Virallista

Nyt se on virallista. 


Kämmenet hikoillen kerroin eilen Facebookissa muutamalle läheiselle, että meidän perheen elämää voi tästä lähtien seurata täällä blogissa. Ajatella, Ukollekin kerroin tästä blogista vasta viime vuoden lopulla. Eiliseen asti tästä blogista tiesi siis vain Ukko, Pyörämummi ja ystäväni/Titiuun kummi/kaasoni K. Pyörämummi on kauan ihmetellyt miksi en ole tästä muille kertonut, ja pakko tunnustaa, että minua on jännittänyt puhua tästä muille. Eilen kerroin kasvotusten blogistani Titiuun toiselle kummille ja aloitin lauseen näin: "Jos kerron sulle salaisuuden, lupaatko ettet naura.." 


 Ensin blogini oli ilmainen terapiaistunto, jossa pystyin purkamaan sekundäärisen lapsettomuuden aiheuttamia tuntoja. Lopulta raotin menneisyyteni verhoa ja olen purkautunut äidistäni. Minua pelotti ensin ajatus siitä, että lähimmäiseni pääsisivät "pääni sisään". Toisaalta, lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin täytyy osata luottaa. Hassua, että olisin valmis kertomaan tuntemattomille joitakin asioita, joita en kertoisi välttämättä kaikille lähimmäisilleni. Ja onhan tämä blogi paljon muutakin kuin ikäviä asioita. Tämä on kuitenkin pääasiassa perheemme kuulumisia, minun jäkättämistä ja kätteni jälkiä.


Lähipäivinä teen siis kerrankin niin kuin Ukko haluaa ja poistan profiilini Facebookista. Meillä on tulossa kevään/kesän aikana suuri elämänmuutos, joten tämä blogi on aivan ihanteellinen väline olla ajantasalla meistä. Olemme muuttamassa Ukon työn takia minulle aivan uudelle paikkakunnalle. Onneksi bussit, autot, sähköpostit ja tekstiviestit kulkevat välimatkasta huolimatta, mutta tämä blogi voi olla yksi yhteydenpidon avain. Vinkkinä vaan. ;-)


Täytyykin tehdä itselleni listaa asioista, joista en saa täällä puhua:
-Ei saa marmattaa appivanhemmista.
-Ei saa kertoa noloja tarinoita ystävistä.
-Ei saa mussuttaa Ukon sukulaisista.. tai omista.


Vitsi vitsi ja haittaax se? (koskakohan Putouksen hokemat menevät pois muodista?)



 Tähän lopuksi täytyy hehkuttaa kerrankin Ukkoa. Aiemmat avautumiseni mäkättävästä aviomiehestäni saivat mieheni omantunnon soimaan (anteeksi, rakas!). Jotta Ukon pisteet lähtisivät taas nousuun, sain kuin sainkin sen hieronnan, jota niin kovasti kaipasin. Vielä laitetaan papukaijamerkki päälle, sillä Ukko tuli yöksi kotiin pitkän työpäivän päätteeksi toiselta paikkakunnalta. Itsellään oli illalla niin huono ja flunssainen olo, joten oli pakko hälyyttää mies kotiin - ja mieshän tuli.


Toivottavasti te ystäväni ja sukulaiset jaksatte pysyä matkassamme. Soitella tietenkin aina saa ja kyläänkin voi tulla - varsinkin jos on teepullat mukana. Klikkailkaa noita rasteja tuossa oikealla, jos blogiani jaksatte seurata. Ja tietenkin vanhat lukijani, olettehan pistäneet rastia ruutuun? Kiva olisi pysyä itsekin ajantasalla teistä lukijoista. :-)

ps. Ihana ystäväni, M, toi minulle eilen kimpun tulppaaneja. Kiitos!!




4 kommenttia

  1. Ihanan jännittävä asia tuo teidän muutto. Jotenkin tuli itsellekin aivan sellainen innostunut olo :) ! Siitä tulee oikea seikkailu, tavallaan "uusi alku" oman perheen kanssa!

    Ja vaikka jotain tutun ja turvallisen menettääkin, tuo varmasti kaikki uusi paljon jännittäviä juttuja tilalle!

    Mukavaa torstaita, ystävä <3

    Ainiin, kävin "vähän" kaupassa näin HH:n loppumisen kunniaksi... Lähdin kaupasta sekä REPPU että ISO PUSSI täynä herkkuja :o Mässääminen alkakoon :D

    VastaaPoista
  2. Mulla täällä kans kunnon mässäilyt meneillään. Sie olit niin tunnollisesti koko kuun mässäämättä, että anna mennä nyt vaan! Minä mokoma, sortunut jo kauan sitten, jatkan samaan malliin kuin ennenkin.

    Vähän kyllä jännittää itseänikin se muutto. Kunhan nyt löytyisi se uusi koti! :-)

    Hyvää torstaita! <3

    VastaaPoista
  3. Eevi oot rohkee :) ja fb:stä luopuminen, huh. nyt kyllä huomaa että moni on poistunu sieltä.. tosin osa tullut myös takasin tauon jälkeen ;) ihanat kukat :) niin ja poinzit ukolle :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Triine!
    Mie kyllä uskon, että pystyn olemaan pysyvästi fb:sta pois. Muutenkin niin harvoin tulee enää siellä käytyä tai päiviteltyä, että tuntuu vähän hassulta siellä enää olla. ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!