"Onko Pappa nyt suojelusenkeli?"

Meille on suotu maailman parhaimmat naapurit. Mimmi ja seinänaapurimme vanha pariskunta ystävystyi muuttomme jälkeen nopeasti, ja kohta jo naapurissa leikittiin milloin mitäkin leikkejä. Välillä myös kävimme koko perhe heidän luonaan kahvilla. Tyttömme ihastui varsinkin naapurin Pappaan. Aina, kun lähdimme ulos tai olimme tulossa kotiin, niin Mimmi halusi päästä moikkaamaan Pappaa. Mimmi ja Pappa olivat kuin paita ja peppu. Heitä oli hauska seurata. Naapureilla kyllä on omia lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, mutta silti naapureiden suhtautuminen tyttöömme on ollut aivan kuin sukulaiseen. Mimmi sai toisinaan pieniä paketteja tai vähän karkkia heiltä. Joka kerta Mimmi oli aivan yhtä innoissaan.

Keväällä tapahtui jotain odottamatonta, kun naapurin Pappa kuoli. Kuoleman selittäminen nelivuotiaalle saattaa olla välillä vaikeaa. Tai varsinkin sen kuoleman pysyvyyden ymmärtäminen. Olemme kertoneet, että Pappa on nyt taivaassa suojelusenkelinä. Joskus Papan poismeno unohtuu ja hän haluaisi päästä moikkaamaan Pappaa. Eilen taas tyttö kysyi mustikkametsässä, että onko Pappa nyt suojelusenkelinä? Istuuko Pappa minun vieressäni juuri nyt? Olen sanonut, että kyllä hän sinun vierelläsi kulkee aina välillä. Millainen koti Papalla on taivaassa? Onko Papan koti tehty pilvistä? Papalla on juuri sellainen koti taivaassa, kun hän on toivonut. Papan koti on todella hieno, se on Jumalan luona. Tuleeko Pappa katsomaan minua, kun minä nukun? Kyllä tulee, siinä hän istuu sinun sängyn vierellä aina kun tulee naapurista.

Kuolema ei ole koskaan helppoa. Toivottavasti tyttömme saa voimaa uskostamme ja siitä, että kaikki rakkaat päätyvät lopulta Jumalan luokse.

Löysin vanhan ja ruttuisen paperin tavaroideni seasta. Paperilapulla oli lastenkotiajoilta vanha runonpätkä, jota yksi hoitaja lausui minulle aina iltaisin ennen nukahtamistani. Minusta tämä sopii hyvin tähän hetkeen.

Laulu enkeleistä

"Nyt kerron mä sulle lapseni
miten kaunis on taivaanenkeli
On kutrinsa kultaisen keltaiset
ja siipensä hohtavan valkoiset
Sitä vartenpa vain, sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain

Nyt kerron mä sulle lapseni
miten toimivi taivahan enkeli
Jos isä tai äiti on sairaana
niin enkeli hoitavi lapsosta
Sitä vartenpa vain, sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain

Kun kouluun sä kuljet lapseni
sua enkeli seuraapi matkallasi
Hän vierelläs käy aina varjellen
sinä lapseni pieni ja herttainen
Sitä vartenpa vain, sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain

Jos tahtoisit nähdä enkelin
mahdotonta se täällä on sittenkin
Mut kerran kun silmäsi sammuupi
niin enkeli istuvi vierelläsi
Sitä vartenpa vain, sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain"




6 kommenttia

  1. Ihana tuo teksti! Ja jotenkin niin dramaattinen tuo kun silmäsi sammuvat... Mutta tuosta lapsi voi saada jotain käsitystä, mitä itsekin olet vamaan aikanaan saanut. En tiennytkään lastenkodista, vai oletko kertonutkaan siitä aikaisemmin..?

    Aika harvinaisiilta kuulostaa tuollaiset naapurit, ja varmasti kyseltävää riittää. Onneksi tyttö saa kysellä!

    VastaaPoista
  2. Voi että. Ihan tuli itku silmään.

    VastaaPoista
  3. Kepulaisen äiti, en ole tainnut mainita täällä blogin puolella lastenkotiajasta. Ehkä siitä joskus saa jutun tehtyä, jos siltä joskus tuntuu. Tällä hetkellä en koe, että se olisi mainitsemisen arvoista. Mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei siihen ajanjaksoon liity, että sen puoleen sitäkin aikaa voisi joskus muistella.

    Kiitos haleista kaikille! <3

    VastaaPoista
  4. Kuuntelin teidän keskustelua ja tuli tosi lämmin mieli siitä ja miten Mimmi on asian ottanu. Hyvin olette osannu siitä kertoa. Ja ihanaa kun siitä voi noin vapaasti puhua. Nätti runo <3

    VastaaPoista
  5. Mie ehdin jo miettiä, että missä puskissa oot ollut salakuuntelemassa. Sehän olikin siellä mustikkametsässä, kun Pappa oli Mimmin vieressä keräämässä niitä mustikoita. <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!