Tukossa

Mie oon jotenkin tukossa. Päivät pyörivät jotakuinkin samanlaisella, tylsällä kaavalla eteenpäin. Heräämme kuuden jälkeen katkonaisen ja epäonnistuneen, muka tissittömän yön jälkeen, aamulla yritän saada suht ajoissa lapset syötettyä, pestyä ja puettua. Sitten pitääkin miettiä päivän menua - makaronilaatikkoa vai kalapuikkoja ja perunamuusia, ehkä käydään ulkona, poika ei nuku taaskaan millään päikkäreitä. Mimmukka uhmaa järisyttävällä voimalla tahtoani, veikka muksailee ja huutaa, kun sisko kiusaa niin juman vietävästi. 

Ukko on karannut kahden viikon kestävälle nörttikurssille jonnekin hevon kuuseen. Välillä se soittelee sellaisia pikapuheluita, ja kohta pitääkin taas mennä. Puhelusta menee puolet ohi, kun Mimmi TAHTOO TAHTOO TAHTOO puhua isin kanssa, vaikka äiti haluaisi purkaa sydäntään. Joo, sori, nyt pitää mennä, kuuluu toisesta päästä. Välillä se sanoo, että koita jaksaa. Minä ainakin tiedän, kuka nukkuu kesälomalla sohvalla..

Tytön uhma on vienyt minulta melkein elämänhaluni. En enää tiedä, mitä minun täytyy tehdä. Ukko sanoi tänään puhelimessa, että huomiota se kaipaa. No kertokaapas minulle vieläkö ne tiedemiehet yrittävät sitä kloonaamista. Vaikka sieltä koneesta tulisikin yksijalkainen kyklooppimutsi, niin ottaisin sellaisen ihan mielellään tohon sohvalle antamaan huomiota. Tyttö on nimittäin alkanut ihan tosissaan kiusaamaan veikkaa. Tänäänkin yllätin tytön potkimassa veikkaa päähän, kun toinen seisoo sohvaa vasten. Eilen se p.rkele juoksi suoraan peruuttavan auton alle. Kuskina oli tietenkin minä. Mitään ei sattunut, paitsi lasten korviin, kun minä hädissäni huudan sääntöjä ja "OLISIT VOINUT VAIKKA KUOLLA"-virttä tytölle. Olen kohta ihan valmis syömään vaikka maksalaatikkoa lantaläjästä, jos joku vaan kertoisi mitä mun täytyy oikein tehdä. Tai edes lohduttaisi, että kyllä se vaihe menee pian ohi. Onneksi on mummit. Perjantaina anoppi saa hoitaa kultapoikansa tytöntylleröä yön yli, ja minä ostan niin julmetusti karkkia ja sipsiä, että vaaka menee rikki!

Huomaan, että kohta pitää laittaa tytön synttärikutsut menemään modernisti eteenpäin tekstiviestillä. Jotain täytyy kai leipoakin pakkaseen valmiiksi. Saa nähdä, olenko synttäriviikonloppuna teljettynä keittiöön, kun mitään ei olekaan pakkasessa valmiina. Ainahan voi käydä kaupasta ostamassa valmiina ja teeskennellä, että ihan ite tein. Kunhan vain muistaa ottaa ne leivonnaiset pois kääreistä ensiksi. 

Poika tekee hampaita oikein urakalla, joiden kivana sivuvaikutuksena on tullut armoton räkis ja pientä puklailua. Nykyään meillä puklaillaa kyllä muutenkin, kun yritän tarjota pojalle sitä kuuluisaa sormiruokaa. Omenanpalat tulivat tänään ison varren kanssa takaisin keittiönpöydälle. Kämmenestä tekemäni kuppi ei riittänyt lähellekkään, kun poika päätti tyhjentää vatsalaukkunsa. Iltapäivällä leivästä tuli ulos puolet. Ennen ihmettelin äitejä, jotka eivät anna karkeampaa ruokaa vauvoilleen, sillä pitäähän niiden oppia syömään muutakin kuin viisi kertaa sauvasekottimen alla jauhettua ruokaa. En ihmettele enää. Meidän poika on kans sellainen "hienokurkku". 
Lääkäri sanoi tänään minulle, että jotkut vain ovat sellaisia. Ihan niin kuin sen nukkumisenkin kanssa. Jippii. Kylläpä lohduttaa. Täytyykin varoittaa Ukkoa, että meillä syödään kohta ruokaa pillistä ja pompitaan vuoteessa puolilta öin tissi suussa.  

Olen varmaan kaksi viikkoa sitten YRITTÄNYT aloittaa tissittömät yöt. Alku alkoi lupaavasti. Heräsimme vain muutaman kerran yöllä, silittelyyn nukahdettiin kymmenessä minuutissa ja yöunet jatkuivat ainakin seiskaan asti. Takapakkia tuli viikonloppuna, kun eräs ulokeotsainen hyypiö tuli kymmenen minuutin itkun jälkeen makkarin ovelle kehoittamaan, että jokos sen pojan saisi hiljaiseksi. Äiti ei jaksa tapella, joten tissi suuhun vaan. Lisää takapakkia tuli sillä leirillä, kun en viitsinyt herättää koko käytävää meidän kanssa valvomaan. Välillä olen yöllä niin väsynyt, että olen unissani hakenut itkevän pojan viereeni ja tunkenut lihanpalan suuhun. Viime yönäkin jaksoin huudattaa toista 1,5 tuntia, kunnes luovutin. Tänään poika huusi pinniksessä berserkkihuutoa. Poika nukahti omaan itkuunsa. Äidin tekisi mieli välillä itkeä mukana. Ne on ne pirun hampaat, jotka noin huudattaa - onhan?

Olen tässä myöskin miettinyt kovasti tätä bloggailua ja siitä saamaa hyötyä. Yhtään ei tunnu, että mitään mielenkiintoista olisi kirjoitettavana. Lukeekohan tätä(kään) kukaan? Tämäkin teksti on varmaan aikamoista puuroa. Mielessäni vilisee milloin millaisia hauskoja letkautuksia ja tarinoita, joita haluaisin teille kertoa, mutta yhteisen sovun takia lähipiirini kanssa taidan jättää ne omaksi tiedokseni. 

Mielessäni on myös ihan julkaisukelpoisiakin postauksia. Kävimme tällä viikolla Ikean Ihmemaassa, josta lähti mukaani taas hyvällä "pikkurahalla" hankittua välttämätöntä materiaa. Sain myös yhden nopean ompeluprojektinkin valmiiksi, jonka haluan teille näyttää. Tänään oli myös pojan 8kk neuvola ja lääkäri, jonka kuulumiset voisin jakaa. Myös kauan sitten saamani blogimutsin ylläripaketti odottaa kirjoituspöydällä. Kamera on pysynyt tällä viikolla visusti kaapissa, sillä koneeni muisti alkaa saada kovasta kuormituksesta jo pahoja oireita. 

Taitaa minunkin kovalevyni kaivata sitä eheytystä. Mammani tänään naureskeli aikeilleni aloittaa Ukon kesälomalla salilla käymisen. Ihan tosissaanko meinaat alkaa käymään salilla? No juu meinasin, sillä tämän äidin on aika päästä liikkumaan ihan oikeasti, etten kohta löydy vessasta itkemästä uimarengasta, joka ei lähdekkään vyötäröltä pois. Jonnekin tämä ketutus olisi hyvä purkaa. Persukseni ei enää muista millaista on istua spinningsalissa hiki päässä. Käsistäni alkaa lerpahtaa uhkaavasti allit, joiden luulin olevan vain myytti. Vatsasta en edes viitsi sanoa mitään. 

No mutta, tämäpä helpotti taas hiukan. Nyt kun kumpikin lapsi nukkuu edes hetken hissukseen, niin taidan nauttia kuumasta suihkusta. Tämä on se päivän ainut hetki, kun voin käydä vessassakin yksin. Harmi kun rakossa ei ole ajastinta. Missäköhän vaiheessa lapsien muistot säilyvät ihan aikuisikään asti? Olen kauan miettinyt meidän (ihan just) nelivuotiaan tytön hinkua tulla sinne vessaan mukaan. Minusta olisi ainakin kiva muistaa lapsuudesta pullantuoksu, eikä shaissen haju. Taidan olla aika väsynyt, sillä tuo viimeinen lause jaksaa naurattaa minua ihan tosissaan. Olen niin nätti ja vitsikäs että..

ps. Ei tämä elämä nyt aina niin kamalaa ole. Eilen Mimmi sanoi minulle, että otan sinun käden pois ja otan sen minun viereeni nukkumaan, sitten voin aina halia sitä. Tänään poika kävi nauramaan ihan sydämen pohjasta sylissäni, kun sanoin "bobo". <3
Kävimmehän myös tänään torilla Pyörämummin kanssa herkuttelemassa possoilla ja mansikoilla! <3


8 kommenttia

  1. Voi sinua <3 Täälläkin arki tuntuu pakkopullalta jo nyt (vasta 2 viikkoa poissa töistä!) ja lapselle tulee karjuttua turhasta ja sitten podettua huonoa omaatuntoa :( Mutta onneksi välillä on niitä kivojakin juttuja, ne on niitä tärkeitä.

    Ikävää tuo Titiuun yrjöily - toivottasti helpottaa nuo syömishommat pian!

    Meillä taas lapsi parkuu vessan oven takana aina kun minä menen asioilleni tai sitten huutaa loputtomana virtana "ÄITÄITÄÄITÄ" kunnes tulen takaisin ulos. Tämä on jo p*rseestä sinällään, mutta yhdistettynä raskauden aiheuttamaan ummetukseen, SE ON YHTÄ H*LVETTIÄ :D

    Terv. nimin. Kumpa vessassamme haisisi se shaisse :D

    p.s. Minuakin nuo kakkajutut naurattaa...

    VastaaPoista
  2. Äpyli, kiitos, niisk!

    Mie oon vaan jotenkin niin suivaantunut tälle viimeiselle kahdelle viikolle ennen Ukon lomaa. Voin kyllä uskoa, että lomalla se loma ei ole minulle mitään lomaa. Kovasti olen työntämässä miestä tytön kanssa mökille. Ottakoot äitinsä mukaan sinne paapomaan. ;-)

    Ja kyllä, kakkajutuissa on jokin hohto! :-D Arvaa onko kivaa, kun poika osaa nousta jo seisomaan tukea vasten, ja nyt se tunkee itteensä sinne pöntölle mun kanssa.

    Kauheesti voimahaleja sulle. Enää kymmenen viikkoa jäljellä!! Muistatko, "vastahan" me sähköpostiteltiin, kun minä selkä vääränä valitin ja marisin?! :-))

    Olisipa meidän välillä muutama sata kilometri vähemmän! <3

    VastaaPoista
  3. Voi, että palaa muistot mieleen! Sellaistahan se oli, kun muksut oli pieniä. Ei voi muuta kuin toivottaa jaksamista, joskus tuokin aika on takana päin. Eihän se nyt paljon lohduta, mutta kuitenkin.
    terkut vanhemmalta Mimmiltä

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Kohta tätäkin aikaa muistellaan kyynel silmässä.

    VastaaPoista
  5. Noina rankkoina aikoina tuntuu, että ne kestävät ikuisuuden, eivätkä ikinä mene ohi. Mutta yksi päivä huomaat, että arkikin soljuu mukavasti eteenpäin ja voimia jää muuhunkin, kuin vain sen arjen pyörittämiseen. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  6. Onneksi ne rankat hetket menevät ohi päivässä. Tänäänkin on ollut taas ihan erilainen päivä. Joskushan ne tietty kestävät kauemmin, mutta silloin täytyy käyttää tukiverkostoa hyödyksi!

    Kiitos tsempeistä!!

    VastaaPoista
  7. Heti alkuun tsempit lapsiperheen arkeen!

    Mutta pakko sanoa, melkein kuolin taas nauruun, sulla on niin osuvia letkautuksia :D Osaat kirjottaa humoristisella tavalla ärsyttävistä asioista!

    VastaaPoista
  8. Se onkin tarkoitus! Hyvä, kun joku ymmärtää vitsin. ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!