Kesämuistoja

Kuuma kesä 2007

Minun on pitkään pitänyt kertoa jotain minun ja Ukon yhteisestä ajasta ennen lapsia. Tässä vähän muistoja meidän viimeisestä kesästä kahdestaan. Lokakuussahan saatiinkiin sitten tietää meidän kesän 2008 vauvapaketista.

Aika nuoriahan me vielä tuona kesänä oltiin, nuoria, laihempia (:-D) ja niiin rakastuneita. Ukolla oli syksyllä edessä yliopisto-opinnot ja minulla oli alkamassa viimeinen vuosi ammattikoulussa. Reissasimme kesällä yhdessä niin saaristossa kuin sisämaassakin. Sain Ukon jopa muutaman kerran raahattua julkiselle rannalle pötköttelemään ja paahtumaan auringossa. Joskus iltaisin autolla ajelun päätteeksi käytiin hiljaisella uimarannalla yöuinnilla. Saatoimme myös pakata eväät laukkuun ja suunnata jollekin yksityiselle rannalla ja vietimme siellä koko päivän vierekkäin. Lähempänä syksyä Ukko vei minut katsomaan yöllä tähtiä kaukoputkella. Mökilläkin vietettiin yksi viikonloppu ihan kahdestaan. Oli siinä kaupunkilaistytöllä totuttelemista, kun vessana toimikin vain reikä ja iso saavi. Rannasta piti kantaa vedet, jos mieli saunaan tai tiskaamaan. Oikein mukavaahan siellä oli kahdestaan istua pienessä mökissä kynttilänvalossa. Ja kyllä, tulihan sitä vietettyä aikaa myös terasseilla, nuoria kun oltiin. Parhaimmat muistot ehdottomasti olivat viikonloput, jotka vietettiin minun luonani hyvää ruokaa ja viiniä nauttien. Vaikka aina ei muistanut edes syödä, kun olimme niin juopuneita toisistamme.
Tulee ihan hymy huulille, kun muistelen noita aikoja. Minä olin aivan ällistynyt, että miten tuollaista miestä voi olla edes olemassa: fiksu, komea, mahtava vartalo, ihana, hauska, yllätyksiä täynnä, huomaavainen, ihan unelma. Sokeana kaikelle muulle, rakastuin tuohon mieheen aivan täysin!

Onneksi minulla on vielä tuo sama mies vierelläni, vaikka elämä onkin erilaista nykyään. Kahdesta nuoresta, rakastuneesta aikuisenalusta, on kasvanut mies ja vaimo, äiti ja isä, titaanitynnyrissä pyörivä pari, joka rakastaa yhtä kovaa kuin ottaa yhteenkin. Ukko rakastaa minua juuri sellaisena, kun olen. Vaikka olenkin aikamoinen tuittupää ja kontrollifriikki, niin silti hän jaksaa minua. Sydämeni hyppää rinnassani (melkein joka kerta ;-)), kun saan Ukolta halauksen. Ei elämä nyt kuitenkaan aina ole niin ihanaa ja vaaleanpunaista, ja joskus pyörittelenkin silmiäni Ukolle, mutta mitään en vaihtaisi. Ukossa on omat terävät kulmansa, mutta niin meissä kaikissa. Olemme kaksi vahvaa luupäätä, joita ei kukaan muu kestäisi.
Malttamattomana odotan seuraavaa hetkeä kahdestaan! (vinkkinä vaan isovanhemmille..)

Apulanta - Jurassic rock

Apulanta - Jurassic rock

Jukka Poika & Tiskipekka - Jurassic rock

Pelle Miljoona 1980 - Jurassic rock

Hyvä kuvaaja muistaa aina laittaa sormen linssin eteen!

Ismo Alanko Teholla - Jurassic rock

Mokoma - Jurassic rock

Don Johnson Big Band - Ruisrock

Vahinkolaukaus - Ruisrock

Mökkimaisema

Saalis

Ennen ei vaan osannut käyttää kameraa

Juhannuskokko




3 kommenttia

  1. Oi ihanaa <3 Kumpa mäkin pääsisin vielä joskus kokemaan tollasia hetkiä.. ;)

    VastaaPoista
  2. Aivan varmasti pääset! ;-)
    Vaikka noikin on ihan pieniä juttuja, niin jotenkin ne tuntuvat tosi tärkeiltä. Parasta on tällä hetkellä saada edes jonkinlainen ele toiselta, vaikka se olisikin vain halaus. :-) Enää kun ei kaikki ole sitä ilotulitusta.

    VastaaPoista
  3. Se on kyl totta että joku tosi pienikin juttu voi tehdä niin onnelliseks ja sen voi muistaa vielä pitkään :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!