Ei enempää lapsia meille, kiitos!

Nyt kun olen päässyt oman ajan ja vain yhden lapsen makuun, niin olen tullut sitä varvemmaksi siitä, etten halua enempää lapsia. Tämä päätös me tehtiin yhdessä Ukon kanssa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Olemme katsoneet välillä sivusta muita perheitä, joissa on enemmän kuin kaksi lasta ja todenneet yhteen ääneen, että ei noin meille. Lopullinen päätös tuli pari tuntia pojun synnytyksen jälkeen, kun sanoin topakasti miehelleni, että en kestä enää yhtään synnytystä, me ei tehdä enempää lapsia. Ukkokin on jo innokkaasti varaamassa aikaa itselleen pieneen operaatioon. Minua noin radikaali ajatus ei vielä miellytä, sillä onhan meillä kolmeksi vuodeksi takuu käsivarressani. Vaikka kadehdinkin jokaista vastaan tulevaa vauvamasua, niin minun aikani raskaana on  väistämättä ohi. Välillä koen pienen piston sydämessäni, kun en voi kokea plussaamisen iloa, vauvan potkuja tai vastasyntyneen tuoksua enää kertaakaan. Kahden vilkkaan lapsen äitinä on jo tarpeeksi hommia. Haluan päästä jo keskittymään opiskeluun, työhön, minuun itseeni ja mitä tärkeintä, mieheeni.

Olemme mieheni kanssa sen verran kipakoita tapauksia, että nämä viimeiset kahdeksan kuukautta huonosti nukutut yöt, työtä täynnä olevat päivät ja iltaiset väsyneet halaukset sohvalla ovat saaneet aikaan salamoita välillämme. Joskus kipunointi on hyvää ja joskus huonoa. Vaikka minä tuon pojun yökukkuilut olen hoitanutkin, niin miestä väsyttää silti. Istumatyöläisen työ tuntuu olevan verrattavissa trialthoniin. Oma ymmärrys ei aina tähän riitä miehen valittamiseen, tai ainakin se tuntuu turhanpäiväiseltä naputtamiselta. Uusi vauva olisi aika kova paukku meidän avioliitollemme. Lapset vaativat - yllättäen - huomiota aivan jokainen hetki, eli avioliiton hoitamiselle jää hyvin vähän aikaa. Ukko alkaa jo kaivata kovasti aikaa vaimonsa kanssa, jäihän meillä hääyökin väliin. Enkä moiti häntä. Kohta me olemme pelkkiä kavereita asumassa yhdessä, jos ei yhteistä aikaa ala kuulua. Avioerosta ei ole pelkoa, mutta avioerotilastot ovat pelottavaa luettavaa. 


Vuonna 2008 yli kolmannes avioeroista tapahtui lapsettomille perheille. Noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille kullekin. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmelapsisille ja loput noin kolme prosenttia eroista perheille, joissa on vähintään neljä lastaVäestöliiton tutkimuksessa huomattiin, kun vertailtiin lapsiperheitä yleensä ja avioeron kokeneita lapsiperheitä, lapsimäärä ei vaikuta eronneisuuteen, sillä suhteelliset osuudet molemmissa ovat melko samansuuruiset. Lapsen syntyminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia ja eroja parisuhteeseen (lähde). Avioeroja solmittiin vuonna 2011 28 408 kappaletta ja eoja tuli 13 469. Se on aika paljon se. Meidän kaupungissa se tarkoittaisi, että joka neljäs pari olisi ottanut avioeron. Yksinhuoltajaperheitä oli vuonna 2009 jopa 120 000 eli noin 20 prosenttia (lähde). Minä en halua kuulua kumpaankaan joukkoon. Parhain tapa ehkäistä tämä on pitäytyä nelihenkisenä perheenä, sillä siinäkin on jo työtä ja ylläpitämistä kerrakseen. 

Löysin myös muuta mielenkiintoista tietoa lapsiperheistä. Luin eräästä artikkelista, että lapsen vuosittainen hiilijalanjälki vastaa Hanko-Utsjoki-välin maasturiajelun päästöjä, kun matka taitetaan 11 kertaa. Tilaastokeskuksen mukaan lapsen hiilijalanjälki on noin 3,3 tonnia. Hondan katumaasturi pieraisee 20 000 kilometrillä 4,3 tonnin päästöt. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lapsen hankkimisesta koituu 20 kertaa enemmän päästöjä kuin ihmisen elinikäisistä ympäristöteoista. Toisaalta, onhan keskikokoisen lemmikkikoiran hiilijalanjälki katumaasturin jälkeä suurempi.


Jos ekologisuus ei ole ratkaiseva pointti, niin entä sitten raha? Sampo pankki arvioi, että ensimmäisenä vuonna esikoinen tulee maksamaan vanhemmilleen 4500 euroa. Se on melkein 400 euroa kuussa ja 7 euroa päivässä. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, niin rahaa on uponnut huimat 50 000 euroa, siis noin 300 000 mummonmarkkaa! Kyllähän tuolla rahalla saisi hoidettua omakotitalon käteismaksun ja vähän remonttia päälle.


Ukolle suurin peruste kieltäytyä hankkimasta lisää lapsia, on ylikansoitus. Maailmassa on jo yli SEITSEMÄN MILJARDIA ihmistä. Nämä 7 miljardia ihmistä mahtuisi Ahvenanmaalle, jos he seisoisivat yhtä lähekkäin kuin hississä. Afrikassa lapsia on keskimäärin 4,45 lasta naista kohden. Euroopassa luku on 1,52. Maailman keskimääräinen syntyvyys on 2,5 lasta per nainen. Vaikka väestönkasvu on hidastumassa, ennustetaan maailmassa olevan vuonna 2025 8 miljardia ihmistä. Aikamoinen kasvu niin lyhyessä ajassa. Aika pelottavaa.


Suurimpia syitä meidän lopulliselle päätökselle pitäytyä kahdessa lapsessa ovat taloudelliset syyt ja oma jaksaminen. Pakko myöntää, että joskus oikein odotan, että lapset ovat isoja, menevät harrastuksissaan tai kavereidensa kanssa. Odotan niitä viikonloppuaamuja, jolloin voin lukittautua makuuhuoneeseen nukkumaan. Kovasti jotkut aina sanovat, että äläs nyt hätiköi, saatat vielä haluta lisää lapsia. Mutta ei, olen aivan varma. Omalla kohdallani raskaus oli pahoinvointia ja selkäkipuja, pelkoa ja väsymystä, hormonimyrskyjä, nalkuttamista ja huonosti nukuttuja öitä. Vauva-aika on mitä uuvuttivinta. Uhmaikä on aivan persiistä. Kahden lapsen teiniangsti on varmasti meille sellainen koettelemus, että kaipaamme pitkää lomaa lasten muutettua pois kotoa. Sanoin kerran ystävälleni, että yksi lapsi oli kiva, toinen virhe, kolmas on jo itsekkyyttä ja neljäs hulluutta. Tietenkään meidän kohdalla toinen lapsi ei ollut virhe. Ja jokainenhan tietää omat rajansa ja saavat päättää lapsiluvustaan. Tässä nyt kuitenkin teille mielenkiintoista pohdittavaa, jos vaikka haaveilette kahdeksanhenkisestä perheestä. ;-)


6 kommenttia

  1. No olipa perusteellinen selvitys, ja henkilökohtaisia asioitahan nämä ovat. Mä olen päätynyt melkein samaan, mutta tämän yhden kanssa;)

    VastaaPoista
  2. Minun piti ensin vain katsella mielenkiinnosta vähän tilastoja, mutta sitten ne päätyivätkin tänne blogiin. Mutta ehkä ihan hyvä välillä miettiä omien valintojen vaikutusta muihinkin. Mieshän eniten paasaa siitä ylikansoituksesta ym, mutta alan ehkä vähän kallistua hänen kannalleen näitä tilastoja katsellessa.

    VastaaPoista
  3. Joo, ja piti vielä tulla kommentoimaan, että kyllä se on totta tämä pikkulapsivaiheen rankkuus parisuhteen kannalta. Molempien on hyvä olla aikuisia, valmiita vanhemuuteen ja käynyt läpi mahd paljon omia juttujaan menneisyydestä. Ja sittenkin se on haasteellista! Nuo avioerotilastot on surullista luettavaa, tuskin kukaan sinne haluaa.

    Ja vielä tämä kansoitusjuttu. Uskon, että ihminen on kuitenkin niin "itsekäs" että jos se halu saada lapsia tulee (biologinen tai psyykkinen tai mikä nyt ikinä), ja niin on tarkoitettu, niin kukaan tuskin jättää sen takia kuitenkan loppupeleissä tekemättä, että liikakansoitusta on. Aina tänne jokunen mahtuu, varsinkin Suomeen;). Mutta tottahan tuo on, muttei varmasti riitä argumenttina jos vastassa on todellinen halu saada oma lapsi;)

    VastaaPoista
  4. En minäkään miettinyt yhtään mitään ylikansoitusta, kun pojua yritimme. Jos mies olisi vihjaissut jotain siihen suuntaan, niin olisin varmaan lyönnyt. Niin kova vauvakuume ja halu saada toinen lapsi oli.
    Mutta kaksi on minusta aivan sopiva lapsiluku, varsinkin, kun meitä on siunattu tytöllä ja pojalla. Mammanikin sanoi, että nythän teidän ei tarvitse tehdä kolmatta lasta, kun löytyy kumpaakin sukupuolta. Ja tietenkin kannatan vain kahta lasta, koska olen sen itse havainnut hyväksi. Jos meillä olisi vain yksi tai kolme lasta, niin puhuisin sen puolesta. Mielipidekysymyksiähän nämä ovat. :-)

    VastaaPoista
  5. Hei tää oli hyvä teksti, mielenkiintoisia tilastoja :D! Noi avioerojutut on kyllä surullista luettavaa, ihan liikaa :(

    VastaaPoista
  6. En kyllä yhtään ihmettele, että vauva-aikana käy se toinen puolisko ottamaan pannuun.
    Meillä ei kyllä mitkään tilastot vaikuta lapsilukuun, mutta oli ihan kiva olla välillä tälläinen nuuskija.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!