Ikean ihmemaan tuliaisia

Kiitos Ikea ja sen massatuotetut tilpehöörit!

Tässä nyt vähän tuliaisia reissultamme. Ukko taas tykkää, kun olen hankkinut lisää tavaraa. Onneksi en ole kovin ahkera shoppailija, joten ehkä nämä annetaan anteeksi. Täytyy olla mainitsematta kokonaan uusista tavaroista, sillä Ukko eivät yleensä huomaa tälläisiä pikkuasioita. Kiitos siis myös miesten putkiaivoille, niin minä saan jatkossakin sisustaa kotiamme mieleni mukaan.

Rahin kangas Ikeasta. Ja halvalla lähti!

Ensin nämä tyynyt meinasivat jäädä ostamatta, mutta onneksi eivät.




Ihastuin tähän lamppuun ikihyväksi.

Tätäkin pahvilaatikostoa olen miettinyt kauan meidän Mimmukalle.

Veikka sai samanlaisen korin pehmoleluille, mutta sinisenä.

Keittiöstä loppuu kohta tila, kun pöydät notkuvat purkeista ja purnukoista.



Uusi ilme vanhalle rahille

Kotiimme on kulkeutunut vanha nahkarahi. Kauan se on pyörinyt nurkissamme sopimatta sisustukseen. Huomasin sen käteväksi pojua nukuttaessani, sillä tällä oli hyvä istua pinniksen vieressä. Jotta rahia jaksaisi katsoa vielä jatkossakin, päätin erään lehden ohjeen innoittamana päällystää sen. 

Ompeluprojekti alkoi lupaavasti. Ensin suorakaiteenmuotoisen kangaspalan pitkälle sivulle ommellaan kuja kuminauhalle. Toisen sivu vain käännetään. Kankaan pitkä sivu oli pari metriä ja ohjeen kuminauhan pituus 30 cm. No, siinä sitten aloitin epätoivoisen yrityksen saada liian lyhyen kuminauhan jäykän ja paksun kankaan kanssa yhteistyöhön. Kauan kesti tajuta, ettei siitä mitään tule, vaikka monta kertaa meinasin siinä onnistuakin. Ohjeen kankaana oli käytetty vanhoja riepuja, jotka olivat tietysti ohuempaa ja joustavampaa materiaalia. Ompelin suorakaiteen yhdeksi ympyräksi, ja kävin survomaan sitä rahin ympärille. Huomasin, että pohjassa oli vanhan päällisen ja kuminauhan muodostama "aukko", jonne ylimääräisen kankaan sai survottua. Nyt vain päällisen ompeluun. Tämä onnistui paljon helpommin. Samalla katsoin telkkua, neuloin kankasta kiinni toiseen ja poju leikki lattialla.

Voila, rahi on valmis!!







Blogimutsin paketti

Postilaatikkoon tuli jo aikoja sitten toinen blogimutsin lähettämä paketti. Pakko sanoa, että minulla ja salaisella blogiystävälläni kulkivat ajatukset aivan samaa rataa tämän kuukauden paketin suhteen. Minä nimittäin lähetin ystävälleni samantyyppisen paketin. Pääset katsomaan lähettämiäni pakettejani tästä ja tästä. Mehän nokkelina likkoina ratkaistiin siis jo viime kuussa, että olimmekin toistemme salaiset blogiystävät. Siis iso kiitos Riinalle paketeista!! :-) Toivottavasti pysymme jatkossakin blogiystävinä. Ja siis, tässähän ei ole kaikki. Paketin mukana tuli kirje, jossa oli puhelinnumero ja toimintaohjeet minulle tehtävään hemmoittelevaan jalkahierontaan! 12 päivä on siis aika äidin omaan hemmotteluhetkeen. :-)







Tukossa

Mie oon jotenkin tukossa. Päivät pyörivät jotakuinkin samanlaisella, tylsällä kaavalla eteenpäin. Heräämme kuuden jälkeen katkonaisen ja epäonnistuneen, muka tissittömän yön jälkeen, aamulla yritän saada suht ajoissa lapset syötettyä, pestyä ja puettua. Sitten pitääkin miettiä päivän menua - makaronilaatikkoa vai kalapuikkoja ja perunamuusia, ehkä käydään ulkona, poika ei nuku taaskaan millään päikkäreitä. Mimmukka uhmaa järisyttävällä voimalla tahtoani, veikka muksailee ja huutaa, kun sisko kiusaa niin juman vietävästi. 

Ukko on karannut kahden viikon kestävälle nörttikurssille jonnekin hevon kuuseen. Välillä se soittelee sellaisia pikapuheluita, ja kohta pitääkin taas mennä. Puhelusta menee puolet ohi, kun Mimmi TAHTOO TAHTOO TAHTOO puhua isin kanssa, vaikka äiti haluaisi purkaa sydäntään. Joo, sori, nyt pitää mennä, kuuluu toisesta päästä. Välillä se sanoo, että koita jaksaa. Minä ainakin tiedän, kuka nukkuu kesälomalla sohvalla..

Tytön uhma on vienyt minulta melkein elämänhaluni. En enää tiedä, mitä minun täytyy tehdä. Ukko sanoi tänään puhelimessa, että huomiota se kaipaa. No kertokaapas minulle vieläkö ne tiedemiehet yrittävät sitä kloonaamista. Vaikka sieltä koneesta tulisikin yksijalkainen kyklooppimutsi, niin ottaisin sellaisen ihan mielellään tohon sohvalle antamaan huomiota. Tyttö on nimittäin alkanut ihan tosissaan kiusaamaan veikkaa. Tänäänkin yllätin tytön potkimassa veikkaa päähän, kun toinen seisoo sohvaa vasten. Eilen se p.rkele juoksi suoraan peruuttavan auton alle. Kuskina oli tietenkin minä. Mitään ei sattunut, paitsi lasten korviin, kun minä hädissäni huudan sääntöjä ja "OLISIT VOINUT VAIKKA KUOLLA"-virttä tytölle. Olen kohta ihan valmis syömään vaikka maksalaatikkoa lantaläjästä, jos joku vaan kertoisi mitä mun täytyy oikein tehdä. Tai edes lohduttaisi, että kyllä se vaihe menee pian ohi. Onneksi on mummit. Perjantaina anoppi saa hoitaa kultapoikansa tytöntylleröä yön yli, ja minä ostan niin julmetusti karkkia ja sipsiä, että vaaka menee rikki!

Huomaan, että kohta pitää laittaa tytön synttärikutsut menemään modernisti eteenpäin tekstiviestillä. Jotain täytyy kai leipoakin pakkaseen valmiiksi. Saa nähdä, olenko synttäriviikonloppuna teljettynä keittiöön, kun mitään ei olekaan pakkasessa valmiina. Ainahan voi käydä kaupasta ostamassa valmiina ja teeskennellä, että ihan ite tein. Kunhan vain muistaa ottaa ne leivonnaiset pois kääreistä ensiksi. 

Poika tekee hampaita oikein urakalla, joiden kivana sivuvaikutuksena on tullut armoton räkis ja pientä puklailua. Nykyään meillä puklaillaa kyllä muutenkin, kun yritän tarjota pojalle sitä kuuluisaa sormiruokaa. Omenanpalat tulivat tänään ison varren kanssa takaisin keittiönpöydälle. Kämmenestä tekemäni kuppi ei riittänyt lähellekkään, kun poika päätti tyhjentää vatsalaukkunsa. Iltapäivällä leivästä tuli ulos puolet. Ennen ihmettelin äitejä, jotka eivät anna karkeampaa ruokaa vauvoilleen, sillä pitäähän niiden oppia syömään muutakin kuin viisi kertaa sauvasekottimen alla jauhettua ruokaa. En ihmettele enää. Meidän poika on kans sellainen "hienokurkku". 
Lääkäri sanoi tänään minulle, että jotkut vain ovat sellaisia. Ihan niin kuin sen nukkumisenkin kanssa. Jippii. Kylläpä lohduttaa. Täytyykin varoittaa Ukkoa, että meillä syödään kohta ruokaa pillistä ja pompitaan vuoteessa puolilta öin tissi suussa.  

Olen varmaan kaksi viikkoa sitten YRITTÄNYT aloittaa tissittömät yöt. Alku alkoi lupaavasti. Heräsimme vain muutaman kerran yöllä, silittelyyn nukahdettiin kymmenessä minuutissa ja yöunet jatkuivat ainakin seiskaan asti. Takapakkia tuli viikonloppuna, kun eräs ulokeotsainen hyypiö tuli kymmenen minuutin itkun jälkeen makkarin ovelle kehoittamaan, että jokos sen pojan saisi hiljaiseksi. Äiti ei jaksa tapella, joten tissi suuhun vaan. Lisää takapakkia tuli sillä leirillä, kun en viitsinyt herättää koko käytävää meidän kanssa valvomaan. Välillä olen yöllä niin väsynyt, että olen unissani hakenut itkevän pojan viereeni ja tunkenut lihanpalan suuhun. Viime yönäkin jaksoin huudattaa toista 1,5 tuntia, kunnes luovutin. Tänään poika huusi pinniksessä berserkkihuutoa. Poika nukahti omaan itkuunsa. Äidin tekisi mieli välillä itkeä mukana. Ne on ne pirun hampaat, jotka noin huudattaa - onhan?

Olen tässä myöskin miettinyt kovasti tätä bloggailua ja siitä saamaa hyötyä. Yhtään ei tunnu, että mitään mielenkiintoista olisi kirjoitettavana. Lukeekohan tätä(kään) kukaan? Tämäkin teksti on varmaan aikamoista puuroa. Mielessäni vilisee milloin millaisia hauskoja letkautuksia ja tarinoita, joita haluaisin teille kertoa, mutta yhteisen sovun takia lähipiirini kanssa taidan jättää ne omaksi tiedokseni. 

Mielessäni on myös ihan julkaisukelpoisiakin postauksia. Kävimme tällä viikolla Ikean Ihmemaassa, josta lähti mukaani taas hyvällä "pikkurahalla" hankittua välttämätöntä materiaa. Sain myös yhden nopean ompeluprojektinkin valmiiksi, jonka haluan teille näyttää. Tänään oli myös pojan 8kk neuvola ja lääkäri, jonka kuulumiset voisin jakaa. Myös kauan sitten saamani blogimutsin ylläripaketti odottaa kirjoituspöydällä. Kamera on pysynyt tällä viikolla visusti kaapissa, sillä koneeni muisti alkaa saada kovasta kuormituksesta jo pahoja oireita. 

Taitaa minunkin kovalevyni kaivata sitä eheytystä. Mammani tänään naureskeli aikeilleni aloittaa Ukon kesälomalla salilla käymisen. Ihan tosissaanko meinaat alkaa käymään salilla? No juu meinasin, sillä tämän äidin on aika päästä liikkumaan ihan oikeasti, etten kohta löydy vessasta itkemästä uimarengasta, joka ei lähdekkään vyötäröltä pois. Jonnekin tämä ketutus olisi hyvä purkaa. Persukseni ei enää muista millaista on istua spinningsalissa hiki päässä. Käsistäni alkaa lerpahtaa uhkaavasti allit, joiden luulin olevan vain myytti. Vatsasta en edes viitsi sanoa mitään. 

No mutta, tämäpä helpotti taas hiukan. Nyt kun kumpikin lapsi nukkuu edes hetken hissukseen, niin taidan nauttia kuumasta suihkusta. Tämä on se päivän ainut hetki, kun voin käydä vessassakin yksin. Harmi kun rakossa ei ole ajastinta. Missäköhän vaiheessa lapsien muistot säilyvät ihan aikuisikään asti? Olen kauan miettinyt meidän (ihan just) nelivuotiaan tytön hinkua tulla sinne vessaan mukaan. Minusta olisi ainakin kiva muistaa lapsuudesta pullantuoksu, eikä shaissen haju. Taidan olla aika väsynyt, sillä tuo viimeinen lause jaksaa naurattaa minua ihan tosissaan. Olen niin nätti ja vitsikäs että..

ps. Ei tämä elämä nyt aina niin kamalaa ole. Eilen Mimmi sanoi minulle, että otan sinun käden pois ja otan sen minun viereeni nukkumaan, sitten voin aina halia sitä. Tänään poika kävi nauramaan ihan sydämen pohjasta sylissäni, kun sanoin "bobo". <3
Kävimmehän myös tänään torilla Pyörämummin kanssa herkuttelemassa possoilla ja mansikoilla! <3


Meidän juhannus

Ei tässä mitään ihmeellistä asiaa ollut. Meidän juhannus sujui rauhallisissa merkeissä syöden, jutellen, auringosta nauttien, lisää syöden ja nauttien olosta. Lähdimme heti kahden maissa kohteeseemme, jossa viihdyimme iltaan asti. Poju viihtyi nuhastansa huolimatta ihan ok pihalla viltillä tai sylissä. Taitaa ne hampaat nyt tehdä tuloaan, kun suuhun menee ihan kaikkea mitä käteensä vaan saa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Tälläisiä juhannuksia haluan lisää, kiitos! 
(Laitan toiseen blogiin myös muutaman kuvan. :-))








Kesälaitumella

Johan se on taas viikko vierähtänyt viikonloppuun. Juhannus tuli aivan puun takaa. Tänään olisi luvassa grillailua minun sukuni kanssa. Kerrankin vietämme juhannusta kotosalla ja ilman anoppia (olet kiva, juu juu..) Porkkanakakku on odottamassa jääkaapissa juhannusviemisenä. Tiukkaa tekee, etten mene ja ota yhtä palasta vaivanpalkaksi. Päivällä sitten pääsee herkuttelemaan. Mimmikin odottaa, koska hän pääsee maistamaan pullalta tuoksuvaa kakkua. Meille juhannus ei merkitse humputtelua alkomahoolin kanssa, mutta ostin kyllä itselleni yhden ruokasiiderin. Ukko lupasi olla tänään hovikuskina. Kunhan nyt tuo pienempi lapsonen pysyisi terveenä, sillä yöllä (tietenkin) poju tuntui kuumalta ja aamu alkoi röhäyskällä.





Viikko on kulunut hujahduksessa ohi. Tekemistä on riittänyt ja pinna on ollut todella kireänä.
Kävin alkuviikolla lasten kanssa yön yli kestävällä perheleirillä. Kumpikin lapsista on myös vähän puklaillut tällä viikolla. Pienempi lapsi oli tänä aamuna juhannuksen kunniaksi röhäyskässä ja nuhassa. Ukko lähtee ensi viikolla kahdeksi viikoksi jonnekin helkutin kurssille, joten olen taas työleskenä. Mökillä kuulemma odottaa nopeita puuhia, joihin Ukko saa uppoamaan aikaa minun tuurillani puolet lomastaan. Senkus lähtee, mutta isompi lapsi saa luvan lähteä mukaan. Olen Mimmin uhmakohtausten keskellä uhkaillut, että kohta tolla tytöllä on vitosen hintalappu otsastaan, ja meillä on enää yksi lapsi tässä perheessä. Kyllähän tuo mies lupasi lapsia hoitaa lomallaan. Kunhan nyt ottaisi edes yhden noista mukaansa ja lähtisi kykkimään sinne ulkohuussiin. Fine by me. 
No, vitsi vits, haittaakse? 





Minun kohta kymmenen vuotta vanha koneeni alkaa vedellä viimeisiään, joten kamera alkaa täyttymään kuvista. Lisätään sinne nyt vielä (hope so) juhannuskuvat, niin johan tuo tietokone poksahtaa, kun niitä yrittää ladata koneelle. Tässä nyt vähän kuvia vaunulenkiltä, jonne pääsin kerrankin ilman yhtä riippakiveä.




Nyt hamonen päälle, hymy huulille, panadolia pojulle, grillikamat kasaan ja isiä odottamaan kotiin. Mimmi ei enää jaksa odottaa, että pääsemme Kaapolle leikkimään.


Tuittupäät perheleirillä

Juhannusviikolla yövyimme yhden yön seurakunnan järjestämällä perheleirillä. Olimme minulle hyvinkin tutussa leirikeskuksessa, jossa olen ollut rippileirillä, isosena, tutorleirillä ja joskus nuorempana lastenleireillä. Paikka tuo siis mieleeni paljon hyviä muistoja lapsuudestani. Itseasiassa, parhaimmat muistoni lapsuudesta ja nuoruudestani ovat juuri leireiltä. 

Leirikirkon päätteeksi lapset pääsivät piirtämään katuliiduilla jonkun luomiskertomuksen päivän. Mimmi piirsi Aatamin ja Eevan. Tosin, tyttö ei ehkä ihan ymmärtänyt mikä oli tehtävän pointti. Kiva tästä kuitenkin tuli. :-)

Mimmin askarteluja luonnon antimista.

Äiti askarteli oksan, jonne tulen ripustamaan kävyistä tekemäni pöllöt. Pöllöt oksineen odottavat vielä eteisessä.. Kaikki aikanaan.

Nyt siis odotin kärsimättömänä, että pääsisin taas syömään maailman parasta ruokaa ja nauttimaan luonnosta. Tämä leirikeskus on varmaan se ykköspaikka, jossa olen parhaimmat ateriani koskaan syönyt! Vaikka ruoka on ihan tavallista kotiruokaa salaatteineen ja jälkiruokineen, niin ai että, minä syön siellä aina hyvin!!

Ulkona leikittiin vaikka millaisia leikkejä.

Aurinko paistoi leiriläisten iloksi.


Sunnuntaina alkoi jo pakkaaminen, sillä hyödynsin häikäilemättä Ukon lastenhoitoavun. Mukaan oli lähdössä taas puolet omaisuudestamme. Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon tavaraa voikaan tarvita yhdeksi yöksi. Minun ja pojun vaatteita ja tavaroita taisi olla suurin osa. Mimmin kamppeet mahtuivat yhteen pieneen reppuun. kröhöm..
Auto oli jo pakattuna maanantaina. Tiistaina olisi aikasin aamulla lähtö, eikä silloin viitsi enää hikoilla pakkaamisen ja lastaamisen kanssa.


Minä pääsin nostamaan lipun ensimmäistä kertaa elämässäni.


 Ensimmäinen kupru matkaan oli Mimmin maanantai-iltainen oksentaminen. Iltapuurosta tuli puolet ulos (onneksi vessanpönttöön) ihan yllättäen. Minä sitten iso kysymysmerkki pääni päällä pähkäilin, että mistäs nyt tuulee. Siis tietenkin lapsi sairastuu, kun luvassa olisi todella kivaa ohjelmaa. Vähän kävi myös ärsyttämään. Tyttö ei ollut oksentamisen jälkeen moksiskaan. Kiven kovaan hän väitti, että tuli vain syötyä liikaa.. Toinen vain jatkoi leikkejään pienen episodin jälkeen. Varsinaisia sissejä nuo lapset. Illalla rukoilin hiljaa mielessäni, että älkää antako leirin mennä mönkään.

Maanantai aamulla kaikki olivat kunnossa. Tyttö oli ihan oma itsensä, joten päätin, että nyt kyllä lähdetään sinne leirille. Yksi pieni puklu ei tule pilaamaan minulta (tai lapsilta) tätä iloa. Ja matkaan siis lähdettiin!


Mimmin löytämät aarteet.

Leiri alkoi lipunnostolla ja leirikirkolla. Leirin ohjaajina toimivat meille hyvin tutut tädit perhekerhosta. Ystäväni lapsineen oli myös leirillä. Yksinään ei ainakaan tarvitsisi olla. Mimmi oli ihan into pinkeenä, kun hänen paras kaveri Minttu oli myös leirillä. Mimmi ja Minttu ovat kyllä sellainen kauhukaksikko, että eiköhän luvassa ollut taas ilon ja surun kyyneleitä - puolin ja toisin. Viimeksi yhteisellä retkellä tyttöjen ystävyyteen tuli särö, mutta riidat olivat unohtuneet sekunnin murto-osassa, ja tytöt hipsivät leirikeskuksen pihalla kädet kädessä.


Nälkäähän ei tällä(kään) leirillä tarvinnut nähdä, sillä luvassa oli lounas, päiväjuoma, päivällinen ja iltapala. Ruoka ehti juuri ja juuri laskeutua, kun luvassa oli taas lisää. Koko ajan oli jotain hyvää jälkkäriä tarjolla, joten laihtumaan ei ainakaan päässyt. Kerrankin kasvisruoka oli ihan mahdottoman hyvää. Välillä nimittäin törmään tapahtumiin, jonne olen joutunut pyytämään erikseen kasvusruoan, ja joka on vain vieraillut lautasellani ja päätynyt harakoille. Täällä sitä ongelmaa ei ollut, sillä emännät tekivät aivan käsittämättömän hyvää ruokaa. Jo pelkällä salaatilla ja jälkkärillä olisin pärjännyt.

Surullisen kuuluisa sali,

Leirin alku näytti todella lupaavalta. Mieli oli iloinen, eikä päätä puristanut. Kauaahan se euforinen olotila ei kestänyt, ja iltaa kohden otsaan alkoi kasvamaan eräänlainen uloke. Mimmi ei totellut minua, ei sitten millään. Ruokavirren aikana tyttö pinkaisi karkuun. Minä juoksin toisen perässä ja olin valmis viemään hänet autoon koko leirin ajaksi. Isillä uhkailu tepsi vain hetken. Mimmi ja Minttu riitelivät vähän väliä. Hyvin ärsyttävä kitinä kuului aina jomman kumman suusta. Mimmi ei voinut tehdä mitään ilman, että olin jankuttanut asiasta ties kuinka monta kertaa. Tytöllä alkaa olla aika itsepäinen ja tulinen luonne. Perjantai, että välillä ketutti. Käytävillä piti juosta, joka asiasta piti narista, väkisin täytyi kiivetä kerrossängyn tikkaita pitkin ja jäädä jumiin puoleen väliin, veikkaa kiusattiin, koko ajan piti touhottaa, paikallaan ei pysytty hetkeäkään, sängyssä pompittiin ja äidin hermot katkesivat vähän väliä. Ystäväni kanssa mietittiin, että taisi olla viimeinen reissu ilman isejä. Mimmille jo sanoin, että seuraavalle leirille lähden kahdestaan pojun kanssa. Hittolainen. 



Kaiken kruunasi se, että poju puklaili illalla. Loistavaa. Ukkoa ei millään saanut puhelimen toiseen päähän, joten en päässyt uhkailemaan häntäkään mahdollisella hermoromahduksella. Onneksi viereisessä huoneessa nukkui ystäväni, joka kyllä ymmärtää rasittunutta kotiäitiä. Yhdessä me sitten napistiin laiskoista miehistä ja ärsyttävistä lapsista. On se elämä niin rankkaa. 



Mimmille kelpasi lopulta luolavuode, vaikka ensin tapeltiin siitä saako yläpetiin kiivetä nukkumaan.

Poju pääsi nukkumaan siskon entiseen matkasänkyyn.

Onneksi äiti oli pakannut lempparilelut mukaan.

Noo, olihan reissussa hyvätkin hetkensä. Saimme tytön kanssa askarreltua kahdestaan hetki pojun päikkäreillä. Pojuhan siis nukkui muutamaan otteeseen reilun tunnin päikkäreitä. Muutenhan meillä ei oikein nukuta - vieläkään. Ohjelmassa oli vapaata leikkiä pihalla tai ulkona, aarteenetsintää, saunomista, askartelua, maalaamista. Yökin meni vain kahdella syötöllä. Ihan kivaa oli, ketutuksesta huolimatta. Lähdenkö uudestaan yksin lasten kanssa? Ehkä, mutta otan mukaani siinä tapauksessa kilon karkkia ja varaan itselleni vapaan viikonlopun lapsista.

Lapset eivät ainakaan pääse vanhempina väittämään, ettei äiti ole tehnyt mitään kivaa heidän kanssaan. Kyllä näitä lapsia viedään paikasta toiseen. On ohjelmaa jos millaista, ystäviä ja kivoja mummeja. Ehkä tämä meneminen johtuu osin omasta lapsuudesta, sillä minä en oman äitini kanssa tehnyt oikeastaan mitään yhdessä. Kai minä haluan varmistaa näillä reissuilla, ettei sama virhe toistu omien lasten kanssa. Itse muistan äitini vain makaamassa sohvalla ja kohauttavan olkiaan puheilleni. Minun lapseni saavat kyllästymiseen asti mennä kanssani kaikissa tapahtumissa. Ei tule tylsä lapsuus, ei. 


Ämerikkalaisittain

Tänään kaupassa vastaan tuli hyllykkö, joka oikein pursusi kaikkea epäterveellistä, houkuttelevaa ja veden kielelle nostattavaa amerikkalaista roskaruokaa! Silmät kiiluen kävin hyllyä läpi. Löytyi brownie-aineksia, voipoppareita, makaroni ja juusto-ateriaa, Bob Marley-juomia ja PETER PAN MAAPÄHKINÄVOITA. Minusta tuli heti amerikkalaisen roskaruoan uhri. Jätin tällä kertaa kuusi euroa maksavan maapähkinävoin ostamatta, mutta mukaani tarttui kyllä jotain. 




En ole koskaan oikein välittänyt Coca-Colasta. Se on niin epäterveellistä, hampaita syövyttävää ja aivan kamalaa litkua. Nyt aikuisiällä olen tätä inhaa litkua juonut pizzan kera. Kun näin tämän tölkin hyllyn alapuolella, minulle tuli jano. Tätä oli pakko kokeilla. Ja kyllä oli hyvää. Pakko myöntää. Ihan hävettää. Mimmikin maistoi pienen huikan (mummot älkää suuttuko!!) ja Ukko tarjoutui juomaan litkun loppuun, jos minulle ei maistuisi. Pöh, ostakoot oman. 




Tätä inhaa ja pirullista juomaa siis mainostaen muille potentiaalisille uhreille. Kannattaa kokeilla. ;-)


Tuulen viemää

Meillä on takapiha vasta nyt otettu käyttöön. Alkukesän ilmat eivät ole kutsuneet nurmikolle tepsuttelemaan tai juomaan teetä ulos pöydän ääreen. Eilen päätin tehdä "miehen työn", tartuin ruohonleikkuriin ja kävin työntelemään viidakkoa nurin. Lopuksi annoin vesiletkun laulaa ja pesin kaikki kevään siitepölyt pois terassilta ja kalusteilta. Mimmi puhalteli siinä samalla veikalle saippukuplia. Poju kävi kitisemään heti, jos kuplat loppuivat. Sisko on hyvä lapsenvahti!







Tänäänkin vietimme aamupäivän takapihalla, kun naapurin sussu tuli kyläilemään. Meidän poju on niin innostunut uudesta konttaustaidostaan, ettei hän yleensä tahdo pysyä paikoillaan. Tänään äijä - ihme kyllä -  istua nökötti viltillä varjossa sussun seurana. Kävihän poju vielä herrasmiehenä poimimassa sussulle kukkiakin. Kylläpä maistuivat sämpylät ja mustikkarahka hyviltä ulkona!