Päivä kuvina

Torstaina tartuin heti aamusta kameraan ja päätin tallentaa päivän tapahtumia taas tälläiseen päivä kuvina-postaukseen. Räpsin kuvia ajattelematta sen kummemmin kuvien kauneuta tahi sitä, onko jossakin pölyä tai muuta sotkua. Luvassa siis ihan rehellistä todistusaineistoa meidän päivästä.

Aamu alkoi siitä, kun pieni käsi nappasi minua taas nenästä klo 06.30. Titiuu oli nukkunut vieressäni taas puolet yöstä - syystä tai toisesta - joten pieni tuhisija päätti herättää äidin kerrankin ilman itkua, ja vaan ölisi ja naureskeli nenäni tiukasti hänen kädessään.
Mimmi heräsi minuutin tarkasti viisi minuuttia sen jälkeen, kun me olimme avanneet silmämme pojan kanssa.
"Joko tulee lastenohjelmia? Haluan katsoa jotakin."
Kun vanha tuttu Pikku kakkonen kävi pyörimään televisiossa, äiti karkasi suihkuun - tai pitäisikö sanoa pikaiseen tukan pesemiseen ja hätäiseen kuivaamiseen? Ehdin minä jopa toimittamaan vähän naisellisia toimenpiteitäkin, jotta en vahingossakaan luulisi peiton alla olevaa Ukon jalkaa omakseni.
Ennen aamupalaa kaikkien pedit olivat pedattuna, pyykit pyörimässä, lasten päivävaatteet valittuina (se on joskus vaikeaa ja aikaa vievää) ja lapset katsoivat tyytyväisinä lastenohjelmia. 
Kello on vasta 07.45. Mukava aloitus päivään.

Aamulla.
 Kesken aamupalaa Titiuu päätti käydä känisemään, joten päätin kuskata herran kylpyyn. Se on aina ennenkin ollut rauhoittava paikka ja poju vaan hymyilee kylvyssä. Nappasin sitterissä rätisevän pojan kainalooni ja toiseen käteeni otin teekupposen. Kylpy rauhoitti pojan ja minä sain samalla juoda teeni. Mimmi jo huutelee keittiöstä, onko kohta hänen vuoronsa päästä kylpyyn.
Minäkin sain lopulta aamupalan syötyä, keittiön laitettua ruoanlaittoa varten kuntoon (lue: ruokatarpeet esillä pöydällä odottamassa, muuten hirveä sotku), puhtaat pyykit viikattua, pojan aamutoimet tehtyä ja Mimmin vuorostaan kylpemään. Poika alkaa olla ennen klo 09 jo ihan väsynyt. Otan pikkuisen "jälkkärille".
Aamun puuhia.
 Sain kuin sainkin pojan nukahtamaan ja pystyimme Mimmin kanssa kahdestaan tekemään hänen aamutoimet. Äitikin pystyi hetken hengähtämään, ennen kuin poika taas herää.
Rauhallinen hetki.
 Titiuun herättyä laitoimme minulle ruoan uuniin, pesimme lisää pyykkiä ja sain jops laitettua ne heti kuivumaan,  imuroimme olohuoneen hiustenkerääjämaton (Titiuu kun tutkiskelee meidän olkkarin mattoa, minun hiuksiani löytyy tupoittain hänen käsistään ja varpaistaan) ja ennen ruokailua pystyin hetken pänttäämään. Tiskikone hurisi hiljaa keittiössä. Tänään en tekisi enää yhtään kotitöitä!
Hektistä arkea.
 Mimmi haluasi kovasti päästä valokuvattavaksi, joten otimme yhdessä vähän kuvia. Meidän neiti on varsinainen linssilude. Ukko luulee meidän katsoneen yhdessä niitä huippiksia (huippumalli haussa-ohjelmaa), josta hän kuvittelee Mimmin oppineen poseeraamaan kameralle. Minun lapsuusaikoina ei tainnut telkkarista tulla ainuttakaan sellaista ohjelmaa ja silti poseerasin kameralle kuin viimistä päivää.
(Tiedän, tiedän, kaksi samaa kuvaa eri kollaaseissa. Tämä kertoo ehkä vähän mun hatarasta muististani ja laiskuudestani. En millään jaksanut korjata tätä kauheaa virhettä..)
Hetki ennen ruokailua.
 Kun koko perheellä oli vatsat täynnä ruokaa ja Titiuu ei millään suostunut nukahtaa sisälle, päätimme lähteä ulos. Mimmikin kuuntelee vaan joululauluja, joten ehkä ihan hyvä päästä tuulettumaan. Pänttäyksestä ei oikein tullut mitään kiukkuisen nappulan takia. 
Herra oli ihan poikki, mutta ei taaskaan meinannut rauhoittua vaunuihin. Hetken herraa heijasin ulkona vaunuissa, mutta luovutin, kun toinen vaan oli silmät suurina vaunuissa. Pakko oli saada itselleen vaatetta päälle ja sitten lähtisimme lenkille. Luvassa oli vielä kyläilyreissu naapuriin, joten Titiuun oli nukuttava ennen kuin menisimme tapaamaan sussua.
Kun tulin ulos nopean pukemisen jälkeen, Titiuu oli nukahtanut ihan itsekseen! Vaude! Nyt en ainakaan lähtisi lenkille, sillä ihan varmasti herättäisin toisen rymistelemällä tuolla loskassa. Saimme luvan mennä naapuriin teelle. Ei muuta kuin herkuttelemaan.
Ulkoilua.
 Titiuu veteli vaunuissa unta palloon klo 14-16.30. Olisi varmaan nukkunut pidempääkin, mutta ajattelin, että pakko se on sieltä herättää, jotta yölläkin nukuttaisi. Ihanaa oli kuitenkin istua rauhassa teepöydässä ja herkutella. Mimmi ravasi keinuhevosen, ruokapöydän ja pupujen väliä. Tyttö ajatteli olla reipas ja laittoi kaikki pupujen heinät ruokastiaan, joka osoittautukin pupujen vessaksi. Minua hävetti ja Mimmiä itketti. Onneksi emäntä on kuin naantalin aurinko ja vain naureskeli. 
Herkkuja!!
 Ennen kotiinlähtöä sussut pääsivät leikkimään yhdessä ja paistattelemaan salamavalojen välkkeeseen. Mimmikin halusi, että ottaisin hänestä taas kuvia keivuhevosen päällä. Aika ihan lensi naapurilla ja kohta huomasinkin kellon lähestyvän kuutta. Hups.
Kotiinlähtö olikin sitten ihan eri juttu, kun tyttö päätti pistää ranttaliksi. Onneksi selvisin siitäkin tilanteesta suht kunnialla ja naapuri pisti minulle iltapalaksi mukaan mokkapaloja, nam! Enää ei voi äidillä olla paha mieli.
 Kotona pakkasin Mimmille kerhorepun valmiiksi ja suoritimme normaalit iltatoimet. Klo 19 kaikki olivatkin jo ihan väsyneitä ja Mimmiäkin kävi jo narisuttamaan. Salkkareiksi lapset olivat jo nukkumatin mailla. Minä pääsin nauttimaan omasta rauhasta ja hömppäohjelmista. Aivot virransäästötilaan ja mokkapalaa suuhun. Kyllä kelpaa!
Äidin oma hetki!



3 kommenttia

  1. ei teillä ainakaan sotkuista ole :) ihania kuvia ja kiva nähdä mitä kaikkee päivän aikana tulee touhuttua :) i like :)

    VastaaPoista
  2. Ei ainakaan ehdi aika tulla pitkäksi;)

    VastaaPoista
  3. Täytyy tunnustaa, ettei meidän arki ole läheskään joka päivä tälläistä. Tätä voisi kutsua päiväksi, jolloin yritin selvitä rästitöistä. Mua ei nää heilumassa enää imurin varressa, ellei ole ihan pakko. Nytkin oli pakko pestä pyykkiä, sillä pyykkikoriin ja sen ympärille ei mahtunut enää mitään. Jos joka päivä olisin yhtä touhukas, niin johan multa katoaisi viimeisetkin järjen rippeet. Toisaalta, kun pidän itseni kiireisenä, en ehdi ikävöidä Ukkoa..

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!