Se johtuu varmasti tästä vedestä

Niin siis se, että meidän pieni vauva, vasta 10 kuukautta vanha, otti tänään kerhossa yllättäen kolme askelta. Lopuksi se vielä vilkutti päikkäreille lähtevälle kaverille. Iltapuuroa syödessä poika vilkutti kaikille naurunremakan saattelemana. Nyt se jo seisoo tomerasti ilman tukea, laskeutuu ja kykkää taas takaisin ylös. Se sanoo pyynnöstä "äittä", eli äiti. Jos torun, että ei saa laittaa sormia kaapin oven väliin, sattuu, ai ai, niin poika käy hokemaan "aijaijaijaijai". Lempileikki on tunkea omaa sormea äidin suuhun - ja sormi on eka käynnyt ties vaikka missä..vaipassakin. Päälle nauretaan räkäisesti. Kotona on jo tuttuja ne kielletyt paikat, joihin on aina hirveän kiva kontata, kun äiti ei näe. Aina aamuisin se tahtoo itse avata huoneensa oven ja suuttuu, jos äiti yhtään auttaa. Pikku Kakkosen "muovailuvahahäiskä", Touhu, on pojan lemppari. Kaukosäätimillä olisi kiva leikkiä. Itkuhälyttimen iltamusiikkia täytyy saada kuunnella päivisinkin. Se on jo niin iso, se meidän poika. Itkua täällä kohta väännän, kun vauvavuosi on ihan kohta ohi. Huomenna tartun kameraan ja ikuistan pojan kehitysharppauksen. Niin ne lapset kasvaa. Kohta olen pulassa, kun joudun juoksemaan päättömän vuosikkaan perässä. Ostan ehkä valjaat ja köytän sen vyöhöni kiinni. Ei saa juosta äitiä karkuun. Tai ei ainakaan saisi kasvaa niin mahdottoman nopeasti. Täällä toi vesi taitaa olla jotenkin erikoista. Puhuuhan se poika jopa ruotsiakin, kun suusta kuuluu "mammamma" ja "pappappa".


3 kommenttia

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!