Ystäviä suuresta ikäerosta huolimatta

Nyt en nasevampaa otsikkoa keksinyt tällä kertaa, kun haluan kertoa teille yhdestä tärkeästä ystävyyssuhteestani. 

Ystävykset.
Tutustuin kolmisen vuotta sitten aikuislukiota aloittaessani Tupuun. Tupua ja minua yhdisti se seikka, että minun Mimmi on syntynyt samana päivänä ja samana vuonna kuin Tupun lapsenlapsi. Vielä hauskempi sattuma on, että tytöt ovat saman nimisiä. Myöskin tyttöjen toiset nimet liippaavat läheltä! Tätä ei voi sattua aivan joka päivä! Olenkin maininnut tästä jo aiemmin blogissani, jos jonkun korvaan tämä sama laulu kuulostaa jotenkin tutulta.

Aloimme notkua Tupun kanssa yhdessä tuntien välillä matematiikan läksyjä tehden tai koulun ruokalassa kahvia juoden. Vaikka meillä on melkein 40 vuotta ikäeroa, niin se ei jutun luistamista estänyt. Yhdessä me tsemppasimme toisiamme rankkojen kouluaikojen yli. Myöhemmin tsemppasimme toisiamme myös henkilökohtaisempien asioiden tiimoilta. Kohta jo me kävimme Mimmin kanssa leikkimässä heidän luonaan yhdessä toisen Mimmin kanssa. Tänään tapasimme taas lettukestien merkeissä!

Herkkuja.

Lisää hyvää. Ja aivan ihana kippo!!

Naiset laitettiin valmistelemaan ruokaa, kun miehet lämmittivät lettunuotiota.

Kesä ja muurinpohjaletut!!

Tupun ystävyydestä on tullut minulle tärkeä. Saattaa kulua kauan aikaa, ettemme näe toisiamme, mutta silti hän on ajatuksissani usein. Soittelemme tai viestittelemme joskus useammin ja joskus harvemmin, mutta silti toinen tuntuu todella läheiseltä. Nämä tuntemukset ovat ainakin minun puoleltani. Toivottavasti toisessa päässä tuntuu ainakin lähes yhtä samalta.

Juttua riittää äitiydestä miehiin, leipomisesta koulujuttuihin. Aina ei edes tarvitse edes puhua, vaan toisen vieressä voi olla hetken aivan hiljaakin ilman, että tauko tuntuu mitenkään vaivaannuttavalta. Aivan siis tavallinen tyttöjen välinen ystävyyssuhde. Vaikka kaikesta ei voi kaikkien kanssa puhua, niin tunnen oloni luottavaiseksi ja hyväksi Tupun kanssa. Siinä vasta on vahva ja aivan mahtava nainen!!

Poju ihmettelee menoa terassilta.

Lapset leikkivät todella kivasti yhdessä!

Mimmit!

Välillä otettiin vähän unta.

Tänään kohteeseemme saavuttua Mimmit lähtivät heti leikkimään keskenään. Poju ihmetteli maailman menoa sylistä tai terassilta ja välillä jopa otettiin vähän unta palloon. Miehet, siis Ukko ja Tupun mies, puhuivat inttijuttuja ja jotain autoista (ei minua mitenkään sydäntä lähellä olevia aiheita), välillä syötiin lettuja ja nautittiin päivästä. Mimmien isät soittavat kumpainenkin rumpuja, joten olin vain tyytyväinen kun toisen Mimmin isää ei ollut tällä kertaa paikalla. Viimeksi emme päässeet millään lähtemään kotiin, kun Ukko jäi suustansa kiinni toisen Mimmin isän kanssa.

Päivä oli todella hyvä, vaikkakin pikkasen tuulinen. Ja mikä on tuo lehti tuolla kuvan alanurkassa!!

Tupun kasvimaalta.

Tupun kanssa pähkäiltiin, että kuinka tomaatit saataisiin punastumaan. Joko niille on puhuttava todella rumia tai sitten niitä on kehuttava todella paljon.
Kaiken kaikkiaan oli kiva päivä ja ihanaa nähdä taas vanhaa ystävää - kirjaimellisesti. (Vaikka Tupu onkin kovin nuorekas ikäisekseen.) ;-)


Näitä päiviä lisää, kiitos!


3 kommenttia

  1. Ihana tarina!
    Ja kaunis ystävyys. :)

    VastaaPoista
  2. Kliseisesti sano, että ikä on vain numeroita ja ystävyys ei katso ikää. <3 Ystävät ovat sielun hunajaa.

    VastaaPoista
  3. Olen todella kiitollinen, kun olen löytänyt niin hienoja ystäviä kaikista ikäluokista. Minulla on itseasiassa vain muutama ystävä, joka on minun ikäiseni, muuten ystäväni ovat minua enemmän tai vähemmän vanhempia. Ikä on vain numeroita!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!