Kuulumisia

Pääsin istahtamaan koneelle (suht) rauhassa, kun Mimmi on taas Pyörämummilla yökylässä ja Titiuu tutkii leluja kuola valuen lattialla. Ihanan rauhallista!! 
Meidän neidin uhma - vai mikä lie superhyperkamalatahtokausi - on ihan hirveä. H-I-R-V-E-Ä! Joka kerta, kun olemme ulkona, niin jostain se alkaa marisemaan: on jano, en jaksa kävellä, ei mennä tota reittiä, mennään bussilla, mie jään tähän, nyt mie suutun ja muutan mummille. Joka kerta reissu päättyy itkuun ja mulla on hiki päässä. Ei jaksa. Tekisi joskus itsekin mieli käydä maahan istumaan ja itkemään. Joskus tytön riehuminen jopa naurattaakin, mutta se on harvinaista.

Tänään oltiin kerhokuvauksissa ja aika söpösiä kuvia (toivottavasti) saatiin lapsista. Pakollinen sisaruskuvakin piti ottaa, jossa meidän järkäle nökötti posket pyöreinä siskonsa sylissä. Mimmillä meinasi puskea hiki päälle, kun hän piti veikkaa sylissä. Pojasta tuli myös aika hauskoja yksittäiskuvia, jossa hän istui laatikossa, makasi taljan päällä tai istui taljaa (ja mun kättäni) vasten. Ensi viikolla ei vaan ole harmikseni kerhoa, jotta saisimme kuvat. Kuvaajasetä lupasi kuvat nopeasti, joten toivotaan, että ne ehtii tulla parin viikon päästä, kun on taas kerhoa. Mimminkin kuvista taisi tulla hyviä. kun pistin tytölle ponnarin päähän ja rusettipannan koristeeksi. Takakaljusta ei saa julkisesti muille puhua, sillä se on salaisuus (Mimmin mukaan). En viitsi tyttöä käydä huudattamaan turhan takia, joten salaa jouduin kertomaan kerhotädille, että pidäthän huolen, että tyttö pitää kuvissa pannan päässä. sillä meiltä lähti tukka.

Hieman tulevista pääsykokeista ja pänttäyksestä: vielä olisi Etiikka hoitotyössä-kirjasta jäljellä 50 sivua. Tavoitteeni on lukea kirja lauantaiksi, joten pääsisin ahmimaan toista kirjaa. Yhden sivun mittainen kirjoitustyökin on vielä tekemättä. Onneksi pääsykokeissin on vielä kaksi kuukautta. Multa taisi lipsahtaa aikaisemmin matikkapää harteiltani, kun kerroin, että pääsykokeisiin on aikaa vain kaksi kuukautta. Kolme kuukauttahan niihin kokeisiin oli kaiken kaikkiaan aikaa lukea. Olen 90% varma, että saan kutsun pääsykokeisiin. Maksimipistemäärä, jota voi näin aluksi saada, on 35. Mun laskujen mukaan saan pisteitä 31. Pisteisiin lasketaan siis koulumenestys ja ensimmäisestä hakutoiveesta saa 5 lisäpistettä. Olen aika yllättynyt jos en saa kutsua pääsykokeisiin. Ja siis kätilöhän minusta pitäisi hyvässä lykyssä tulla.

Yksi askel eteenpäin ollaan otettu muuttoa ajatellen - ehkä. Ukko kävi eilen katsomassa potentiaalista autoehdokasta meidän perheelle. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan, kunhan Ukko ensin tarkistaa pari juttua. Autohan olisi 06-vuoden Toyota Avensis Verso. Sanooko kyseinen merkki teille mitään? Mulle ei. Kunhan se kulkee ja niin päin pois.

Vähän tuo lähestyvä muutto ja nonstop asunnon etsiminen on alkanut käymään hermoille. Jännittää ihan todella paljon se, että sitten kun se asunto löytyy ja se saadaan, niin kaikki se muuttuu todeksi, että joudun jättämään elämäni täällä. Ystävät ja sukulaiset jäävät tänne. Minä ja perheeni olemme yksin jossain päin Helsinkiä. Ahdistaa koko ajatus siitä ruuhkasta, ihmispaljoudesta, yksinäisyydestä, hektisyydestä, stressistä, avuttomuudesta. Täällä on kaikki niin lähellä. Kerhot, tukiverkosto, kaupat, keskusta, bussit, kaikki. Toisaalta olen onnellinen, kun sopivaa asuntoa ei ole löytynyt. Toisaalta taas kärsin olla erossa Ukosta. Vaikka minulla on täällä kaikki läheiset, olen iltaisin yksinäinen. Vaikka voin soittaa jollekin ja pakata kimpsut ja lapset ja vain lähteä heti matkaan, en halua olla enää hetkeäkään arkiyksinhuoltaja (uusi sana?). Haluan halata miestäni päivän päätteeksi ja tehdä normaaleja perhejuttuja.
Helsinki ei kuitenkaan viehätä minua yhtään! Missä siellä voi edes tehdä jotakin lasten kanssa? Missä on kerhot ja pääseekö niihin helposti? Saanko uusia ystäviä? Eksynkö matkallani kauppaan väärään bussiin ja siitä ties minne? Saavatko lapset uusia ystäviä? Tuleeko kukaan vanha ystävä tai sukulainen meille kylään? Pääsenkö itse usein kylään kotipaikkakunnalle ja miten päätän sen, missä kyläilen milloinkin? Miten lapset sopeutuvat? Pärjäävätkö he? Kuinka paljon joudumme reissaamaan joka päivä? Kuinka paljon lapset joutuvat olemaan erossa meistä? Miksi Pyörämummi ei voisi muuttaa meidän kanssa asumaan? Ja pari ystävää siihen päälle? Miksi tän kaiken täytyy olla niin vaikeeta? 
Ihan oikeasti, mua itkettää koko ajatus aamuseiskalta tarhaan jätetyistä lapsista, jotka ehdimme hakea vasta joskus viideltä. En ehdi pusutella ja sylitellä lapsia tarpeeksi. Sitten kaikki kotityöt, opiskelut..kaikki(!!) siihen päälle. Ei miellityä mua yhtään. Mielummin jäisin kotiin lapsien kanssa ja hemmottelisin ne pilalle. :-)

Nyt vain täytyy nauttia tulevasta keväästä ja tästä hetkestä. Tänne me emme voi kuitenkaan muuton jälkeen  palata, ellei käy joku todella hyvä tuuri. Epäilen. Ukon työ edellyttää asumista muurahaispesän ytimessä ja minun tuleva koulutus edellyttää asumista lähellä keskustaa myös. Argh!

Nyt menen halimaan tuota poikaa ja rutistan sen ihan ruttuun! 
Toivon, että huomenna Mimmi on paremmalla tuulella ja rutistan hänetkin ihan rusinaksi ja annan tooosi ison pusun.

ps. Meillä on löydetty jo muutama viikko sitten varpaat! Ihana Titiuu nappaa varpuleista kiinni ja kierii ympäriinsä kuin pallo. Poika menee navankin ympäri 360-astetta. Meidän iso poika!! Poju osaa myös kääntyä mahalta selälleen. Selältä vatsalleen on osattu jo kääntyä kauan. 
Parin päivän päästä meidän poju on jo 5kk!! Apua!

Titiuu ja varpulit

Mimmi (5kk?) ja "lappaat".



11 kommenttia

  1. Kääk Titiuu 5kk????!! :D

    Tiedän noin niinkun ulkonäöltä millainen auto teille kenties on tulossa, mutta muuten en tiedä mitään :D

    Hei don't worry, mä oon ihan varma että saatte uusia ystäviä (vaikka musta jos niin haluat :D heh) ja tarvittavat reitit tulee tutuiksi kyllä nopeasti, vaikka sitten erehdyksen kautta jossei muuten :) Lapset sopeutuu ihan varmasti. Tsemppiä, ei täällä ihan hirveää ole, jos tännepäin päädytte ;) Vaikka maaseudun rauha olisi houkutteleva aika ajoin..
    Voin vaan kuvitella miten rankkaa on pyörittää perheen arkea, jossei toinen ole läsnä joka ilta töiden jälkeen.. :/

    VastaaPoista
  2. Jes, yksi potentiaalinen ystävä plakkarissa! Saat sitten pitää meille sellaisen Helsinki tutuksi-kierroksen. ;-)
    Veerakin lupasi ottaa meidät vastaan, kun junalla sinne pääsee helposti. Toiv tarjous on vielä voimassa.

    Kyllähän Ukko on kohta kolunnut 5 vuotta Helsinkiä, joten hänkin jo vähän tuntee paikkoja. Eniten jännittää se, miten pääsee sisälle äitipiireihin.
    Jotenkin vain ahdistaa ajatus muuttaa noin 50 000 henkilön kaupungista sellaiseen hullunmyllyyn. Yök!

    VastaaPoista
  3. Tuttu tuo kirja, samaa pänttäsin ite joskus kuutisen vuotta sitten! Taitaapi olla tallessakin vielä:)

    Täältäkin ilmoittautuu yksi puisto/leikki/opaskaveri jälkeläisineen:) Mulla on ollut sama edessä kolmisen vuotta sitten, samankokoisesta kyläsestä (varmaan samoilta suunniltakin murteesta päätellen) tänne Helsinkiin. Mulla vaan sillä erolla, että olin ihan kypsä entiseen kotikapupunkiin.

    Kummasti niitä mammakavereita on löytynyt, helpoiten olen niitä kyllä saanut kun vertaa muuta aikaa elämässä.

    Voi tää aika kauhealta aluksi tuntua jos on viihtynyt pienemmässä paikassa. Ite kyllä välillä mietin ettei tänne lasten kanssa haluta jäädä kun koulu kutsuu. Mutta onneksi siihen on aikaa.

    Mutta ihan aikuisen oikeasti, meistä kyllä seuraa löytyy. Tiedän miten ikävää se on aluksi kun ei ketään tunne.

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa, Upsis!
    Mie täällä melkein itken hormonihöyrypäissäni! :-) Heti kun uusi koti löytyy, niin otan yhteyttä tämän asian tiimoilta. Ihan oikeasti!

    Mistä ootte Helsinkiin muuttanut tai mistä suunnasta (jos et tarkkaa paikkakuntaa halua kertoa)? Me ollaan täältä merenranta"kylästä". En tiedä kertooko mitään, mutta vihjeenä nyt kuitenkin. :-D

    Ootko upsis myös kätilö tai sairaanhoitaja tms, kun tuo oli tuttu kirja?

    Tulin todella hyvälle mielelle teidän kommenteista, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Varmasti pääset äitipiireihin jos meette esim. jonnekkin muskariin, kerhoon tai mitä näitä ikinä onkaan, eiköhän sieltä aina yksi uusi ystävä löydy :)! Ja kiva kun täältäkin kautta voi löytää uusia kamuja!

    VastaaPoista
  6. Joo, voisin jo arvata mitä tarkoitat:)Itse sieltä läheltä rajaa, Saimaan rannalta missä maistuu vedyt ja atomit;)

    Sairaanhoitajaksi valmistuin 2009. Käytiin vähän nopeammassa tahdissa, joten meni vajaassa kolmessa vuodessa. Välillä tuo kätilöntyökin houkuttaisi. Mulla vielä vähän hakusessa mitä haluan isona tehdä...

    Laita viestiä kun kämppä löytyy! Mun pitää hankkia joku sposoite tuohon blogiin niin voi sinnekin sitten laittaa jollei kaikkea julkisesti halua paljastella:)

    Tervetuloa Helsinkiin!

    VastaaPoista
  7. Mie oon heti yhteydessä, kunhan tämä muutto ratkeaa (teihin kumpaankin). :-)

    Joku pieni haisu mulla Upsis on, mistä tulet. Meillä on mökki Saimaan rannalla, niin ajellaan sinne aina tosta rajan ja kylien ohitse. Ja pysähdytään aina Kahvi Pakarissa. Onko tuttu paikka?

    Uusi asunto voi löytyä vaikka jo huomenna tai vasta syksyllä. Ei voi tietää, koska "se oikea" tulee markkinoille. Plääh.
    Kunhan tuo auto asia nyt ensin ratkeaisi. Huomenna kuulemma selviää, tuleeko meille auto. Bussilla kulkisi ihan hyvin, mutta siellä Helsingin suunnalla on ihan hyvä olla myös auto.

    VastaaPoista
  8. Joo, tuttu paikka. Siitä vielä jokunen kymmen kilsa etiäppäin:)

    VastaaPoista
  9. Mie tiiijjän tuon kahvi pakarin vaikkei miulta kysyttykkää :D heheh, on tullu joskus pistäydyttyä, ja sitä useemmin huristettua ohi ;)

    VastaaPoista
  10. Olin ihan oikeilla jäljillä, Upsis. :-)
    Ja nyt vasta tajusin ton vedyt ja atomit jutun. Hidas sytytys mulla! Mietin kauan, että mitä ihmettä se tarkoittaa. Blondi kun olen. Meillä maistuu posso. ;-)

    Meidän on aina mökille mentäessä haettava lörtsyt lähempänä määränpäätä.
    Kahvi Pakarissa maistuu sitten kahvit ja muut herkut. Sieltä saa myös hyvää hunajaa teehen ja muita pikku tuliaisia. ;-)

    Onko sulla Triine sukulaisia, ystäviä, mökki tms tuolla päin, kun Pakarin ohi oot menny?

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!