Viimeinen viikko yhdessä

Ihan sitä minä vaan täällä lämpimikseni läpisen, että nyt alkoi Ukolla viimeinen lomaviikko. Kovasti on ohjelmaa tälle viikolle keksitty: on kaksi asuntonäyttöä, kampaaja, jumpalla käyntiä ja loppuviikosta blogiäitien- ja lasten tapaaminen. Raa'asti pistän sosiaalisen kanssakäymisen jäihin ja nautin tästä viimeisestä ajasta yhdessä perheen kanssa. Vielä tuossa pari viikkoa sitten Ukon jatkuva papunaama (papu sen takia, koska kaikki kesän aurinko on pinttynyt miehen kasvoihin, ei minun) kävi ärsyttämään, ja jonkin mielenvian takia toivoin jo miehen loman loppuvan. Nyt tuli hätä käteen ja kamala hinku pitää tuo palvelija talossa ainakin jouluun saakka yhtä soittoa.

Kovasti toivon, että tällä viikolla vihdoin tämä asuntoasia saisi ratkaisun. Se on jo jotain, että nyt lähdetään katsomaan niitä asuntoja paikan päälle. Kuvissa kumpikin näytti ihan kivalta, mutta katsotaan mikä on totuus. En enää ihan oikeasti jaksa asua näin, vaan kaipaamme kumpikin miehen kanssa kipeästi yhtä tai kahta huonetta lisää. Peukut pystyyn!!

Blogin suhteen en tällä viikolla ota nyt mitään stressiä (huomenna täällä on miljoona ja kolme uutta postausta). Kevään postipakettitempauksen emäntä, Anni, lähetti ihanan pienen paketin kaikille tempaukseen osallistuville tällä viikolla, joten kiitän sinua vielä ihan kuvien kera tämän viikon puolella. Kamera on lomalla vaatekaapin hyllyllä, joten sen voisi kaivaa tuolta taas. Kaksi päivää ilman kameraa ja jo olo tuntuu kovin alastomalta.

Kohta tämä rytmitajuton narukäsi lähtee zumbaamaan. On ollut muuten niin verrattoman hirveän kamalan ihanaa, kun olen päässyt taas liikunnan makuun! Kiitos mummin (ja isin) loistavan lastenhoitoavun.


Tsau!


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!