Täällä taas!

Aika taas rientää aivan liian nopeasti. Huomasin, että tässä kuussa olen kirjoittanut vain kolme tekstiä. Tahtia on hidastanut enimmäkseen oma saamattomuus. Nyt yritän päästä takaisin entiseen rytmiini tässä bloggailussa. 

Minua on vaivannut kaksi viikkoa hirveä flunssa, joka huipentui torstaina lääkärireissuun ja antibioottikuuriin. Poskiontelontulehdushan siellä muhi. Teki kipeää, voin kertoa. Tuntui, että koko pää räjähtäisi, oli se pää missä asennossa tai missä korkeudella maanpinnasta tahansa. Mimmi jo ehti pelästyä, että eihän äidin pää oikeasti räjähdä, sillä sitten äiti ei voisi puhua. Luojalle kiitos ihanasta Pyörämummista, joka tuli auttamaan minua hädän hetkellä!! Nyt puolessa välissä kuuria olo alkaa jo olla normaali. Voi, kuinka sitä osakin arvostaa hyvää oloa sairastelun jälkeen!

Jännityksellä odotan huomista äitienpäivää! Saattaa kyllä olla, että Mimmi on eniten innoissaan huomisesta. Kerhossa hän teki minulle kuuleman mukaan korun, jossa on paljon oranssia. Toisesta kerhosta Mimmi kiikutti kotiin kaktuksen. Onkohan se joku vinkki äidille, että sitä ollaan välillä vähän piikikkäitä? Ukko on raapustellut korttia minulle koko päivän. Siitä tulee varmasti todella upea!
Tänään hain kaupasta huomiselle aamiaiselle tarpeita, joista Ukko juuri myönsi syönneensä osan, ja joista loput toivottavasti päätyvät aamiaispöytään. Ostin perjantaina itselleni loistavan äitienpäivälahjan: pressokannun, jossa haudutan tästä lähtien teeni!! Ukolle kerroin toiveeni kannusta, mutta päätin ostaa sen itse, että tulee varmasti oikeanlainen. Ukkoa ei haitannut omatoimisuuteni. ;-)




Vaikka ikäviä asioita on tapahtunut, niin onhan meillä ollut muutamia mukaviakin hetkiä. Olemme käyneet yhdessä koko perheen voimin erään kauppakeskuksen järjestämässä perhetapahtumassa. Ohjelmassa oli pomppulinnaa, kasvomaalausta, ilmapalloja ja Mimiä ja Kukua! Mimmi oli aivan täpinöissään eturivissä leikkimässä yhdessä muiden lasten kanssa. 

Titiuun, Titiuun sussun ja ystäväni kanssa kävimme teatterissa kuuntelemassa lastenloruista tehtyjä lauluja. Vauvat olivat aivan innoissaan! Oli todella mukavaa käydä yhdessä ystävän kanssa nauttimassa kulttuuria, vaikka ensin näyttikin, ettei sussu pääse ollenkaan näkemään näytöstä. Minä kun jo kävelin muutama minuutti ennen esityksen alkua paikalleni, niin ystäväni vain katosi. Pitkältä tuntuvan tovin jälkeen hän lopulta pääsi sisään saliin. Teatterilippu löytyi etsinnän jälkeen vessasta! Häntä nauratti, etten enää ikinä lähtisi hänen kanssaan minnekään. Minua vain nauratti, sillä minä olen myös yhtä sählä. Ukolle oli pakko kertoa tästä, sillä hän aina sadattelee minun sählää luonnettani.

Meidän herra on löytänyt aikoja sitten konttausasennon, mutta siitä liikkeelle lähteminen on vielä pienoinen probleema. Titiuu meneekin ympäri huushollia omalla mittarimatotyylillään. Vaarassa ovat jo ihan kaikki tavarat puolen metrin korkeudella lattiasta. Tänään herra sai lehtikorin rapsuttelun tuloksena päähänsä Akkarikansion. Onneksi pojulla oli tässä tilanteessa hyvä mieli, eikä pieni kosto Akkarikansiolta haitannut menoa. Sisko alkaa vain olla ihan helisemässä, kun veikka tulee aina rikkomaan leikit. Äitin aamuinen askarteluhetki äitienpäiväkorttien parissa oli alati häirinnän kohteena. Kaikki rapiseva kun on niiiin mielenkiintoista. 

Meidän poju on muuten todella pitkävihainen. Ukko sai tuta tänään pojun vihan. Taisinkin kerran kertoa kuulumisia 5kk neuvolasta, että piikkien jälkeen poju vihoitteli minulle ja varsinkin neuvolatädille pitkään. Tänään päikkäreiden jälkeen Titiuu oli hieman itkuinen. Se taisi vain johtua siitä, kun kaikki tulivat häiritsemään hänen hyvää mobilen riuhtomishetkeä. Ukko sanoi minulle, että annahan poju hänen syliinsä. Ensimmäinen virhe! Toinen virhe oli se, kun Ukko yritti saada pojun huomion kitisemisestä muualle lentsikkakyydin ja muiden pomppujen avulla. Kun Ukko näytti pojulle olohuoneen kivasti kilisevää lamppua, niin jopa lähti palosireeni soimaan. Poju itki ja huusi kuin hinaaja. Lopulta poika pääsi äidin syliin ja tissille, mutta vielä vihoiteltiin. Titiuu saattoi rauhoittua syliini, mutta hetken päästä itku jatkui. Onneksi puolen tunnin vihanpidon jälkeen pojulle tuli parempi mieli, ja kaikki pääsivät ilman suurempia loukkaantumisia ulkoilemaan.

Nyt kaivaudun sohvalle Ukon viereen. Ilta onkin vierähtänyt päntätessä ja tätä kirjoittaessa. Enää ei ole lukemista paljoa jäljellä. Sitten pääsenkin kertaamaan muistiinpanoja. Huh, missä välissä olen oikeasti ehtinyt lukemaan koko pääsykokeisiin? Kohta ne pääsykokeet (JA KESÄ) jo ovatkin. Jaiks!




Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!