Äitienpäivänä

Minun ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä sujui oikein rattoisasti. Lapset nukkuivat aamulla pitkään, jopa puoli kahdeksaan! Vautsi, kuinka huomaavaista. Ukko jatkoi vielä uniaan, kun äiti ja poju hiipivät nukkuvan Mimmin viereen sohvalle. Digiboksilta piti katsoa eilisiä Selviytyjiä (Ukon mukaan täyttä p..uutaheinää), vielä kun oli mahdollisuus. Äidin televisioaika on yleensä vain iltaisin. Viikonloppuisin saan taistella kaukosäätimestä sadan kilon keijukaisen kanssa, ja yleensä minä häviän. Miksiköhän? Nyt äitienpäivän kunniaksi otin itselleni aamulla hetken "turhuuden" parissa.

Äitienpäiväkukka

 Ukko kun heräili makuuhuoneessa, niin johan alkoi keittiössä tohina. Mimmikin osallistui pöydän kattamiseen lopulta pienten raivareiden ja vastaanvänkäämisten jälkeen. Äitienpäivä on siis raivoamispäivä siinä missä muutkin päivät. Tyttöä niin harmitti, kun äiti saikin Muumimamma-lautasen. Äiti lupasi lautasen tytölle muina päivinä vuodessa. Aamiainen oli mitä mainioin, jälkkärirahkasta puhumattakaan. Ukon tekemä kortti on niin hieno, että ihan hämmästyin! Mimmiltä sain hänen kerhossa väkertämänsä rannekorun. 

Joskus äiti on..kiukkuinen. Joskus äiti on aivan..naatti. Kaiken tämän aiheuttavat Ukko, Mimmi ja Titiuu.

Aamiaisen aiheuttamasta ähkystä selviydyttyämme, Titiuun täytyis taas päästä Akkarin kimppuun. Nyt äidin piti vähän auttaa miestä mäessä, ja kiukkuisten huutojen jälkeen ojensin pojulle hänen himoavansa kansion. Voi, sitä riemua!

"Tuolla se kiva juttu nyt on, joka kerran tippui mun päähän. Nyt on koston aika."

"Äiti, auta vähän. En mie yletä!"

"Jesh! Voittajafiilis!"

"Siis tää on niin kiva juttu että!"

Päivällä juhlitiin minua (ja sitä anoppia) ravintolassa. Pojukin viihtyi todella hyvin siihen asti, kun äiti sai ruoan eteensä. Meidän perheen miehet ja ihmispaljous ovat yhtä kuin ahdistus ja valittaminen. Onneksi nopea tissihetki hiljaisessa vessassa tyynnytti meidän pienemmän pippurin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kotona otettiin jälkkäriksi rahkaa, jota on vieläkin jääkaapissa vaikka muille jakaa. Illalla se on meidät tuntien jo syöty.

Nyt nautitaan olostamme, kun Mimmukka pääsi Kissamummille (anoppilaan) leikkimään.
Johan äiti tässä ehti jo päntätäkkin. Enää on jäljellä VIISI sivua ja sitten pääsen muistiinpanojen kimppuun.  Pyörämummi saa olla minusta ylpeä! ;-)

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille!!!