia ja senkin vuoksi, että ajatukseni ovat yhtä puuroa. Titiuun unet ovat vieläkin ihan suolesta. Joskus tulee hetkiä, että herra nukkuu aamupäikkärit tai hetken vaunuissa vaunulenkin jälkeen. Yöllä kuitenkin herätään alvariinsa ja myhkätään ja pyöritään ja itketään ja vallataan melkein koko parisänky itselleen. Kun Tissimies lopulta nukahtaa täytyy äidin vain ihastella ja ihmetellä pientä nökönenää. Muutaman kerran on tullut tunne, että mikä sulla on kun et nuku? Äiti tekee kaikkensa, että nukahtaisit ja silti ihan kamala huuto. Oma sydän on särkynyt jo niin monta kertaa pikkuisen huudon takia. Eilen kun Titiuulla oli viimeinen vyöhyketerapia-aika, päätin kokeilla siirtää pojan sängyn aivan minun viereeni ja kädellä silitellä poikaa pinnojen välistä. Tädin kanssa myös ajattelimme, että parasta on aikaistaa pojan nukkumaanmenoa vaikka jo klo 18, sillä vauvan unenmäärää on helpompi lisätä illasta kuin aamusta. Kun kerran poika ei päivisin nuku oikein nimeksikään, niin untenmaille vain mahd aikasin. Arvatkaas mitä? Vaikka yöllä herättiin melkein kymmenen kertaa ja klo 5 jälkeen oltiin hereillä lähemmäs tunti, niin heräsimme vasta klo 8 aikoihin!! Täytyy lopettaa ennen kuin kukaan ei ota tästä tekstistä tolkkua - en edes minä. Kamerassa on todistusaineistoa lattialle sammuneesta Titiuusta. Oli se sellainen maailman kymmenes ihme, että piti ihan ikuistaa "filmille". Pullat polttelee pakkasessa mokkapalojen kanssa, paino on varmasti taas kaksi kiloa liikaa, kainalot haisevat ja mitään liian tarkkaa aivotoimintaa vaativaa puhdetta ei jaksa tehdä. Täytyy raahata itsensä kuitenkin lenkille, jotta tästä koomasta heräisi.


2 kommenttia

  1. Voi ei :( Sori kun missasin puhelusi silloin yhtenä päivänä! Soittele uudestaan kun tulee sellainen tilaisuus, yritän pysytellä paremmin luurin äärellä :)

    Kumpa se nukkumatti löytäisi jo teille tiensä! Jaksamista ja paaaaaaljon halauksia sinne!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!