Kaaoksen keskellä

Nyt voisi sanoa, että tehtävää on enemmän kuin tarpeeksi. Oma energia ei tosin riitä tähän kaikkeen. Isommassa lapsessa on energiaa ja uhmaa kuin pienessä sonnilaumassa. Pienempi lapsi nukkuu päin peflettiä ja kiukkuaa aina välillä. Unikouluttamista pitäisi miettiä. Kohta pitää tehdä kotihoidontuen eteen joku ele. Raha olisi kiva. Pääsykokeisiin on enää muutama päivä. Kirppispöytää täytyy piipahtaa siivoamassa. No, sieltä tulee muutama euro. Kohta on vissii kesäkin? Univelkaa on jo ihan liikaa. Eilenkin nukahdin jo seiskalta sohvalle!! Mimmi nukahti vasta minun jälkeeni. Juhannustakin kai jo suunnitellaan? Itse jäisin vain kotiin ja nukkuisin. Ehkä kävisin katsastamassa paikallisen nuotion kokon. Ukolle jo ehdotin, että hän saa kyllä ottaa hirmusiskon ja huristaa mökille. Minä kyllä lepäilisin mielelläni kotona veikan kanssa. Ei hullumpi ajatus. Kaiken lisäksi, poju on ottanut hurjan kehitysharppauksen! Tasan 7 kuukauden iän kunniaksi poika otti ensimmäiset konttausaskeleet Pyörämummilla. Uusia konttaushetkiä ei ole vielä tullut, mutta muuten se pirulainen menee ihan tosi nopeesti ryömimällä. Nyt on kaikki johdot ja pistorasiat vaarassa. Siskokin huutaa pää punaisena viiden minuutin välein, kun veikka tulee sotkemaan hyvät leikit. Tänään poju sitten päätti käydä seisomaan tuen varassa pinnasängyssä. Eli Ukko saa heti ekana viikonloppuna laskea poju alemmas nukkumaan.

Kaiken rumban keskellä huomasin, että istuttamani kukat ovat lähteneet kasvamaan. Etupihalle pistin ruukkuihin kasvamaan sinisievikkiä ja ruiskaunokkia. En ole mikään viherpeukalo, joten pistin vain sormeni ristiin, että ehkä ne siitä lähtevät kasvamaan. En enää muista, että mitä kylvin mihinkin ruukkuun. Kunhan nyt tulee niitä kukkia. Ja nämä kukat valitsin vain siksi, koska siemenpussissa luki, että kylvä multaan ja pistä aurinkoon. Tarpeeksi simppeliä puutarhanhoitoa minulle.








Uudet tyynyt

Meidän Hoplop-reissu oli antoisa myös ompelun saralla. Kiljuvia kakaroita täynnä olevan Hoplopin vieressä oli nimittäin EUROKANGAS! Sieltä lähti matkaani palakangas, josta ompelin sohvalle uusia tyynyjä. Kangas on läpikuultavaa, joten alle täytyi saada vuorikangas.
Aika näpsäkästi nämä syntyivät, sillä Hoplop-reissulta kotiuduttuamme, kävin heti tuumasta toimeen.








Valintakoekutsu

tipahti tänään postilaatikkoon.
Viides päivä.
Viikko aikaa.
Jännittää niin, että se jännitys yrittää tulla ulos minusta fyysisesti.
Askel kohti tulevaisuutta.
Kumpa minä saisin sen paikan!!

ps. Kaikki hesalaiset bloggariystävät, yrittäkää bongata minut ja poitsu maanantaina keskustasta. Ja tulkaa vetämään hihasta. Teenkin saa tarjota!!


Blogimutsin postipaketti!

Tänään postilaatikkoon oli tullut ilmoitus, että postissa odottaa paketti. Lähettäjän nimestä jo ounailin, että nyt taisi tulla minulle kiva ja odotettu blogimutsin paketti. Päätin osallistua kevään kunniaksi Ipanaisen Annin emännöimään "Sinulle on postia"-haasteeseen. Haasteen tarkoituksena on lähettää kaksi pakettia, yksi per kuukausi, salaiselle blogiystävälle. Paketin arvo on noin 20€ + toimituskulut. Minun pakettini lähti posteljoonin matkaan jo kuun alussa. Niin malttamaton olin. Näpersin jokaiselle herkulle omat söpöt paketit. 
Oma odotukseni päättyi tänään. Minä ja salainen blogiystävä olemme jo toistemme henkilöllisyydet saaneet selville, sillä meidät oli arvottu toistemme salaisiksi blogiystäviksi. Haasteen tarkoituksena taisi olla se, että paketin lähettäjä pysyy salaisuutena viimeiseen pakettiin asti. Oikeastaan nyt on aika kiva, kun blogiystävä on jo selvillä. :-)

Nyt siihen pakettiin ja SISÄLTÖÖN!!

Hornblower-minisarja, kolmen suklaan piparien ohje, kolmea eri suklaata ja ruskeaa sokeria.

Tähän täytyy paneutua, kunhan pääsykokeet ovat ohi.

Nami nam nam.

Aineksia pipareihin.

Tuli ihan vesi kielelle ohjetta lukiessa.

Pienet somet löysivät heti mielenkiintoista näprättävää.
Kiitos paljon blogiystävälle paketista! Piparit pistän tulemaan heti, kun saan ostettua kaupasta kananmunia. Ihan pakko on päästä kokeilemaan ohjetta!! Toiseen blogiini laitan pari kuvaa Titiuusta tutkimassa pakettia. 

ps. Nyt on taas kutsuja laitettu eteenpäin, joten te tietyt ihanat pääsette kurkkaamaan uutta blogia. Jos sinä ystävä, sukulainen tai bloggariystävä et ole vielä uuden blogini ihana lukija, niin korjataan epäkohta. Laita vain minulle sähköpostiosoitteesi, niin pääset näkemään kuvia meistä!


Kello viisi.

Mimmi on vahvasti sitä mieltä, että kello viiden voi poistaa ajasta. Silloin äiti tulee hakemaan hänet perjantaisin kotiin Pyörämummilta, ja hyvät leikit jäävät kesken. Minäkin alan kannattaa kello viiden boikotointia. Silloin poju herää virkeänä. Ensin koko yö menee heräillen, heijaten ja ähisten. Äiti repii melkein tukan päästä siinä samalla. Viideltä poju herää ja äidin pitäisi herätä myös. Millään ei jaksaisi herätä ennen kukonlaulua möyrimään, hokemaan "äittää" ja saamaan pienestä kuulasta niin kovan iskun nenäänsä, että ihan rusto rutisee. Naapuri varmaan kuvittelee meidän kuherruskuukauden vielä jatkuvan, kun minä heijaan pojua sängyn reinalla pomppien. Antaa naapurin olla siinä uskossa. Totuus on karua, kun minä ja poju valvotaan makkarissa, Ukon ja Mimmin nukkuen autuaasti olkkarissa. Taidan kirjoittaa ne korvatulpat ostoslistaan. Nyt on käytävä taistoon katkonaisia öitä vastaan, ennen kuin tämän äidin toleranssi loppuu. Ostan samalla säästöpakkauksen kofeiinitabletteja - kaiken varalta.

Rankka päivä

Nyt ovat hautajaiset ohi ja tämä perhe hiljentyy viikonlopun viettoon. 

Kertokaa, jos toiseen blogiin kutsun saaneilla on jotain ongelmia linkin kanssa. Yhdelle pitääkin laittaa kutsu uudestaan, niin jos muilla on myös ongelmia, niin pistäkää vaikka tänne viestiä. Tarvitsen vain teidän sähköpostiosoitteen, joten kaverit voi laittaa ne vaikka ihan tekstiviestillä. Sähköpostiin tulee sitten kutsu ja linkki uuteen blogiin. Pääsette sitten näkemään kuvia välillä jopa minustakin.  :-)




Salasanan taakse. (Huom! postaukseen tehty myöhempiä lisäyksiä)

Minulla on työn alla uusi, salasanan takana oleva blogi. Uuteen blogiini talletan kuvia meistä (oikeilla nimillämme), enimmäkseen lapsista. Blogin tarkoitus on ilahduttaa sukulaisia, ystäviä ja miksi ei läheisimpiä bloggarikollegoja. Varsinkin tämä uusi blogi toimii hyvin muuton jälkeen meidän perheen kuulumisten välittäjänä. Luultavasti uusi blogini painoittuu valokuviin. Tänne "viralliselle" puolelle talletan edelleen samaan tyyliin kuulumisiamme. Tästä lähtien kaikki kuvat lapsistamme julkaistaan vain uudessa blogissa. Minulla on muutenkin ollut periaate, että en julkaise lapsista (Mimmistä) kuvia täällä. Titiuusta olen julkaissut toki paljon kuvia, mutta poju kasvaa niin hurjaa vauhtia, että kohta hän kasvaa ulos vauvalookistaan. Itsestäni en täällä julkaisisi yhtäkään kasvokuvaa. Salasanan takana voisin senkin uskaltaa tehdä.

Jos siis tunnet kuuluvasi niihin luotettaviin ihmisiin, joka haluaa seurata elämäämme lähemmin, uuden bloginkin kautta, niin laittakaa sähköpostia osoitteeseen:

muumitalossa@hotmail.fi

Kun blogi on valmis, saatte tietoa sähköpostissa.

Laittakaa sähköpostiin hieman tietoja itsestänne, jotta tiedän, kenelle tämän uskomattoman etuoikeuden annan. Anonyymit ja bloggarikollegat: etunimi, ikä, asuinpaikka, mahdollinen oma blogi ja nimimerkkinne blogimaailmassa ja pieni kuvaus itsestänne, riittävät. Sukulaisille ja ystäville riittää, että allekirjoitatte sähköpostinne omalla nimellänne, jotta tiedän, kenestä on kyse.

Myöhempi lisäys: 
Jos joku bloggarikollega miettii, että kehtaatko pyytää päästä joukkoon mukaan, niin ainakin teitä seuraavia olin ajatellut, jotka pääsisivät kurkistamaan "kulissien" taakse: Äpyli, Veera Eliisa, Triine, Upsis, Katjainkeri, Kepulaisen äiti, Elli76, Lotriina, MAr.. :-) Ja tietysti kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka jaksavat nähdä pienen vaivan. Rohkeasti postia tulemaan, sillä te ette millään voi saada tarpeeksi meidän naamavärkeistä!


Kysymyspatteristo

Sain Kepulaisen äidiltä haasteen, kiitos! Haasteen tarkoituksena on vastata haasteen heittäjän laatimiin 11 kysymykseen. Lopuksi laadit itse 11 uutta kysymystä ja pistät haasteen eteenpäin. 
ps. tässä tuleekin vain 10 kysymystä, mutta 11 niitä kai piti olla, mutta eipä tuo haittaa. :-)

1. Mihin maahan haluaisit matkustaa?
Ainainen haave on ollut lähteä reppureissaamaan jonnekin Aasian maahan. Hieman realistisempi kohde tällä hetkellä on Hollanti, Ranska tai Italia.

2. Miten ja miksi aloitit bloggaamisen?
Luin paljon blogeja ennen toista raskauttani. Mietin paljon, että vitsit kun minullakin olisi noin hieno blogi. Kypsyttelin kauan ajatusta oman blogini aloittamisesta ja lopulta päätin antaa sille mahdollisuuden. Halusin saada paikan purkaa päivän tapahtumia, tallettaa muistoja tekstein ja valokuvin, saada vertaistukea ja ystäviä.

3. Mikä bloggaamisessa kiehtoo?
Eniten varmasti uusien tuttavuuksien saanti. Tämä on samalla hyvää itsensätutkiskelua. Jos joku asia harmittaa ja haluaisin siitä kirjoittaa täällä, pystyn näin palaamaan tapahtumiin, kasvamaan sitä kautta ja oppimaan. Muiden kokemuksista vanhemmuudesta tai vastoinkäymisistä ja niiden voittamisesta on myös mielenkiintoista lukea.


4. Miten luet muiden blogeja ja kuinka montaa blogia seuraat?
Kännykällä tulee surffailtua blogeissa eniten. Imetys- ja vessahetket menevät näin mukavasti. Kommentoin tietokoneella ollessani, sillä puhelimeni käy herjaamaan aina sillä kommentoidessani. Vakituisessa seurannassa on varmaankin noin kymmenen blogia.


5. Minkä maailman ongelman poistaisit, jos sinulla olisi kaikki valta?
Olisi ihanaa vastata sodat tai raha, mutta vastaan SUVAITSEMATTOMUUDEN. Jos ihmiset olisivat ennakkoluulottomia, suvaitsevaisia ja ystävällisiä, niin maailma olisi ehkä hieman parempi paikka elää. 


6. Minkä hyväksi havaitun ohjeen haluaisit antaa muille?
Anna anteeksi.


7. Miten hemmottelet itseäsi, mistä saat voimaa?
Tietysti herkuttelusta. Omasta ajasta koen saavani tällä hetkellä eniten voimia. Toinen, josta saisin voimaa, olisi viikonloppu (tai edes yö) Ukon kanssa kaksistaan!!


8. Miten sinut saa hermostumaan?
Valehtelulla, saamattomuudella, piittaamattomuudella ja negatiivisuudella.


9. Miten sinut saa leppymään?
Puhumalla. Omien ja toisen virheiden myöntämisellä ja niistä oppimisella. Anteeksi anto on myös todella tärkeää.


10. Mitä kesäsuunnitelmaa odotat eniten?
EHKÄ toteutuvaa reissua sukulaisiin Turkuun ja MUUMIMAAILMAAN (vink vink vaan sinne Turkuun)! Myös mahdollisia hyvän ystävän häitä!




Upsispisti minulle saman haasteen, joten tässä tulee hänen kysymyksensä:

1. Vaikein asia tähän astisessa elämässä?
Lapsuus ja äitisuhde.


2. Mitä unelmapäivä pitäisi sisällään?
Hyvin nukutut yöunet, ison ja mahtavan aamiaisen, hemmotteluhoitoja, iloiset ja nauravat lapset, tyytyväinen mies, lämmin kesäpäivä luonnossa, saunomista.. Tähän taidetaan tarvita enemmän kuin yksi päivä.


3. Millainen toivot elämän olevan 10 vuoden kuluttua?
Meillä on oma omakotitalo, olen töissä kätilönä, lapset ovat terveitä, mies on onnellinen.. Turvallista ja simppeliä elämää, jossa on välillä aina vähän jännitystä.


4. Kaunein kuulemasi kohteliaisuus itsestäsi?
Moni on kehunut minua vahvaksi, kun olen selvinnyt lapsuudestani näinkin järjissäni. Nyt olen vasta alkanut arvostamaan sitä kohteliaisuutta.


5. Paras ominaisuutesi vanhempana?
Olisipa se kärsivällisyys.. Taitaa olla se, että teen paljon asioita lasteni kanssa. Olen sellainen seikkailijaäiti. :-)


6. Kehitettävää omassa vanhemmuudessasi?
Kärsivällisyyttä voisi lisätä rutkasti.


7. Mistä olet ylpeä?
Siitä, että olen selvinnyt elämässäni näinkin hyvin ja löytänyt paikkani maailmassa.


8. Mikä saa kiehumaan raivosta?
Se, kun astut koiranpooppiin parhaissa kengissäsi.


9. Mikä sana kuvastaa sinua parhaiten?
Eläväinen.


10. Motto?
Esteet ovat tehty voitettaviksi.

Omat kysymykseni:

1. Millainen ystävä olet?
2. Mitä luonteenpiirrettä arvostat toisessa?
3. Millainen olet riidellessäsi?
4. Mikä vuodenaika olisit?
5. Mistä tykkäät itsessäsi?
6. Lempparielokuva- ja sarja, miksi?
7. Mikä kappale kuvastaa parhaiten sinua?
8. Kierrätätkö, miksi tai miksi et?
9. Mitä söit tänään aamupalaksi?
10. Lapsuuden haaveammatti, toteutuiko se?
11. Millainen on hyvä elämä?


Haaste lähtee eteenpäin seuraaville bloggaajille: TriineÄpyliUpsisElli76LotriinaKatjainkeri.





Päivän vitsi!

Ensin vähän marinaa, kun nyt vaan on pakko.

Siis tuo poika on jostain saanut päähänsä, ettei päivällä nukuta enää ollenkaan!! Vähän kummastuttaa ja ärsyttää tätä äiti-ihmistä. Ihme kyllä, tänään poju nukahti matkalla kerhosta kotiin ja nukkui juuri niin kauan, kun sain pääsykokeiden muistiinpanot käsiini. Great!

Yötkin menevät todella katkonaisesti. Eilen toinen nukkui (jopa) 2 tuntia putkeen, josta alkoi mahdoton heräilyrumba. Siihen vielä päälle se, että Mimmi oli yökylässä, joten minun oli tarkoitus päntätä. Noo, ensinnäkin, eiköhän herra itke ja huuda täyttä kurkkua mummilasta kotiin koko matkan, nukahda tissille, josta en voi enää liikkua, silmät heti rävähtivät auki, kun pieraisee ja loppuilta kränättiin yöuniin saakka. Se siitä lukemisesta. Kasin jälkeen hain pojun sohvalle nukkumaan tissiunia, äiti katsoi telkkaria vartin ja sammui. Puoli kympiltä piti kömpiä vuoteeseen ja toivoa parempaa.
Tässä alkaa olla vähän väsy, joten tämä bloggailu on jäänyt taka-alalle, kun iltaisin on pakko käydä itsekin kasilta nukkumaan.

Pääsykokeet häämöttävät uhkaavasti, aika loppuu kesken ja vielä olisi kerrattavaa. Jos mie NYT pääsen sinne kouluun NÄILLÄ LUKEMISILLA, niin olen ansainnut jonkun mitalin! Miten kukaan yksinhuoltaja pystyy ikinä käymään koulua tms, kun tälläinen "arkiyksinhuoltaja" ei pysty. Onhan tuo mies kotona työviikon jälkeen, mutta sekin kaivelee kasseja sohvalla. Murahtelee ehkä joskus jotain joojoota. Enää kaksi viikonloppua aikaa Ukon antaa mun lukea. Ukko on ritarillisesti antanut mulle kokonaisuudessaan 3 tuntia rauhaa lukemiseen, siis niin, että sillä on molemmat lapset ulkona mukana. Kyllä se lupasi yrittää tulevina viikonloppuina antaa tunnin per päivä aikaa lukemiseen. Jippii. Voinhan mie hänenkin rahoilla elellä koko loppuelämäni, anoppi ainakin tykkäis.

(elkää hyvät ihmiset lukeko tätä liian kirjaimellisesti, yritän vähän repiä huumoria tästä..huomasiko kukaan?)

Nyt tulee päivän vitsi:

Mimmi: "Onko veikalla pimppeli (pippeli)?"
Minä: "On."
Mimmi: "Voiko veikan pimppeliin koskea?"
Minä: "Et. Ne ovat sellaisia paikkoja, joihin vain itse kosketaan."
Mimmi: "Mistä veikan pissi tulee? Näytätkö?"
Minä: "No tosta."
Mimmi: "Onko Harri (Mimmin ystävä) poika?
Minä: "On."
Mimmi: "Onko Maija (Mimmin toinen ystävä) poika?"
Minä: "No ei, vaan tyttö!"
Mimmi: "Mutku Maijalla on pimppeli (pippeli)."
Minä: "Eihän ole!"
Mimmi: "Onhan. Se näyttää ihan pimppeliltä, kun se on sellainen roikkuva."




Nukkuminen on yliarvostettua

Meidän pienen herran mielestä nukkuminen on siis ihan turhaa. Öisin ei nukuta ja päikkärit ovat ihan hölmöjen hommaa. 

 Päivällä voi ottaa nopeat "tissitirsat" tai vaunu-unet LIIKKUVISSA vaunuissa. Yksi miljoonasta nukutuskerrasta poika nukahtaa syliin ja nukkuu sisällä - yleensä vieressä. Auta armia, jos vaunulenkillä vaunut pysähtyvät, niin johan silmmut ovat sepposen selällään. Kyllä unet maistuvat muualla pysähtyneissäkin vaunuissa, mutta kotipihalla oli ihan mälsää nukkua. Takapihallakaan eivät unet maistu. 

 Sitten väsyttää koko päivän ja kränätään, mutta nukkua ei silti voi. Joskus käy sellainen ihme, että yöunille käydään jo klo 18 jälkeen ja unta posotetaan putkeen jopa puoleen yöhön asti. Joskus uni tulee vasta klo 20 jälkeen ja heräillään vartin välein. 

 Kivointa on herätä yöunilta just silloin, kun äiti on suihkussa tai paikassa, jossa kuninkaatkin käyvät yksin. Lähdeppä nyt siitä shampoot päässä tai vessapaperia lahkeessa hyssyttelemään. Kun pinnasängystä käy kuulumaan yöllä kitinää, niin ainoa helpotus löytyy äidin vierestä ja tissistä. Tässä vaiheessa olisi jo ihan kiva saada yömaito pois, mutta kun en keksi mitä muuta tyrkkäisin tuon pojun suuhun tissin sijasta. Muovilutkutinta eivät meidän perheen lapset ole koskaan hyväksyneet, vaan huvituttina toimii ehta ja aito (äidin tissi) liha. 
Onneksi poika nukahtaa YKSIN sänkyynsä yöunille. Poika täytyy vain saada tiettyyn väsymyspisteeseen, jossa hänet voi jättää yksin nukahtamaan. Tissiä nukahtamaiseen toinen tarvitsee vain yöllä. Tai sitten se on äiti, joka sitä tarvitsee. Kun vain jaksaisi nousta yöllä heijaamaan toista uneen ja laittamaan omaan sänkyynsä, niin kohta meilläkin (ehkä) nukuttaisiin kokonaisia öitä. Yöimetys alkaa olla jo aika puuduttavaa. Tuntuu, että kohta lähtee nahkat irti, kun poju tissittelisi niin mielellään harvase hetki. Minun mammanpoika! <3

Tätä tekstiä kirjoittaessa kävi sellainen ihme, että Ukko sai pojan nukutettua ja herrat nukkuivat vieretysten makkarissa ainakin TUNNIN! Ihanaa! :-)


Synttärikortti!



ps. Kuvien laatu alaarvoisia, koittakaa kestää.


Äitienpäiväkortit

Tässä tämän vuoden äitienpäiväkortit!





HOPLOP

"Haloo! Moi. me mennään Hoploppiin. Joo. Hei, hei!"

Mimmi hoki tätä lausetta innoissaan koko keskiviikkoaamun omaan (leikki)kännykkänsä. Tyttö oli niin tärinöissään että hyvä kun housuissansa pysyi. Äiti oli aika rentona, sillä matka-avuksi ja seuraksi lähtisi myös Pyörämummi. Kevään kerhoilut kruunasi seurakunnan perhekerhojen yhteinen retki Hoploppiin. Vähän oli kyllä mieli haikeana, sillä nyt pitäisi odottaa syksyyn, että pääsisimme taas kerhoon. Bussissa raikasi kevään viimeinen Pienet rakentajat. Vielä ei ole tosin varmaa, olemmeko enää tällä paikkakunnalla ensi syksynä, joten saa nähdä missä kerhossa aloitamme syksyllä. Onneksi kesäksi on varattuna yksi yön yli leiri ja veneretki tuttujen kerhotätien johdolla!

"OOh, kuinka kiva pallo..ja toi mun jalka!"
Mimmi hävisi kuin pieru saharaan, kun perille päästiin. Pari kuvaa sain touhuujasta ikuistettua, mutta muuten en tyttöä nähnyt. Muutaman kerran sain tytön raahattua tukasta kanssani liukumäkeen. Äidin oli pakko päästä laskemaan!! Kiipeilimme myös ympäri kiipeilytorneja. Minulle tuli ihan hikikin! Titiuu nautti olostansa pallomeressä tai sylissä. Pyörämummi oli kultaakin kalliimpi tällä reissulla! 
Äidit ja reippaat kerhoilijat palkittiin kotimatkalla Brunbergin tehtaanmyymälällä! Sehän oli siis se tärkein mulle koko reissussa.
Vauhdissa!

"Äiti, tuu jo laskemaan!"

"IIIIK!"

Koko reissu oli oikein onnistunut. Hermoni eivät pettäneet kertaakaan ja kaikilla oli hauskaa. Yksi kommellus reissulla kävi, sillä meidän neiti oli päättänyt käydä riisuutumaan keskellä pomppulinnaa! Olin hakemassa tyttöä kanssani liukumäkeen, kun eräs äiti kertoi, että teidän tyttö otti kaikki housut pois jalasta. Onneksi löysin tytön pomppulinnasta vaatteet päällä..

Taitaa tämä julkinen itsensäpaljastelu tulla geeneissä. Minähän vedin itseni ilkosilleni Prisman pallomeressä naperona ja lähdin vielä juoksuun eevanasussa ympäri kauppaa. Isäni kantoi minut lopulta olallansa autoon. Minä olin kuulemma huutanut kuin palosireeni: "APUUVA! AAPUUVA! APUVA, APUVA, AAPUUVA!"

Ihan fuksihan(!!) siis FIKSUHAN minä olen jo lapsena ollut, sillä palloMERESSÄHÄN ei vaatteet päällä olla..

Nyt saa siis kesä tulla. Kerhoja tulee ikävä, mutta onneksi kohta jo pääsee saarireissuille, jätskille puistoon, ulos kesämekossa, tappamaan itikoita ja pelkäämään punkkeja. Antaa siis kesän tulla vaan!!


Äitienpäivänä

Minun ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä sujui oikein rattoisasti. Lapset nukkuivat aamulla pitkään, jopa puoli kahdeksaan! Vautsi, kuinka huomaavaista. Ukko jatkoi vielä uniaan, kun äiti ja poju hiipivät nukkuvan Mimmin viereen sohvalle. Digiboksilta piti katsoa eilisiä Selviytyjiä (Ukon mukaan täyttä p..uutaheinää), vielä kun oli mahdollisuus. Äidin televisioaika on yleensä vain iltaisin. Viikonloppuisin saan taistella kaukosäätimestä sadan kilon keijukaisen kanssa, ja yleensä minä häviän. Miksiköhän? Nyt äitienpäivän kunniaksi otin itselleni aamulla hetken "turhuuden" parissa.

Äitienpäiväkukka
 Ukko kun heräili makuuhuoneessa, niin johan alkoi keittiössä tohina. Mimmikin osallistui pöydän kattamiseen lopulta pienten raivareiden ja vastaanvänkäämisten jälkeen. Äitienpäivä on siis raivoamispäivä siinä missä muutkin päivät. Tyttöä niin harmitti, kun äiti saikin Muumimamma-lautasen. Äiti lupasi lautasen tytölle muina päivinä vuodessa. Aamiainen oli mitä mainioin, jälkkärirahkasta puhumattakaan. Ukon tekemä kortti on niin hieno, että ihan hämmästyin! Mimmiltä sain hänen kerhossa väkertämänsä rannekorun. 

Joskus äiti on..kiukkuinen. Joskus äiti on aivan..naatti. Kaiken tämän aiheuttavat Ukko, Mimmi ja Titiuu.



Aamiaisen aiheuttamasta ähkystä selviydyttyämme, Titiuun täytyis taas päästä Akkarin kimppuun. Nyt äidin piti vähän auttaa miestä mäessä, ja kiukkuisten huutojen jälkeen ojensin pojulle hänen himoavansa kansion. Voi, sitä riemua!

"Tuolla se kiva juttu nyt on, joka kerran tippui mun päähän. Nyt on koston aika."

"Äiti, auta vähän. En mie yletä!"

"Jesh! Voittajafiilis!"

"Siis tää on niin kiva juttu että!"
Päivällä juhlitiin minua (ja sitä anoppia) ravintolassa. Pojukin viihtyi todella hyvin siihen asti, kun äiti sai ruoan eteensä. Meidän perheen miehet ja ihmispaljous ovat yhtä kuin ahdistus ja valittaminen. Onneksi nopea tissihetki hiljaisessa vessassa tyynnytti meidän pienemmän pippurin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kotona otettiin jälkkäriksi rahkaa, jota on vieläkin jääkaapissa vaikka muille jakaa. Illalla se on meidät tuntien jo syöty.

Nyt nautitaan olostamme, kun Mimmukka pääsi Kissamummille (anoppilaan) leikkimään.
Johan äiti tässä ehti jo päntätäkkin. Enää on jäljellä VIISI sivua ja sitten pääsen muistiinpanojen kimppuun.  Pyörämummi saa olla minusta ylpeä! ;-)

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille!!!


Täällä taas!

Aika taas rientää aivan liian nopeasti. Huomasin, että tässä kuussa olen kirjoittanut vain kolme tekstiä. Tahtia on hidastanut enimmäkseen oma saamattomuus. Nyt yritän päästä takaisin entiseen rytmiini tässä bloggailussa. 

Minua on vaivannut kaksi viikkoa hirveä flunssa, joka huipentui torstaina lääkärireissuun ja antibioottikuuriin. Poskiontelontulehdushan siellä muhi. Teki kipeää, voin kertoa. Tuntui, että koko pää räjähtäisi, oli se pää missä asennossa tai missä korkeudella maanpinnasta tahansa. Mimmi jo ehti pelästyä, että eihän äidin pää oikeasti räjähdä, sillä sitten äiti ei voisi puhua. Luojalle kiitos ihanasta Pyörämummista, joka tuli auttamaan minua hädän hetkellä!! Nyt puolessa välissä kuuria olo alkaa jo olla normaali. Voi, kuinka sitä osakin arvostaa hyvää oloa sairastelun jälkeen!

Jännityksellä odotan huomista äitienpäivää! Saattaa kyllä olla, että Mimmi on eniten innoissaan huomisesta. Kerhossa hän teki minulle kuuleman mukaan korun, jossa on paljon oranssia. Toisesta kerhosta Mimmi kiikutti kotiin kaktuksen. Onkohan se joku vinkki äidille, että sitä ollaan välillä vähän piikikkäitä? Ukko on raapustellut korttia minulle koko päivän. Siitä tulee varmasti todella upea!
Tänään hain kaupasta huomiselle aamiaiselle tarpeita, joista Ukko juuri myönsi syönneensä osan, ja joista loput toivottavasti päätyvät aamiaispöytään. Ostin perjantaina itselleni loistavan äitienpäivälahjan: pressokannun, jossa haudutan tästä lähtien teeni!! Ukolle kerroin toiveeni kannusta, mutta päätin ostaa sen itse, että tulee varmasti oikeanlainen. Ukkoa ei haitannut omatoimisuuteni. ;-)




Vaikka ikäviä asioita on tapahtunut, niin onhan meillä ollut muutamia mukaviakin hetkiä. Olemme käyneet yhdessä koko perheen voimin erään kauppakeskuksen järjestämässä perhetapahtumassa. Ohjelmassa oli pomppulinnaa, kasvomaalausta, ilmapalloja ja Mimiä ja Kukua! Mimmi oli aivan täpinöissään eturivissä leikkimässä yhdessä muiden lasten kanssa. 

Titiuun, Titiuun sussun ja ystäväni kanssa kävimme teatterissa kuuntelemassa lastenloruista tehtyjä lauluja. Vauvat olivat aivan innoissaan! Oli todella mukavaa käydä yhdessä ystävän kanssa nauttimassa kulttuuria, vaikka ensin näyttikin, ettei sussu pääse ollenkaan näkemään näytöstä. Minä kun jo kävelin muutama minuutti ennen esityksen alkua paikalleni, niin ystäväni vain katosi. Pitkältä tuntuvan tovin jälkeen hän lopulta pääsi sisään saliin. Teatterilippu löytyi etsinnän jälkeen vessasta! Häntä nauratti, etten enää ikinä lähtisi hänen kanssaan minnekään. Minua vain nauratti, sillä minä olen myös yhtä sählä. Ukolle oli pakko kertoa tästä, sillä hän aina sadattelee minun sählää luonnettani.

Meidän herra on löytänyt aikoja sitten konttausasennon, mutta siitä liikkeelle lähteminen on vielä pienoinen probleema. Titiuu meneekin ympäri huushollia omalla mittarimatotyylillään. Vaarassa ovat jo ihan kaikki tavarat puolen metrin korkeudella lattiasta. Tänään herra sai lehtikorin rapsuttelun tuloksena päähänsä Akkarikansion. Onneksi pojulla oli tässä tilanteessa hyvä mieli, eikä pieni kosto Akkarikansiolta haitannut menoa. Sisko alkaa vain olla ihan helisemässä, kun veikka tulee aina rikkomaan leikit. Äitin aamuinen askarteluhetki äitienpäiväkorttien parissa oli alati häirinnän kohteena. Kaikki rapiseva kun on niiiin mielenkiintoista. 

Meidän poju on muuten todella pitkävihainen. Ukko sai tuta tänään pojun vihan. Taisinkin kerran kertoa kuulumisia 5kk neuvolasta, että piikkien jälkeen poju vihoitteli minulle ja varsinkin neuvolatädille pitkään. Tänään päikkäreiden jälkeen Titiuu oli hieman itkuinen. Se taisi vain johtua siitä, kun kaikki tulivat häiritsemään hänen hyvää mobilen riuhtomishetkeä. Ukko sanoi minulle, että annahan poju hänen syliinsä. Ensimmäinen virhe! Toinen virhe oli se, kun Ukko yritti saada pojun huomion kitisemisestä muualle lentsikkakyydin ja muiden pomppujen avulla. Kun Ukko näytti pojulle olohuoneen kivasti kilisevää lamppua, niin jopa lähti palosireeni soimaan. Poju itki ja huusi kuin hinaaja. Lopulta poika pääsi äidin syliin ja tissille, mutta vielä vihoiteltiin. Titiuu saattoi rauhoittua syliini, mutta hetken päästä itku jatkui. Onneksi puolen tunnin vihanpidon jälkeen pojulle tuli parempi mieli, ja kaikki pääsivät ilman suurempia loukkaantumisia ulkoilemaan.

Nyt kaivaudun sohvalle Ukon viereen. Ilta onkin vierähtänyt päntätessä ja tätä kirjoittaessa. Enää ei ole lukemista paljoa jäljellä. Sitten pääsenkin kertaamaan muistiinpanoja. Huh, missä välissä olen oikeasti ehtinyt lukemaan koko pääsykokeisiin? Kohta ne pääsykokeet (JA KESÄ) jo ovatkin. Jaiks!




Ongelmaäiti

Ei tässä ole oikein pystynyt ajatella. Itkemistä yritin perjantaina Ukon kainalossa, mutta en tiedä auttoiko sekään yhtään. Eniten mua ahdistaa tulevissa hautajaisissa se, että lupasin kyydin äidilleni, Tarjalle. Jo se soitto, että mamma on kuollut, oli vaikea. Ei olisi tehnyt mieli soittaa. Ei niin yhtään. Tarjan reaktio uutiseen oli: "Ai jaa. Minähän en ole nähnyt mammaa moneen vuoteen. En vain pystynyt käymään hänen luonaan."
Ei pystynyt. Ei pystynyt! 

Tarjahan minulle monesti sanoi, että hän ei käy katsomassa mammaa sen takia, koska hän haluaa muistaa mamman terveenä. Tarja on tainnut nähdä mamman viimeksi silloin, kun otimme meistä kaikista sen viiden sukupolven kuvan. Kuvassa Mimmi on noin viisi kuukautta. Tänä kesänä Mimmi täyttää jo neljä vuotta. 

Korviini jäi kaikumaan Tarjan sanat: en ole pystynyt. 
Tällä samalla verukkeellako äitini jätti tulematta häihini, lakkiaisiini, melkein kaikkiin kevätjuhliini, syntymäpäivilleni? Tarja ei kuulemma halua tulla, koska niissä kaikissa juhlissa on sukulaisia. No, mitäs ne sukulaiset hänelle oikein tekisi? Söisi hänet? Se, että hän jätti tulematta häihini, kertoi enemmän kuin sata sanaa. Kaikki paikalla olevat näkivät, ettei hän tullut. Hänen poissaolonsa paistoi enemmän kuin se, että hän olisi ollut paikalla. Kukaan ei kuitenkaan ollut yllättynyt. Minä en varsinkaan. Olen niin tottunut. Siksi äitini onkin minulle enää biologinen äiti. 

Tarja käyttää paljon myös tekosyytä olen sairas. Hän ei sen vuoksi huolehtinut minusta lapsena. Ei edes sijoittanut minua tarpeeksi ajoisssa toiseen kotiin. Siksi hän joi kotona, vaikka olin paikalla. Siksi hän on kaikki nämä vuodet pahoinpidellyt minua henkisesti...muutaman kerran myös fyysisesti. Jättänyt heitteille. Jättänyt yksin kotiin moneksi päiväksi. Soitellut perään pari kertaa kännissä.

Näiden syiden vuoksi lapseni eivät tunnista äitiäni mummokseen. Minua ei haittaa yhtään. Äitini on kyllä olemassa. Ne pitkät ajat, jotka olemme olematta yhteyksissä, ovat hyviä äikoja. Kun hän soittaa, yritän olla mahdollisimman neutraali. En edes ole ajatellut muistaa häntä mitenkään tulevana äitienpäivänä. Viime vuonna laitoin hänelle pakosta viestin, sillä Tarjan miesystävä soitti minulle, että äitisi itkee täällä, kun et ole muistanut häntä äitienpäivänä. Miksi minun pitäisi muistaa? Mikä äiti hän on koskaan ollut?

Eihän näille asioille mitään voi. Minun on aivan turha kertoa näitä ajatuksiani Tarjalle, sillä ei hän ymmärtäisi. Hän varmaan vain sanoisi, että no can do. Minun on turha kuormittaa itseäni näillä asioilla. Minulla on oma elämä, perhe, ystävät, sukulaiset, koti, terveyttä, onnea.. Eivät ne asiat muutu, jos vatvon näitä. Mitä se vatvominen auttaa? Pystyn puhumaan näistä asioista ilman suurempaa ahdistusta sydämessäni. Tarjan tapaaminen on vain jotenkin..vaivaannuttavaa. En osaa puhua hänelle. Hänellä on aina ollut tapana ajaa ylitseni. Tarjan kanssa on vaikea puhua. On vain Tarja ja Tarjan elämä. No, ehkä hän vähän välittää minusta? Kai hän oikeasti on joskus kiinnostunut elämästäni. Parempi kuitenkin olisi, ettei olisi. Olen päästänyt Tarjasta irti, enkä välitä kommunikoida hänen kanssaan sen enempää kuin on tarpeen.

Olen kuitenkin saanut Tarjalta jotain. Tiedän, millainen äiti EN halua olla. En koskaan laita lapsiani pelkäämään. En koskaa juo lasteni nähden. En tule koskaan olemaan humalassa lasteni nähden. En oikeastaan enää juo alkoholia. Minut voisi melkein luokitella absolutistiksi. En koskaan jätä lapsiani yksin. Aion helliä ja rakastaa lapsiani aivan liikaa. Kerron heille joka päivä, että rakastan heitä. Kuuntelen heitä. Juttelen heille. Olen lähellä. Tuen heitä. Valmistan heidän isoa maailmaa varten. Aion olla niin paras äiti, kun vaan ikinä voin olla.

Jos seuraavalla kerralla vähän iloisempaa tekstiä. :-)


Tähtenä taivaalla

Mammalle, joka on nyt tähtenä taivaalla.

Aurinko nousee kirkkaana ja lämpimänä puiden takaa. Auringonsäteet leikkivät hippaa keltaisen omakotitalon pihalla, omenapuun oksilla. Säteet juoksevat kostealla nurmikolla kohti pientä kasvimaata. Pilvetön taivas lupaa lämmintä kesäpäivää. Auringonsäteet herättävät lopulta minutkin. Nukun kerrossängyn yläpedissä. Lakanat ovat hieman kuluneet ja pehmentyneet. ne tuoksuvat aivan mamman kodilta. Kerrossängyn edessä on kukkaverhot, jotka vedän unisena sivuun. Pitkitän nousemistani, vaikka olenkin jo ihan virkeä. Yöllä olimme jutelleet pitkään Johannan kanssa, kirjoitimme toistemme päiväkirjoihin terkkusivuja, katsoimme televisiota, pelasimme korttia ja vain olimme. Johanna on äitini serkku, vain muutaman vuoden minua vanhempi. Hänen äitinsä on minun iso-tätini. Johanna tulee usein mamman luokse lomailemaan. Minusta se on tosi kivaa. Tulemme hyvin toimeen Johannan kanssa. Johannan veli taas on meitä kumpaakin vanhempi ja joskus kiusaa meitä. Mehän emme lannistu.
Kesälomalla saa valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamuun. Kun saan silmäni auki, nälkä kävi kurnimaan vatsaani. Mamma tekee alakerrassa jo ihan varmasti puuroa. Hyppään ketterästi alas yläpediltä ja herätän Johannan. Johanna tahtoi vielä vähän aikaa nukkua, joten minä lähden kohti alakertaa. 

Mamman talon porraskäytävä on täysin sininen. Seinät ja portaat läikehtelivät kuin meri aamuauringon valossa. Alakerran radiosta kantautuu korviini sunnuntain messu. Toivotan hyvät huomenet mammalle, joka häärää keittiössä. Aamupalaksi syödään aina puuroa ja omenahilloa. Joskus mamma laittaa leipägrilliin muutaman leipäviipaleen. Mamma taisi jo valmistella lounasta: lihapullia ja perunamuussia. Johanna saisi taas lohta, sillä hän on kasvissyöjä. Portaista kuulen Johannan askeleet ja hetkessä hän jo istuuntuu viereeni pöytään. Pöytä on maalattu samalla sinisellä kuin porraskäytäväkin. Pöydän takana seisoo vankasti sininen kaappi, jossa mamma säilyttää astioitaan ja aikuisten tärkeitä tavaroita. Minä olen vasta pieni lapsi, joten en jaksa välittää muusta kuin mamman kaapista löytyvistä pullista. Katson ulos ikkunasta, jossa aurinko hyväilee nurmikkoa ja muutamaa puuta, jotka kasvavat pihan reunalla. Mamman vihreät ulkokalusteet kutsuvat istumaan. Perhonen lentää ikkunan ohi.

Puuron jälkeen menemme Johannan kanssa takaisin yläkertaan. Minnekään ei ole kiire. Pukeutumisen jälkeen lähdemme varmasti ulos leikkimään ja pelaamaan. Mamman kellaristakin voisi löytyä jotain mielenkiintoista. Illalla kellarikerroksessa lämpiää sauna. Meitä kutsutaan Johannan kanssa yöksi ja päiväksi. Johannalla on tummat pitkät hiukset ja oliivinvärinen iho. Minä olen todella vaalea. Olen aina kadehtinut Johannan kauneutta ja luonnetta. Hän on jotenkin vain niin mielenkiintoinen persoona. Mamma on Johannan äidin äiti ja minun äidin äidin äitini. Mamma on meille kummallekin todella tärkeä. Yläkerran seinällä roikkuu taulu, jossa on Johannan keksimä runo. Mamma sai taulun syntymäpäivälahjaksi. Minusta runo on hieno.

Päivällä kävelemme läheiselle kioskille ostamaan karkkia. Törmäämme taas tuttuun kissaan, jolle annoimme aikaisemmin nimen Bisbis. Jäämme leikkimään hetkeksi heinänkorsilla kissan kanssa. Nautin olostani mamman luona. Täällä saan olla tavallinen lapsi, ilman murheita tai kodin ongelmia. Minun ei tarvitse kertoa kotona tapahtuvista asioista kenellekkään, kukaan ei kysele. Haluan kerrankin vain ollaj a tehdä niitä asioita, joita lapset tekevät. En edes ajattele äitiäni täällä ollessani. Pitkitän oloani täällä, sillä en halua palata kotiin. Murehdin sitä myöhemmin. Nyt haluan vain syömään mamman maailman parhaita lihapullia.

Lounaan jälkeen istumme olohuoneessa. Olohuoneen seinällä on iso peili. Peiliä vastapäätä tikittää vanha kello, joka kumauttaa aina tasatunnein. Kellon ja peilin luona on suuri ja kookas pöytä, ja kolme muhkeaa tuolia. En ole nähnyt kenenkään ikinä istuvan pöydän ääressä. Ne ovat niin suuriakin. Me istumme olohuoneen toisella puolella vanhalla sohvalla. Sohvan vieressä seisoo vanha televisio, jonka takana on niin iso kirjahylly, etten ole löytänyt sille vertaistaan, paitsi kirjastosta. Kirjahyllyn päällä on mamman keräämiä koristenukkeja. Nuket ovat matkamuistoja reissuilta. Johannalle on luvattu kaunis tanssijanukke. Kohta juotaisiin jo päiväkahvit ulkona.

---

Meidän kodista löytyy pala mamman kotia. Keittiöstäni löytyy se sama purkki, josta kävimme hakemassa mamman luota pullaa. Mamman peilistä olettekin nähneet kuvia, sillä minä halusin välttämättä sen itselleni. Kirjahyllyllä komeilee muutama mamman nukeista.
Nämä eivät kuitenkaan tuo mammaa takaisin. Nyt mamma tarkkailee meitä televisopöydällä kuvassa, jossa me kaikki viisi sukupolvea olemme survoutuneet sohvalle. Mamma ei kuvaushetkellä muista meitä kuin muutaman hetken. Tytärtäni hän ei muista millään kerralla, kun näimme. Halusin aina uskoa, että kyllä hän minut muistaa. Vaikka jouduinkin kertomaan hänelle samat asiat moneen kertaan, niin se ei minua haitannut. Nyt jonkun pitäisi kertoa minulle monta kertaa, mitä on tapahtunut. En jaksa uskoa sitä vieläkään. Sisäiset muurini pitävät kyyneleet loitolla. Kuolema on ahdistavaa. Läheisen menettäminen ahdistaa. Voin lohduttautua nyt sillä, että mamma sai elää pitkän ja hyvän elämän. Nyt hänellä on parempi olla. Mamma saa olla rakkaitensa luona, hän saa olla Jumalan luona. Mammalla on nyt hyvä olla.







Titiuun 6kk (vappu)pirskeet!

Eilen vietimme epäviralliset puolivuotisjuhlat! Ketään ei kutsuttu, vaan sopivasti olimme sopineet rehvit eiliseksi Titiuun sylikummin ja Mimmin ystävän kanssa. Meillä oli sellaiset pienet sisäpiirin juhlat. Juhlitaan sitten kunnolla ison vieraslistan kanssa pojan ensimmäisiä synttäreitä, eikös vaan? Kakkua tietenkin jäi, joten sitä on varmaan pakko pistää tänään Mimmin mukana Pyörämummille. 

Ensin vähän kuulumisia pojun neuvolasta:
"Eteenpäin vetää itseään.
Ottaa jaloilleen.
Syö puurot, liha-kasvis-hedelmäsoseet.
Sanoo äiti.
Hampaita 2.
Hyvin kasvaa"

Mitat 8850g ja 73,5cm

Neuvolatädille kerroin, että Titiuu on alkanut hokemaan "äittää". Poju on käynyt matkimaan minua, kun hoen hänelle "äiti". Kerran Ukko laittoi pojan yöunille ja vähän ajan kuluttua makkarista alkoi kuulumaan huutoa: "äittää, äääittä". Kuuntelimme ihmeissämme hetken ja katsoimme toisiamme: "Sanoiko se oikeasti äiti?? Kuulosti ihan äidiltä!" Joten annetaan meille vanhemmille se ilo, että meillä asuu lapsinero, joka osaa sanoa jo äiti. ;-) Pyörämummikin tuon ihmeen todisti viime viikolla, Mimmistä puhumattakaan! 

Meidän vauva ei ole enää sitterissä pöperöitä puputtava pieni käärö, vaan nyt meillä ollaan päästy uusiin ulottuvuuksiin ja poju nököttää ison pojan lailla syöttötuolissa. Kaikki pöydällä olevat tavarat ovat vaarassa, kun pieni käsi kurottaa milloin äidin puhelinta tai teekupposta, milloin pöytätabletteja.
Pöydän antimet eivät ole ainoat, jotka täällä kokevat kovia, sillä poju menee eteenpäin mittarimato-tyylillä. Tänäänkin asetin pojun keskellä olohuoneen mattoa ja myöhemmin löysin hänet kirjahyllyltä rapsuttamasta lehtikoria. Oma koti kullan kallis-postauksesta voitte vähän mitata matkaa meidän olohuoneen keskeltä kirjahyllylle. Aika hyvin menee jo eteenpäin, vai mitä? :-)

Nyyh, enää on vauvavuodesta jäljellä puolet ja vähän jo itkettää. Kohta tuo lähtee tosta tissiltä juoksemaan suureen maailmaan tutkimusretkille. Epäreilua. Eikös se voisi jäädä tuollaiseksi palleroksi aina? Minun oma vauva..

No mutta..

..Nyt niihin juhliin, joihin pääsette osallistumaan näin jälkikäteen kuvien avulla

Kakkua, kakkua, kakkua

Ja vähän Daim-pipareita.

Lapsille (Titiuulle) maissinaksuja ja aikuisille (plus kauhukakaroille) juustopalleroita.


Janoiset sankarit palkitaan limulla ja mehulla.

YAR!


Kisu, joka halusi olla täplikäs. Maalauksen takana äiti, joka ei vain osannut..



"Maistetaan vähän tota pöytää."