Kuulumisia muutamalta päivältä

Täällä nautitaan lomasta täysin rinnoin. Pyykit kasaantuvat pyykkikoriin uhkaavasti. Pesukonekin on ihan täynnä. Ei jaksa välittää tai touhottaa. Pölyä pyörii lattioissa ja kaikkia vaivaa jonkinlainen lomakooma. Ihanaa! Vaikka olenkin aina liikkeessä ja hyörin ympäriinsä, niin osaan minä ottaa ihan rennostikin - ihan oikeasti.
Tässä nyt kaiken löllimisen ohella vähän kuulumisia parilta päivältä.

Keskiviikkona..
 ..oli pojun 5kk neuvola. 
Meidän poitsu on kyllä niin herkkä ja pitkävihainen, että oksat pois. Rotarokote meni mallikkaasti suun kautta maiskutellen, mutta auta armias, kun pojalle piti pistää kaksi piikkiä reisiin. Lohdutukseksi poika sai tissiä ja toinen hörppi maitoa niin, että posket olivat ihan lommollaan ja maito valui poskia pitkin paidalle. Pitkään Titiuu jaksoi narista piikkien jälkeen, eikä hän suostunut ottamaan enää mitään lelua neuvolatädin kädestä. 
Voi pientä. <3
Mitat olivat arvostettavat 8390g ja 72 cm. 
Meidän poitsu on kohta yhtä pitkä kuin sisko oli vuoden ikäisenä. Mimmi oli 74,4cm pitkä vuoden ikäisenä.

Neuvolakorttiin neuvolatäti kirjasi seuraavaa:
"Pyörii navan ympäri. Kääntyy. Tarttuu leluun ja vie sen suuhun. Nyt tullut painoa vähemmän. Syö hyvin puurot, liha-kasvis-hedelmäsoseet. Rintamaito + d-vitmaniini menee."

Neuvolan jälkeen haimme veikan kanssa Mimmin Pyörämummilta. Ensin kuitenkin otimme kuvia mummista lastenlastenlastensa kanssa.

Pyörämummilla.
Pyörämummilta suuntasimme auton mammalle. Siellä sitten vietimmekin koko päivän syöden, leikkien ja ulkoillen. Minusta on mielenkiintoista kuunnella mamman tarinoita sota-ajasta ja sodan jälkeisestä ajasta heidän kylällään. Jotenkin sitä käy arvostamaan omaa elämää ja tätä aikaa ihan eri tavalla, kun kuuntelee millaista on sodan aikana elämä ollut.

Mimmi ja naapurin kisu.

Mammalta.

Mammalta.

Mammalta.

Lähdimme vasta illalla kotiin, mutta sitä ennen haimme Ukon bussilta. Jokaista solua lämmitti, kun pääsin halaamaan piiitkän tauon jälkeen Ukkoa.
Illalla lämmitimme saunan vain meille kahdelle. Poju antoi meidän saunoa rauhassa ja heräsi sopivasti vasta sitten, kun tulimme saunasta pois. Liikaa yhteistä aikaa ei tietenkään saa antaa äidille ja isille.

Torstaina..
..vietimme päivää kaupungilla. Kävimme kuvaamassa meripuistossa, jossa Mimmi pääsi leikkimään leikkipuistossa. Titiuu yllätti meidät ja hän nukkui koko sen ajan vaunuissa nätisti. Vasta autoon palatessamme alkoi nälkä riipiä. Siitä päätimmekin lähteä syömään heseen. Poju katseli niin tarkkaa, kuinka äiti dippasi ranskalaisia ketsuppiin ja ahmaisi suuhunsa. Jokaisella kerralla pojun pää kääntyi, kun otin ranskalaisia. Se oli jotenkin niin huvittavaa ja hellyyttävää. Jälkiruoaksi tietenkin haimme Arnoldsin donitsit. Maanantaina on Mimmin ystävän syntymäpäiväjuhlat, joten kävimme yhdessä Mimmin kanssa ostamassa lahjan ruokailun jälkeen. Lahjaa en täällä uskalla paljastaa. Kotona tein Mimmin ystävälle synttärikortin, josta laitan kuvaa myöhemmin.

Ulkoilemassa.

Kevään tuntua.

Leikit hiekalla.

Akka.

Mustavalkoista.

Maisema.

Illalla Mimmi pääsi anoppilaan yöksi.

Perjantaina..
..aamu meni jossakin sumussa. Ukko nukkui pitkään ja äiti köllötteli sohvalla Titiuun kanssa.
Päivällä Ukko vei minut ja pojan ystävälleni kylään, joka on samalla Titiuun kummi. Oli jo aikakin minun päästä pois kotoa ihan toiseen ympäristöön. Seinät tuntuvat välillä kaatuvan päälleni ja neliöt kutistuvat heti puoleen, kun meitä on täällä kotona neljä. Tähän päälle vielä se, ettei Ukko ole ollut kotona melkein kahteen viikkoon. Joku käy melkein aina jonkun hermoille (Ukko kävi minun hermoilleni ja minä napisin - tyypillistä), kuten tässä perheessä se huomataan, joten kaikille parasta on, kun äiti pääsee vähän "tuulettumaan". Joskus on ihana vain nauttia hiljaisuudesta toisen kotona tai purkaa sydäntä kaikista niin ärsyttävistä ja väsyttävistä asioista. Olisin voinut jäädä ystävälleni vaikka koko päiväksi, mutta poju kävi tuttuun tapaansa narisemaan "kello kuuden narinaa".

Kummin tarjoilut.

Teetä ja sympatiaa.
Jotta äidillä ja isällä olisi sitä ihan omaa aikaansa yhdessä, niin kipaisimme kyläilyreissun päätteeksi Makuuniin ja vuokrasimme leffan. Minä tein kotona popcorneja, jotka päätyivätkin sitten palaneina suoraan mikrosta roskiin. Hups.. Mutta ainakin saimme nautiskella sohvalla yhteisestä ajastamme. (Mitä nyt poju heräsi muutamaan otteeseen itkeskelemään ja minä hyssyttelin toista toisella silmällä elokuvaa katsellen). Sitähän se meidän perhe-elämä yleensä on. Kun vihdoin pojan saan tainnutettua ihan oikeasti nukkumaan, olen jo niin väsynyt, etten jaksa eväänikään heilauttaa. Ukko jää pettyneenä sohvalle nukkumaan, kun minä kömmin sänkyymme, josta yön aikana poju valtaa oman alueensa. Siinä me sitten nukutaan: Ukko sohvalla, minä ja poika sängyssä, joka joskus oli äidin ja isin yhteinen. Ehkä me vielä joskus pääsemme Ukon kanssa yhdessä nukkumaan - vierekkäin.

No niin, tässä oli nyt niitä meidän kuulumisa lomalta. Loma senkus jatkuu ja tänään Ukko on luvannut äidille muutaman tunnin omaa aikaa kaupungilla. Saa nähdä, missä vaiheessa isille tulee hätä käteen. Vähän tuossa sovittiin, että Ukko olisi myös kaupungilla lasten kanssa ja minä saisin rauhassa pyöriä kaupoilla katse lasittuneena. On se kumma, kuinka isin menoja ei tarvitse mitenkään sopia ajoissa tai meidän ei tarvitse miettiä, mitä teen sillä välin lasten kanssa. Mutta kun äiti olisi menossa jonnekin, niin sitä täytyy valmistella jo päiviä etukäteen: missä isä on lasten kanssa, mihin numeroon soitat, jos tulee hätätilanne, mitä annat ruoaksi ja miten pienempi yleensä parhaiten rauhoittuu. Hyvä ettei listaa tarvitse tehdä toiselle. Joskus minä kyllä jätän Ukon lasten kanssa viikonlopuksi ja lähden itse kylpylään itsekkäästi rentoutumaan..sitten kymmenen vuoden päästä..

Nautinnollisia lomapäiviä kaikille!!


2 kommenttia

  1. ihana loma, ihanat kuvat :)!
    voi kun mullakin ois joku kertomassa noita sotatarinoita.. olis vielä kiinnostavampi kuunnella, kun ihminen ois tuttu :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :-)

    On ihan tosi mielenkiintoista kuunnella kaikkia juttuja vuosien takaa. Toivottavasti minunkin lapsenlapseni jaksavat kuunnella papatustani.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!