Kiertokirjeen uhri!

Postilaatikkoon kolahti naapurin tytöltä kirje, jossa pyydettiin meidän Mimmiä mukaan tarrakerhoon. Kyseessä on siis ketjukirje, jossa meidän pitäisi nyt lähettää kuusi kirjettä ja tarra-arkkia eteenpäin. Nämä kuusi kirjeen saanutta lähettävät ketjukirjeen tarroineen eteenpäin seuraaville uhreille. Kirje lupaa lapsenne saavan jopa 36 tarra-arkkia vaivanpalkaksi. Eiköhän meidän likka avannut ja ottanut käyttöön saamansa tarrat, joten en voi enää kiikuttaa lappusia naapuriin ja kieltäytyä. Nyt te perheelliset bloggaajat, ottakaa tämä haaste vastaan ja päästäkää minut pälkähästä. Olen epätoivoinen. Vihaan tälläisiä ketjukirjeitä, mutta kun en enää voi (kiitos lapseni) kieltäytyä. Muutama potentiaalinen uhri minulla on mielessä täällä päässä, mutta tarvitsen nyt teidänkin apua. Kaikki halukkaat huutakaa tänne HEP ja pistäkää osoitteenne sähköpostiini: muumitalossa(at)hotmail.fi
Ihan oikeasti, olen aivan lirissä!! 


Herkut korvissa

Nyt onkin sattunut monta hyvää korvakoruostosta putkeen, sillä TAAS minä tein aivan mielettömän kivan löydön!! Ja vielä paremmaksi nämä löytöni tekevät sen, että nämä(kään) eivät todellakaan ole mitään "made in indonesia"-rihkamaa.
Nämä ihanuudet huusivat minulle kojujen keskeltä, kun olimme lasten kanssa siellä ihmistungoksessa kävelemässä pitkin satamaa. Kun muut kojut olivat suht tylsän näköisiä, niin tämä koju pisti heti silmään väriloistollaan. Pakko oli pysähtyä katsomaan tarkemmin, että mitä täältä löytyykään. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. Pakko oli taas hillitän itsensä ja ostaa vain nämä ainokaiset cup cake-korvikset. Hätä ei onneksi ole tämän näköinen, sillä Elvarin nettikaupasta löytyy näitä herkkuja lisää!





Kaakon kuumin tapahtuma

"No minähän en varmana mene sinne. En varsinkaan lasten kanssa."
Yhden päivän uhoamisen jälkeen söin sanani. Meidän kaupungissa järjestetään taas tänä pidennettynä viikonloppuna tuttu kesätapahtuma. Lapsena sinne lähdettiin ostamaan karkkia ja leikkimään lastenjuhliin, teininä kierreltiin joka ikinen päivä niitä samoja kojuja ja iltaisin istuttiin puistossa, nyt aikuisena sieltä käydään hakemassa vain metrilakua. Ihmisiä on ihan törkeän paljon, ääntä ja hajua on joka lähtöön, kaupungin kadut muuttuvat viikonlopun aikana roskaisiksi ja vähän käy haisemaan eräs ihmisen erite. Tänäänkin aamulla kymmenen jälkeen tuli todistettua se, että edellisen päivän juhlimisen aiheuttama kohmelo korjataan sillä millä se on tullutkin. Ja nyt en puhu itsestäni, vaikka eilen Ukon kanssa päästiinkin ihan kahdestaan liikenteeseen - siitä lisää myöhemmin. 
Veimme tänään miehen juna-asemalle, jotta toinen saa vähän omaa aikaa poikaporukassa. Siitähän me nopeasti hilpaistiin sitten lasten kanssa satamaan. Ei siellä oo varmaan tähän aikaan paljon ihmisiä. Kuinka väärässä olinkaan. Enemmänkin porukkaa olisi mahtunut mukaan, mutta minun mittapuulla mentiin jo ihan äärirajoilla. Aurinko paistoi ihan täyttä päätä taivaalla, hiki virtasi, Mimmi välillä vähän kitisi, mutta muuten oli oikein mukavaa. Välillä kävimme keskustassa syömässä ja pojukin otti nopeat vaununokoset. Minä ja Mimmi herkuteltiin pehmiksillä ja donitseilla ennen kotiinlähtöä. Ennen kojuihin upposi mieletön määrä rahaa (teinin mittapuulla), mutta tällä kertaa selvisimme alle parilla kympillä. Äiti löysi itsellensä jotain todella söpöstä, josta postaan sitten myöhemmin.
Tässä vähän tunnelmia kaduilta. Kameran kanssa ei lasten takia ihan kunnolla päässyt heilumaan, mutta toivottavasti aurinkoinen sää ja tunnelma välittyvät teille.












Onni

Osallistuin taas Pieni Lintu-blogin valokuvauskilpailuun. Teemana oli tällä kertaa ONNI! Käykäähän tästä linkistä katsomassa ihania kuvia ja äänestämässä omaa suosikkianne.

Palkintona on ne samat korut, joista postasin aiemmin -ne jotka on tehty pyörän sisäkumeista. Itsellenihän en tätä palkintoa tarvitse, mutta mielessäni olisi yksi ystävä, joka niistä voisi tykätä. ;)


Lettuja puistossa

Vaikka tämä meidän kaupunki onkin aikamoinen pieni takahikiä toisinaan, niin löytyy täältä varsinkin kesäisin ihan kivojakin juttuja. Meilläpäs nimittäin on merenrannalla, melkein keskellä kaupunkia ihana puistoalue vesiputouksineen. Ja nyt kolmatta vuotta peräkkäin tässä samaisessa puistossa paistuu muurinpohjaletut. Lauantaina kävimme koko perheen voimin syömässä muurikkalettuja. Minulle ja tytölle mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytetyt ja Ukkolle salamijuustosipulilettu. Palan painikkeeksi ostettiin Laitilan virvoitusjuomat. Poju sai tällä kertaa tyytyä maissinaksuihin ja katsomaan, kun me muut mässäsimme. Lopuksi teimme pyllynsulatuslenkin puiston ympäri. Tämä meidän kaupunki on parhaimmillaan kesällä. Talvisin ei uskalla edes nokkaansa ulos tunkea, sillä minä olen ainakin sellainen vilukissa ettei paremmasta väliä. Mereltä käy aina sellainen tuuli, että karvat nousevat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta.

Maistuis varmaan teillekin!


















Kuka minä?

Jos unohdetaan nyt se äiti ja vaimo, joita olen aina ja ikuisesti, ja keskitytään vain minuun. 
Kuka minä olen. Millainen minä olen. Mistä minä tykkään. Mitä minä kuuntelen. Mitä luen. Millaisille asioille minä nauran

Kuka on Eevi?

Pidän itseäni aika sosiaalisena, spontaanina, impulsiivisena, järjestelmällisen kaoottisena, sählänä, hömppänä, ujona, nauravaisena, vahvana, itsepäisenä, yksinäisenä sutena, suorasanaisena, luotettavana ja rehellisenä. Varmasti aika moni adjektiivi sopii enemmän tai vähemmän minuun, mutta tuossa ehkä niitä tärkeimpiä.

Pienestä pitäen olen ollut sosiaalinen, olen rohkeasti mennyt juttelemaan tuntemattomille lapsille ja saanut näin ystäviä. Jossakin vaiheessa nuoruutta kadotin osan sosiaalisuuttani, johtuen varmaan koulukiusaamisesta ja teiniangstista. Kotiolot vaikuttivat myös minuun paljon teininä ja olinkin aikamoinen kapinoitsia yläasteella. Ammattikoulussa olin jo onneksi rauhoittunut.
Nyt olen saanut takaisin sosiaalisuuttani, mutta olen silti varovainen uusien tuttavuuksien kanssa. Ujous iskee siellä kerhoissa. Blogimaailmassa uskallan ottaa enemmän kontaktia.

Innostun kaikesta uudesta ja haluan jännitystä elämään. Jo pelkkä yllätysvisiitti kaupunkiin jätskille tai kylään ystävälle saavat hyvälle mielelle. Pidän kotoilusta yhtä paljon kuin retkistä perheen kanssa luontopolulle. Olen välillä myös aika seikkailunhaluinen. Lähden mielelläni lasten kanssa kaikille retkille, miehen kanssa kahdestaan piknikille jonnekin rannalle tai ystävien kanssa shoppailemaan toiseen kaupunkiin. Olen niin seikkailunhaluinen, että voisin jopa osallistua Iholla-sarjaan!
Nautin myös yksinäisyydestä - paljon. Nautin siitä, että saan olla aivan rauhassa, syödä mitä ja missä haluan, katsoa suosikkielokuvia, pukea rynttyisimmät TAI kivoimmat vaatteet päälleni, piereskellä ja käydä vessassa ovi auki.

Kerhoissa ujouteni on vahvimmillaan. Ystävien kanssa taas saatan nauraa niin että raikuu. Pidän mustasta huumorista, nauramisesta itselleni tai muille muiden kanssa. Yritän saada iloa irti riidastani Ukon kanssa, seinille hyppivistä kakaroista tai sukulaisten oudoista kommenteista. Riidellesäni Ukon kanssa saatan myös yrittää saada hänet nauramaan. Joskus siinä onnistunkin. Muiden kanssa en muistakkaan paljoa riidelleeni. Hyvä niin.
Ukon kanssa olen itsepäinen, teräväkielinen ja pippurinen. Olen lapsesta asti hoitanut itseäni ja omia asioitani, joten vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin, elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa on joskus minulle vaikeaa. Joskus suutuksissani saatan piikitellä Ukolle, että mitäs olet kasvanut jossakin satulinnassa, kun et edes pyykkiä osaa oikein ripustaa kuivumaan. Kerran ärsyynnyin mieheni ainaisesta negatiivisesta asenteesta ja kehotin häntä kasvattamaan otsaansa erään ulokkeen, jospa se olisi siten isompi kuin mikä ennestään löytyy. (VITSI!!!) Olen ihana, tiedän.

Olen aika jääräpää. Nyt kun vihdoin laadin oman elämäni säännöt, niin taidan olla välillä vähän jukuri. En aina millään ymmärrä muiden ajatusmaailmaa ja saatan harmistua, kun kohtaan vertaiseni. Osaan kuitenkin olla joustava ja antaa tilaa muille ja muiden mielipiteille. Tämä jääräpäisyys tulee esille eniten Ukon kanssa.

Rakastan ystäviäni. Ystävät ovat minulle yksi tärkeimmistä tukipilareista, ja luotan heihin sataprosenttisesti. Koen myös itse olevani ihan hyvä ystävä. Vaikka minulla onkin vain muutama ystävä, niin olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen aivan otettu, että minulla on niin ihanat ystävät! Myös täällä blogimaailmassa olen tutustunut uusiin tuttavuuksiin. Juuri tämän takia perustin oman blogin - uusien kavereiden takia.
 Epärehellisyys ja epäluotettavuus on katkaissut ystävyyssuhteita. Minulle on todella tärkeää, että voin luottaa ihmisiin. En myöskään tykkää selän takana puhumisesta, vaan varsinkin jo tässä iässä kaikesta on voitava puhua suoraan.

Pidän järjestyksestä, mutta harvoin se ulottuu kaappeihin asti. Kaappini ovat kuitenkin omassa kaaoottisessa järjestyksessä ja tiedän, mistä mikäkin tavara löytyy. Tavarat saattavat vaihdella paikkaa, jos ja kun innostun siivoamaan kaappeja. Ukko ei taas koskaan löydä mitään mistään, vaikka se kaivattu asia olisikin aivan nenän edessä. Se jos mikä on rasittavaa.
Ennen jokaista reissua varten laadin listan tavaroista, jotka otetaan mukaan. Laukut pakataan huolella, mutta niiden purkaminen taas kotona on tylsintä, mitä tiedän.
Tavarat tippuvat käsistäni päivittäin. Ukkoa oikein ketuttaa, kun melkein aina joku tippuu kädestäni. Minulla on myös taito tiputtaa joku tavara koskematta siihen. Saatan avata jonkun kaapin oven ja humps vaan, tavaraa lentää syliini! Ukkoa tämä ärsyttää niin paljon, mutta minua vain naurattaa. Itseni kolhiminen on myös aika tavallista. Yleensä lyön pääni autoon, kun laitan lapsia turvaistuimiin. Otsani onkin "viiden sormen otsa", joten se tuntuu vetävän kaikkea kovaa ja sattuvaa puoleensa.

Minun tekisi monesti mieli sanoa suorat sanat joillekin ihmisille. Käynkin välillä omaa monologia päässäni, että mitä nyt oikein sanoisin, jos vain uskaltaisin. Välillä minä uskallankin. Joskus olenkin lipsauttanut anopin puuronkeiton lomassa, ettei siitä tarvitse mitään suolalitkua tehdä. Pyörämummille en taas uskalla sanoa mitään, sillä hän on henkilö, jonka mahdollista loukkaamista haluan välttää. Välillä niinkin on käynyt, kun vahingossa Ukolle tarkoitettu marmatustekstiviesti onkin lähtenyt itse marmatuksen kohteelle, hups! Onneksi osaan pyytää anteeksi ja selittää, mistä onkaan ollut kyse. Ukolle taas saatan puhua liiankin usein suuni puhtaaksi. Joskus purkauksen syy saattaa olla tuleva ahdistus kesän mökkireissuista ja paskanhajuisesta huussista, itikoista ja pienestä mökistä, jossa ei jaksaisi pyöriä koko suvun kanssa yhtä ja samaa ympyrää. Olen kai vain mukavuudenhaluinen ämmä vaimo, joka jäisi mielummin kotiin telkkarin ja suihkun lähelle. Joskus sen purkauksen taas aiheuttaa ne perkuleen sukat ja ralliraitakalsarit, joita lojuu pitkin asuntoa. Kyllä minä sinne mökille lähden loppujen lopuksi, ja jopa nautin ajastani siellä. Pyykitkin siivoan nätisti lattialta.

Telkkari, nauhoittava digiboksi ja pieni kokoelma DVD:eitä ovat iltojen pelastus! Nauhoitan kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät ohjelmat, mielenkiintoiset dokumentit tai mahdollisimman paljon aivosoluja tappavia hömppäohjelmia. Leffakokoelmastani löytyy Taru sormusten herrasta-trilogiaa (paras ikinä, myös kirjana!!), zombiepätkiä, Miyazakia. En edes kaikkia leffoja kehtaa paljastaa. No okei, voin paljastaa.. Titiuuta odottaessani kävimme ystäväni kanssa katsomassa niin viimeisimmän Harry Potterin kuin vampyyrileffojen vampyyrileffanleffan - Twilightin. Olen vielä niin nuori, että saan innostua niistäkin pätkistä. Kaikki elokuvagenret, paitsi sotaelokuvat taitavat upota minuun. Sarjoista parhaimpia ovat Täydelliset naiset, Sinkkuelämää, Frendit, Pokka pitää, The Walking Dead ja sitten ne älyvapaat tositeeveehömpät.

Luen joskus aivan ahmien myös kirjoja. Kirjahyllystä löytyy Leo Tolstoita, Jane Austinia, Torey Haydenia, J.R.R Tolkienia, C.S. Lewisia ja Stephen Kingia. Nyt viimeisimmät kirjat, joita olen lukenut, ovat pääsykoekirjani. Vielä minä palaan lukemisen ihanaan maailmaan. Parasta on lukea viltin alla, juoda teetä ja syödä karkkia hapankorppuja.
Musiikkimakuani käsittelin yhdessä postauksessa ajassa taaksepäin. Kovin korvieni kuluttaja on ehdottomasti Muse. Musiikki saa jalan vipattamaan ja pepun heilumaan. Kunnon tanssimusiikin tahdissa on aivan loistava pyöräillä! Mutta reggae tai ska tansittavat minua ehkä paremmin kuin ne radion ykköshitit. Musiikki on parhaimmillaan elävänä. Olenkin ehtinyt koluta muutamia festareita ja konsertteja, joten livenä nähtyjä bändejä on kerääntynyt aika liuta. Haluankin lasten kanssa käydä tulevaisuudessa kuuntelemassa musiikkia. 

Olen alkanut kaipaamaan salilla käyntiä, hikistä oloa ja jomottavaa tunnetta vatsalihaksissani ja jaloissa. Ennen olin hyvinkin teräksisessä kunnossa, mutta kaksi raskautta ja neljä vuotta kotiäitinä ovat tehneet tehtävänsä. Vielä ei ole kuitenkaan aika luovuttaa, vaan pyrkimyksenä on päästä takaisin ruotuun.

Kaapistani löytyy aivan mahdottoman ihania korkokenkiä, joitakin hameita, kauniita paitoja ja laukkuja vaikka millä mitalla. Olin nuorempana aikamoinen kassihamstraaja. Kivoja ja kiliseviä korujakin tuli ennen haalittua, mutta nyt niille ei tunnu enää löytyvän aikaa. Missä välissä pitäisin isoja sormuksia tai kaulakoruja, kun elämä on vain tätä perhe-elämää. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut saada itseäni takaisin. Uskallan kaunistautua enemmän ja rohkeammin (lue: enemmän meikkiä kuin pelkkää ripsaria). Ukkokin tuossa yhtenä päivänä sanoi, että olet alkanut kiinnittämään huomiota enemmän ulkonäkööni. Taisin silloin lakata kynsiäni, jota en ole tehnyt kovinkaan usein lasten synnyttyä. Haluan kiinnittää ulkonäkööni nyt enemmän huomiota, joka tarkoittaa minulle sitä, etten näytä aivan haudasta nousseelta ja pidän itsestäni huolta. Meikkaaminen ei ole koskaan mikään pakko, vaan voin aivan hyvin lähteä ulos ihan ilman mitään laittautumista. Ennen se olisi ollut minulle aika ylitsepääsemätöntä.

Olen nyt aikuisena innostunut käsitöisyä ja valokuvaamisesta. Koulussa ainoa vahvin alani oli kuvaamataito, musiikki ja köksäntunnit ja myöhemmin aikuislukiossa matematiikka. Siksi onkin ilo huomata, että käsillä tekeminen onnistuu minulta ihan ok. Ammatiltanihan olen parturi-kampaaja, joten käsillä tulee väkerrettyä perheen hiuskuontaloa. Aikamoinen alan vihdos tuleekin tapahtumaan, jos pääsen opiskelemaan itseni kätilöksi.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen alkanut löytämään paikkaani tässä maailmassa. Menneisyyden paino ei enää lyhistä hartioitani, olen hyväksynyt tapahtuneet ja olen hyväksynyt sen, että olen tehnyt paljon virheitä, mutta olen kasvanut ja oppinut niistä. Saatan toisinaan ahdistua, jos ajattelen liikaa tapahtuneita asioita tai olen yhteyksissä menneisyyden henkilöiden kanssa. Se on kuitenkin ohimenevää. En tule koskaan saamaan äitiä, mutta parasta on, että olen nyt itse äiti. Tiedän, kuinka asioita ei tule hoitaa. Koska olen lapsesta asti ollut aikuisen roolissa, niin muiden saamattomuus, huono stressinsietokyky, tärkeiden asioiden vähättely-hoitamattomuus-huomioimattomuus tai henkilön lapsellisuus saattaa ihmetyttää minua. Yritän kuitenkin muistaa, että muidenkin on välillä vaikea ymmärtää minua ja minun ajatusmaailmaani - vaikka kuinka hyvältä ne omat mielipiteet omaan korvaan kuulostavatkin. Minut on kasvatettu kovalla kädellä, joten itkeminenkin on minulle vierasta. Tottakai osaan itkeä, mutta sitä teen todella todella harvoin. En kuitenkaan koe mässäileväni kamalalla lapsuudellani, vaan jos puhun siitä, haluan, että ihmiset näkevät sen mihin olen päätynyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Keskittymiseni on tulevaisuudessa ja siinä, että teen elämästäni parasta mahdollista. Vanhempana olisi ihanaa toimia vaikka tukihenkilönä lapsille, joiden kotiolot ovat huonot.

Tässä nyt vähän jotain minusta. Ei nyt ehkä niitä syvällisimpiä ajatuksia, mutta vähän osviittaa siitä, mikä mimmi täällä kirjoitteleekaan. Kohtahan taitaa olla tämän blogin vuosipäivä, joten ihan hyvä joskus kertoa vähän enemmän itsestänikin.

Toivottavasti tykkäsitte! :-)





Elokuvissa - Ice Age 4, Mannerten Mullistus

Kävimme tytön kanssa aivan kaksistaan tällä viikolla elokuvissa. Annoin Mimmin valita, haluaako hän lähteä katsomaan elokuvaa lasit päässä vai ilman. Vastaus oli helppo - 3D:nä, kiitos! Ennen elokuvan alkua kävimme hakemassa Makuunista kummallekin omat namipussit. Tytöt olisivat halunneet vähän kaikkea, mutta jonnekin se raja täytyi vetää. Elokuvateatterista otettiin vielä popcornia ja maailman parhaita sipsejä mukaan!!

Olen ehdottomasti Ice Age-ykkösen fani. Tytölle hankin kyseisen DVD:n jo aikaisin, ja olemme sitä välillä yhdessä katsoneet hymy korvissa. Toinenkin osa meiltä löytyy, mutta se ei tempaa enää mukaansa samalla tavalla kuin ykkönen. Kolmas raina jäätikön sankareista on nähty kerran - se oli tarpeeksi. Tytön ja minun yhteisen ajan vuoksi olin valmis antamaan neljännelle osalle mahdollisuuden.

Neljännessä osassa mammutti nimeltään Manu, Sid-laiskiainen ja Sapelihammastiikeri Diego pitävät vielä yhtä. Manu on ystävyksistä ainoa, joka on perustanut perheen. Kaksi muuta seuraavat tiukasti ystäväänsä, eivätkä tunnu olevan kiinnostuneita jatkamaan omaa lajiansa. Manun kolmannessa osassa syntynyt tyttövauva, Kirsikka, on jo teini, jolla hormonit hyrräävät. Tähän erikoiseen laumaan kuuluu myös Manun rakas, Ellie - joka kuvitteli toisessa osassa olevansa opossumi - ja Ellien kaksi opossumiveljeä.
Laumaan liittyy elokuvan alussa Sidin perheen hylkäämä hampaaton mummo. Itse asiassa Sidin perhe hylkäsi myös ensimmäisessä osassa hänetkin. Nyt Sidin ainoa hänestä välittävä perheenjäsen on harhaileva, itsepäinen ja harhainen vanhus.

Elokuvan juoni menee pääpiirteittäin seuraavasti: ihana perhe joutuu eroon toisistaan mannerten irrottautuessaan toisistaan - Manu, Sid, Diego ja mummo ajelehtivat lautalla avomerellä, kunnes heidät nappaa kiinni laivallinen merirosvoja - Ellie ja Kirsikka johtavat mantereella muita turvaan jyräävältä kivimuurilohkareelta - Pojat ja mummo keinottelevat itsensä turvaan merirosvoilta ja lyöttäytyvät yhteen erikoisten jyrsijöiden kanssa - Kyseinen ryhmä varastaa saman hullun merirosvoapinan laivan, ajelehtii kotiin, pelastavat muut taas niiden samojen merirosvojen kostolta - Sid ja hampaaton mummo osoittavat arvonsa nousemalla tarinan sankareiksi - Lopulta kaikki seilaavat kohti uutta maata, halitaan ja pusitaan.

Elokuvan pelastaa tammenterhoaddiktiorava, joka saa aikaan koko mannerten mullistuksen elokuvan alussa tippumalla maan ytimeen. Jokaisessa elokuvassa orava yrittää etsiä sitä maukkainta ja isointa terhoa ja saa siinä samalla aikaan mullistuksia yrittäessään piilottaa herkkupalansa. Oravan matkaa seurataan sivussa ja tällä kertaa kurre löytää aarrekartan. Kun lopussa mantereet ovat muotoutuneet nykyisiin muotoihinsa, niin orava terhohimoissaan tuhoaa aarrekartan avulla löytämänsä paratiisin ja lyö viimeisen naulan mannerten mullistukselle - paratiisin alta paljastuu loput Amerikasta. Oravan metkut jaksavat naurattaa vielä neljännessä osassakin, mutta siihen ne naurut jäivätkin.

Elokuvan dubattu versio oli vähän kankea. En välittänyt teini-mammutista, jonka ainoa teinisana oli hottis. Olisin kaivannut vähän enemmän teinimeininkiä, jotta Kirsikka olisi iskenyt paremmin. Kirsikan tarina on muutenkin aika ennalta-arvattavissa: hän ihastuu cooliin poikaan, mutta on liian ujo puhumaan hänelle. Lopulta tyttö pääsee jengin sisään, hylkää parhaan ystävänsä, katuu tekojaan ja saa lopulta ystävänsä takaisin. Jengikin haluaa ehdottomasti hengailla heidän kanssaan, sillä aluksi dorkilta vaikuttavat tyypit osoittautuivat hätätilanteessa taas niiksi urheimmiksi.

Ice Age 4 tuntui aika tekemällä tehdyltä. Selvästi elokuva on tehty katsottavaksi 3D:nä. Ykkösosasta huokuva yksinkertaisuus ja huumori ovat kaukana tässä rainassa. Elokuvassa oli liikaa hahmoja, liikaa jännitystä pienelle katsojalle ja pelottavia tappeluja. Pidin melkein koko elokuvan ajan tytön kädestä kiinni. Itse vilkuilin kelloa, että jokohan se kohta loppuisi. Lopputekstien aikana soiva ärsyttävä teinidiscopoppi pisti vipinää kinttuihin.

Tulipahan nyt käytyä, vaikka elokuva olikin pettymys. Yksi iso plussa tuli elokuvaa ennen esitetty Simpsonien Maggien spin-off-pätkä. Tietysti tämän äidin piinan pelasti myös ne namit, popparit ja Pepsi Max.






Päivä Porvoossa osa 2 - kaupat

Lottopottia odotellessa jään haaveilemaan kaikista niistä mun on ihan pakko saa-tavaroista. Jotain pientä kyllä onneksi lähti mukaankin. Reissun perimmäisin tarkoitus oli se irtiotto arjesta, ei pelkkä shoppailu. ;-) Putiikeista huokui ihana tunnelma, inspiraatio ja unelmat.
Tälläinen sisustus olisi mitä mainioin unelmieni makuuhuoneeseen, tälläiset seinät haluaisin unelmieni kotiin, näitä kynttilöitä olisi meidän kuuden hengen ruokapöydässä.
Kamera räpsi melkein tauotta kuvia. Vain yhdessä liikkeessä sanottiin, ettei kuvia saa ottaa.

Gabriel 1763 
Bar&Restaurant
Koska kumpikaan meistä tytöistä ei ollut Porvoon kaupunkiin aiemmin tutustunut, niin päätimme syödä vanhassa kaupungissa, lähellä tuttuja katuja. Vertailimme käppäillessämme muutamien ravintoloiden ruokalistoja ja hintoja, ja päädyimme Jokikadulla sijaitsevaan pizzaravintolaan. Pakko sanoa, että näin erikoisia pitsoja en ole koskaan nähnyt. Kasvisyöjien makunystyröitä hemmoteltiin Gabriel-nimisellä pizzalla, jossa oli täytteenä muun muassa saksanpähkinöitä. Ei löydy tälläisiä täyteitä tavallisilta pitsanpyörittäjiltä. Ensin näytti siltä, että mokomasta pizzasta ei lähde nälkä sitten millään. Viimeksi olin syönyt pienen aamupalan, joten nälkä alkoi yhden aikaan olla jo aika kova. Iso kokis ja lautasellinen pitsaa osoittivat luuloni vääriksi. Mukaan lähti laukussa neljäsosa pöperöä Ukolle tuliaisiksi. Vaikka pitsa tekikin kukkaroon 15€ loven, niin oli se sen arvoista. Tähän paikkaan kannattaa ehdottomasti tutustua!!
Tästä pääset nettisivuille





Destiny
En ollut aivan varma, tulinko ensin jonkun kotiin vai hyppäsinkö ajassa taaksepäin, sillä pöydillä notkui mitä ihanimpia tavaroita. Onko nämä kaikki täällä oikeasti myynnissä, ajattelin kaupassa pyöriessäni. Lisäksi tämä ihana paikka tarjosi vaatteita, vähän sellaisia romantiikan ajan tyylisiä. Korujakin oli kaupan, mutta mitään en raaskinut ostaa. Seuraavalla kerralla sitten. Tässä liikkeessä ajattelin, että olisi ihana asua tämän tyyllisessä kodissa. Paikasta jotenkin huokui sellainen rauhallinen ja romanttinen tunnelma.
Tästä pääset ihastelemaan lisää




Tuulan-aitta
Tämä paikka oli vähän piilossa Jokikadun varrella. Jotenkin niin kivasti syrjässä joen varrella. Tämän aitan vierestä löytyi myös taidegalleria ja lelumuseo. Täältäkään ei lähtenyt tällä kertaa mitään mukaan, mutta vanhoja astioita kerääville tiedoksi, että täältä kannattaa tehdä löytöjä, jos kerää Arabiaa tai muuta vanhaa astiastoa. Ystäväni lyösi todella hauskat ja söpöt pienet sakset.




Jokikatu 6
Tässä liikkeessä pyörin viime vuonna maha pystyssä ja meinasin pistää kaupan sisustuksen uusiksi. Heilun vähän varomattomasti - niin kuin yleensä - laukkuni kanssa, ja hyllyltä tippui (onneksi) vain puinen palikkakalenteri. Nyt olin varuillani, ettei käteeni isketty laskua rikkoutuneesta tavarasta. Olen kauan haaveillut peltisestä leipälaatikosta ja täältähän niitä olisi löytynyt. En kyllä raaskinut sitä tälläkään kertaa ostaa, mutta heti kun kukkaro antaa myöten, teen iskun Jokikatu kuutoseen ja haen leipälaatikon omakseni. Myös kivoja lääkelaatikoita, kynttiläkippoja, kattausjuttuja ja muuta pientä sisustustavaraa tämä kauppa tarjoaa.
Jokikatu 6 nettisivut





Koti- ja keittiöliike Welmans
Tässä liikkeessä kävimme aivan ensimmäisenä. A-P-U-A. Pää meinasi mennä heti kättelyssä sekaisin kaikesta ihanasta. Tämän liikkeen hirsiseinät ja kattuparrut olisin halunnut kotiini. Valitettavasti eivät olleet kaupan. Kaikkea muuta ihanaa liike kyllä tarjoaa. Mukaani lähti ihana tuoksusaippua.
Nettisivuille





Kynttiläkamari
Minä varsinainen kynttiläaddikti meinasin ostaa täältä kaiken, mitä vain käteeni sain. Hillitsin itseni ja tyydyin vain unelmoimaan siitä kuuden hengen ruokailuryhmästä ja isoista kynttilöistä siinä keskellä. Kynttiläkamari inspiroi väriloistollaan, sillä täältä löytyy vaikka mitä väriä kaikista kynttilämalleista ja muodoista riippumatta.
Nettisivuille tästä





Pieni suklaapuoti
Täältä rohmusin jo viime vuonna kunnon kaakaojauhetta leipomista varten. Nyt kassiin sujahti myös valkosuklaasinappi ja väsyneelle matkalaiselle pari suklaakonvehtia. Paperipussiin lähti valkotryffeliä, pähkinäsuklaata ja muutamaa muuta ihanaa makua. Kyllähän niistä sai vähän pulittaa, mutta kun olivat niin hyviä. Pesivät Brunbergin makeiset mennen tullen. ;-)
Kieli pitkänä voit katsella kuvia täältä




Riimikko
Tämä liike ehti mennä viime vuonna jo kiinni, ennen kuin ehdin tänne ihastelemaan kaikkia niitä leluja. Melkein itkua väänsin, kun Mimmin nukkekoti ei täyttynyt tämän paikan tarjoamista miniatyyritavaroista. Nytkään se ei täyttynyt, valitettavasti, mutta poju sai ihanan vedettävän, puisen krokon tuliaiseksi.
Tänne, tänne







Skafferi
Ou mai gaad. Lisää herkkuja!! Eihän tältä Porvoon reissulta selviä elävänä (tai ainakaan fyysisesti laihana) sitten millään. Tämä herkkupuoti tarjosi vaikka mitä herkkuja. Ihan liikaa ja ihan liian hyvännäköisiä purkkeja ja purnukoita oli tarjolla. Minä yritin hillitä himoni ja ostin minulle uutta Revontuli-teetä ja clihisuklaalevyn. Äkkiä oli lähdettävä pois, sillä mukaan olisi lähtenyt ihan kaikki!
Skafferin nettisivut


Åtta
Kynttiläkamarista pääsi tälläiseen pikkuliikkeeseen. Lastenhuone olisi täyttynyt tämän liikkeen ihanuuksilla, jos vain rahaa olisi riittänyt. Nytkin piti olla pää kylmänä ja hillitä itsensä. Löysin täältä aivan mielettömän suloisen pöllörasian. Pakko oli ostaa se isoin koko, vaikka kaikki kolme eri kokoa olisi lähtenyt mukaani, jos vain joku mielenvika olisii iskenyt. Pitää tulla tänne(kin) uudestaan.




Muita vanhaan Porvooseen ihastuneita?