Yön pimeinä tunteina

Fiilis on ihan nollassa. Viime yönä tuli suuremman luokan koti-ikävä sinne pieneen kaksioon, ystävien ja tutun ympäristön luo. Varmaan tunnin tihrustin Ukon kainalossa. Nyt aamullakaan olo ei ole kummoinen.

Kyllähän mie tiedän, että tämä nyt vain on elämää ja meidän oli pakko muuttaa. Silti mun sydäntä pistää, kun mietin kaikkien mun ystävien jatkavan elämäänsä siellä jossain. Eilinen ikävä oli monien asioiden summa: keittiössä odotti hirveä kasa tarhaan täytettävä papereita - mahdollista kouluun palaamista varten nyt jo on haettava lapsille tarhapaikat, kokopäiväisesti - yhtä blogia lukiessani tuttu nimi vilahti tekstissä - yhden kaverin kalenteri olikin jo täytetty tälle viikolle - sunnuntaihin ja piipahdusta kotipaikalle on liian pitkä matka.

Mua vaan pelottaa, että tämä välimatka tekee hallaa ystävyyssuhteille. Etten enää olekaan jollekin se ensimmäinen henkilö, jolle kertoa uusimmat uutiset elämästä. Että minusta tulee vain se kaveri, joka asuu muualla ja jota näkee silloin tällöin. Vielä puukkoa haavassa vääntäen katsoin läksiäiskuvia kamerasta.

Mulla on niin iso ikävä kotiin. Ukko jo kysyi, pitäisikö meidän muuttaa takaisin. Se ei tietenkään ole mahdollista. Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa, eikä voi saada kaikkea? Niin iso osa minua jäi taakseni, etten tunne enää olevani sama ihminen. Ystävien jättäminen riisti minusta niin ison palan pois. Ei tee edes mieli hymyillä.

Pakko jaksaa lasten takia. Eihän tämä ole helppoa heillekään. Mulla vaan on niin iso ikävä, että nyt kaikki näyttää harmaalta. Miten mie koskaan tästä selviän?


6 kommenttia

  1. Kyllä se elämä lähtee hyvin sujumaan, kunhan kunnolla kotiudutte. Katso eteenpäin uteliaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Älä jää liiaksi haikailemaan, mitä jäi taakse. Kaikki uusi voi aluksi tuntua pelottavalta.
    Tärkeintä on, että perhe on nyt yhdessä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Voi sinua!
    Vaikka tää tuntuu varmasti melko haljulta lohdutukselta, niin sanon kuitenkin että elämä jatkuu ja uusi paikka uusine ihmisineen saattaa hyvinkin muotoutua kodiksi ihan kaikilla tasoilla. Koita vaan olla avoin uudelle, ottaa ihmiset tykö ja näin voit saada ihania rakkaita uusia ystäviä niiden vanhojen rinnalle. Onneksi(!!!) on kuitenkin monia yhteydenpitomahdollisuuksia, joiden avulla vanha, tuttu elämä helpommin kulkee mukana eikä vieraantumista niin helpolla tapahdu.
    Voimia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille! Jospa tämä tästä. Nyt vasta muuton ja muutoksen pysyvyys on iskenyt tajuntaan. Toivon, että vielä joskus pääsisimme vanhaan tuttuun ympäristöön. Tai ainakin, etten menetä ystäviä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä se varmaan alussa tuntuu pahalta ja haikealta, usein iso muutos tuo mukanaan myös niitä negatiivisia tunteita. Anna aikaa itsellesi tottua uuteen tilanteeseen ja päivä kerrallaan. Pian puhkut intoa kaiken uuden ja ihanan edessä :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Nuo kaikki tunteet, suru, kaipaus, epätoivo jne., kuuluvat ja liittyvät muuttamiseen. Sama se muuttaako kotimaassa vai ulkomaille. Samalla tavalla miettii, että mitä tuli tehtyä ja haluaa palata entiseen. Kunnes pikku hiljaa rupeaa huomaamaan mukavia ja positiivisia asioita muuttoon liittyen. Usko vain, sanoo saman kokenut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanista ja tsemppaavista kommenteista!! Päivän mittaa tuli jo paljon parempi mieli! :-))

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!