Läksiäislahja(t)

Koska lauantaisten läksiäisten kuvat ovat järkkärissä ja järkkäri on jo uudessa kodissa, niin esittelen teille ennen läksiäisistä kertomista läksiäislahjani. Joka kerta, kun katson lahjaani, niin itkuhan siitä meinaa tulla. Ainakin lauantaina tuli sellainen tunteenpurkaus läksiäisten tuoksinnassa, kun ystäväni yllättivät minut täysin tällä lahjallaan. Olen niin onnellinen, kun minut tunnetaan näinkin hyvin - sillä lahja osui aivan nappiin! Ehkä suuresta suustani ja blogista on ollut hyötyä. ;-)

Aivan ensimmäiseksi sain syliini kauan himoavani leipälaatikon!!! Jo tämä pelkästään oli jo aivan liikaa! Ennen lahjan antamista ehdin jo ihailla illan emännän omaa leipälaatikkoa. Jospa minä siitä uudesta kotikaupungista käyn sitten tuollaisen ostamassa, kunhan saan rahat kasaan, minä haaveilin ystävilleni.

Ihana, ihana leipälaatikko!
 Leipälaatikon kätköistä löytyikin vaikka mitä. Ja arvatkaa kävikö itkettämään entistä enemmän!
Lahjakortti intialaiseen päähierontaan ja kaunis kortti kaikkien ystävien allekirjoituksilla.
Kauniit kortit
 Muffinivuokia ja Marimekon lautasliinoja. Aivan mielettömän kivoja!
Ja tätä(kin) olen jo kauan mankunut itselleni, mutta en ole kertaakaan sitä raaskinut ostaa. Maapähkinävoiaddikti ilmoittautuu syömään iltojen synkkinä hetkinä tätä lisää, ja lisää, ja lisää...
Peter Pan-maapähkinävoita, nami!
 Elämä ei ole mitään ilman suklaata.
Susuja <3
 Tietenkään herkut eivät loppuneet tähän, vaan ystäväni oli leiponut herrrkullisia suklaapipareita!
Suklaapipareita.
 Ja kaikki minut hyvin tuntevat (tai blogia lukevat) tietävät, että olen teenaisia henkeen ja vereen. ja tee nautitaan hunajan kanssa, ei sokerin ja/tai maidon!

Näillä eväillä yritän selviytyä muuton aiheuttamasta ikävästä uudella paikkakunnalla. Aivan mielettömän-uskomattoman-ihanan-parhaan läksiäislahjan saanut itkuinen ystävä kiittää teitä ystäviä tästä!

KIIITOS! 

Kukaan ei tunne toista ihmistä paremmin kuin hyvä ystävä! 

Kun pääsin vihdoin kotiin iltamyöhällä, niin kannoin leipälaatikkoa hellästi sylissäni, istuunnuin Ukon viereen, pillahdin itkuun ja sopersin jotain, että katso nyt!! Ihan oikeasti, olin todella otettu. Miten selviän ilman ystävieni välitöntä läheisyyttä uudessa kodissa. Kimppakyydit ja säästöpossu bensarahoille kehiin, jotta yhtä tiivis treffailu jatkuisi. Itkin Ukollekin, etten halua uusia ystäviä, vaan haluan säilyttää nämä jo olemassa olevat.. Ei löydy muita yhtä hyviä ystäviä kuin tuona lauantaina mukana olleet.


6 kommenttia

  1. Ihan liikutuin kun luin tekstiäsi! Tosi ystäviä ei kyllä mikään korvaa!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! <3

    Itse aikoinaan lapsena menetin ystävät moneen kertaan kun perheemme muutti uusille paikkakunnille, joten tunnen tuskasi.

    Silloin oli yhteydenpito paljon hankalampaa kuin nyt - onneksi on netti ja sen tuomat mahdollisuudet!

    Ja kyllähän ne uudet ystävät on toki vallan ihania <3

    VastaaPoista
  3. Ihana!

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
  4. Mahtavan lahjan sait, kaikkea ihanaa ja vielä hierontakin. Ihanat ystävät! Olet onnen pekka! :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!