Imetyksen ihmeellisyys

Kohta taitaa olla meidän tissittelyt tissitelty. Tissimiehestä on kuoriutumassa iso poika. Poju syö jo aika näppärästi soseita ja iltaisin hän saa velliä. Päivisin tissiä halutaan vain, jos tulee paha mieli tai väsymys. Harvemmin tissiä otetaan ihan suoranaiseen nälkään. Imetyskertoja taitaa kertyä päivän mittaan enää kolme tai neljä. Imetyskerrat ovat huomaamatta vähentyneet, kun vaikka vertaa aikaa kuukausi sitten. Öisin poju kyllä haluaa maitoa, mutta pärjäisi hienosti ilmankin. Kunhan nyt kerään itseni, niin jätän tissin pois kokonaan öisin. Viime yönäkin otin pojun viereeni vain kerran tissille ja siirsin takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Aikamoinen läpimurto meiltä. Nyt kun imetys tuntuu lähenevän loppuaa, se on pyörinyt paljon mielessäni.

Minulle imetys on ollut luonnollista kummankin lapsen kohdalla. Jo Mimmin kohdalla pystyin imettämään missä ja milloin vain - pienellä varauksella. Kaiken kaikkiaan imetin tyttöä kahdeksan kuukatta, kunnes päätin jättää yösyötöt pois. Siinä samalla jäi imetys päivälläkin. Irrottautuminen oli todella helppoa ja siistiä meille kummallekin. Imetys lähti hyvin käyntiin sairaalassa ja kotona pystyin muutaman viikon jälkeen imettämään jo istualtaankin. Imetys oli minulle todella helppoa. Kerran jopa imetin tyttöä autossa Prisman parkkipaikalla, kun olimme matkalla mökille. Kauppakeskuksen kahvilatkaan eivät säästyneet meiltä, vaikka tytön kanssa olimme mielummin hoitohuoneessa. En ole aivan varma, mutta aivan kuin poju olisi enemmän tississä kiinni kuin siskonsa. 

Pojun kohdalla olen häpeilemättä imettänyt juuri siellä, missä on vain mahdollisuus. Eihän hyvää imetyshetkeen tarvita kuin vain penkki. Seisoaltaan en ole koskaan kokeillut. Miksi ei sellainenkin sirkustemppu onnistuisi pienemmän vauvan ja isomman haban kanssa. Tietenkin olen verhonnut itseni harsolla, jotta olemme saaneet hieman yksityisyyttä. Julki-imetys ei ole tuntunut minusta ollenkaan pahalta. Jos vauvalla on ollut nälkä, niin kumpaa kärsii enemmän kuunnella, vauvan kiljuvaa huutoa vai hiljaista syömistä? 

Ajatus siitä, että imettäminen olisi jotenkin hävettävää tai kiellettyä julkisesti, on minulle kovin outo.  Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan minulle mitään julkisesta syöttöhetkestä tai antanut edes arvostelevia katseita. Jos olemme olleet ravintolassa, niin poju on saattanut olla tissillä samaan aikaan, kun minä lappaan ruokaa omaan suuhuni. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikä kenenkään tarvitse särkeä korvia huutoon. Meidän poju kun on ollut enemmän tissille rauhoittuva yksilö. Tuttipullosta on meidän kumpikin lapsi suostunut syömään, mutta poju on loppujen lopuksi tarvinnut sen tissin kokonaisvaltaisen euforian saamiseksi.

Imetyksestä on tullut minullekin sellainen hyvän mielen hetki. Siinä voi istahtaa sohvalle, katsoa lemppariohjelmaa telkkarista ja napostella samalla jotain hyvää. Kumpikin lapsista on ollut suht nopea syömään, joten monen tunnin imetysmaratoneja meillä ei ole ollut. Pojukin on nyt vain hörppäissyt maitoa hetken, mutta se pienikin hetki on tärkeä. En tule koskaan pääsemään näin lähelle lapsiani imetyksen loputtua. Tottakai olemme toisiamme lähellä sylissä, halauksissa tai muuten vain. Nyt täytyy keksiä toinen tapa olla lähellä. Vauva-ajassa yksi parhaimmista asioista on ollut juuri imetys. En tiedä mikä siinä viehättää. Siinä samalla voi silitellä toisen poskea, käsiä tai varpaita. Tuntuu aivan mahtavalta, kun toinen hymyilee sinulle takaisin ja katsoo suoraan silmiin. Poju tarraa minusta välillä niin kovasti kiinni, etten varmasti karkaa mihinkään. Kertaakaan minulle ei ole tullut tunnetta, että syöppäs nyt, niin päästään eteenpäin.

Imetyksen lopetus tulee olemaan minulle vaikeaa. Se merkitsee yhden aikakauden loppua ja vauvan kasvamista kohta taaperoksi. Tieto siitä, että lisää vauvoja ei ole meidän perheeseen luvassa lisää suruani. Aion nyt nauttia tästä ajasta täysin rinnoin (ihan kirjaimellisestikin), sillä en tule saamaan tätä aikaa enää takaisin. Jos vain maitoa riittää, niin imetän poitsua vuoden ikäiseksi asti. Vähän kyllä tuntuu, ettei maito tule riittämään niin pitkään, sillä varustus alkaa menettää täytteensä ja painuvan alaspäin. Se on se imetyksen hinta. Mielummin olen vähän riippuva lörötissi kuin DD-kuppinen tuttipullomutsi. Enkä sano sillä, että tuttipullolapsi olisi yhtään huonompi. Minulle vain imetyksestä on tullut todella tärkeä ja olen siunattu, kun olen saanut kokea näinkin ihania hetkiä vauvojeni kanssa. Go tissit!!


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!