Kaaoksen keskellä

Nyt voisi sanoa, että tehtävää on enemmän kuin tarpeeksi. Oma energia ei tosin riitä tähän kaikkeen. Isommassa lapsessa on energiaa ja uhmaa kuin pienessä sonnilaumassa. Pienempi lapsi nukkuu päin peflettiä ja kiukkuaa aina välillä. Unikouluttamista pitäisi miettiä. Kohta pitää tehdä kotihoidontuen eteen joku ele. Raha olisi kiva. Pääsykokeisiin on enää muutama päivä. Kirppispöytää täytyy piipahtaa siivoamassa. No, sieltä tulee muutama euro. Kohta on vissii kesäkin? Univelkaa on jo ihan liikaa. Eilenkin nukahdin jo seiskalta sohvalle!! Mimmi nukahti vasta minun jälkeeni. Juhannustakin kai jo suunnitellaan? Itse jäisin vain kotiin ja nukkuisin. Ehkä kävisin katsastamassa paikallisen nuotion kokon. Ukolle jo ehdotin, että hän saa kyllä ottaa hirmusiskon ja huristaa mökille. Minä kyllä lepäilisin mielelläni kotona veikan kanssa. Ei hullumpi ajatus. Kaiken lisäksi, poju on ottanut hurjan kehitysharppauksen! Tasan 7 kuukauden iän kunniaksi poika otti ensimmäiset konttausaskeleet Pyörämummilla. Uusia konttaushetkiä ei ole vielä tullut, mutta muuten se pirulainen menee ihan tosi nopeesti ryömimällä. Nyt on kaikki johdot ja pistorasiat vaarassa. Siskokin huutaa pää punaisena viiden minuutin välein, kun veikka tulee sotkemaan hyvät leikit. Tänään poju sitten päätti käydä seisomaan tuen varassa pinnasängyssä. Eli Ukko saa heti ekana viikonloppuna laskea poju alemmas nukkumaan.

Kaiken rumban keskellä huomasin, että istuttamani kukat ovat lähteneet kasvamaan. Etupihalle pistin ruukkuihin kasvamaan sinisievikkiä ja ruiskaunokkia. En ole mikään viherpeukalo, joten pistin vain sormeni ristiin, että ehkä ne siitä lähtevät kasvamaan. En enää muista, että mitä kylvin mihinkin ruukkuun. Kunhan nyt tulee niitä kukkia. Ja nämä kukat valitsin vain siksi, koska siemenpussissa luki, että kylvä multaan ja pistä aurinkoon. Tarpeeksi simppeliä puutarhanhoitoa minulle.








Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!