Bloggarit - vapaata riistaa

Olen bloggaillut nyt reilun vuoden. Blogeja olen seurannut sitäkin kauemmin. Kun aloitin bloggaamisen, niin kadehdin suunnattomasti kaikkia suosittuja, yli sadan (sata tuntuu isolta luvulta) lukijoiden blogeja. He saivat ihania kommentteja ja keskustelua aikaiseksi. Oli toisia suosittuja bloggareita ystävinä ja välillä tuli yhteistyökumppaneita mukaan. Halusin itsekin olla yhtä suosittu bloggaaja.

Aivan lähiaikoina olen saanut huomata bloggaamisen nurjat puolet. Kuvia tai tekstejä kopioidaan törkeästi, kasvottomat anonyymit pilkkaavat minkä kerkeävät postauksien sisältöä tai itse bloggaajaa, yhteistyökumppanuus ei ole aina sitä, mitä blogi edustaa ja tarjoukset tuntuvat pelkältä hyväksikäytöltä.

Monta blogia on vaihtanut tyyliään bloggailla kuvien törkeän kopioinnin jälkeen. Ihanat kuvat lapsista vaihtuvat takaraivokuviin, sillä identiteettivarkaus pelottaa. Minä olen alusta asti ollut julkaisematta kuvia itsestäni tai perheestäni. Ne muutamat vauvakuvat Titiuusta olen poistanut kokonaan tai yrittänyt piilottaa lapsen kasvot tekstin taakse.

Ilkeät kommentit anonyymeiltä ovat myös yleisiä suosituissa blogeissa. Vasta blogiystäväni, Veeran Elämän suola ja sokeri-blogi meni salasanan taakse. Ihana, viaton äiti joutui jättämään useat lukijansa, sillä joukosta löytyi niitä ihmisiä, joihin ei voinut luottaa.

Tänään koin pienen järkytyksen lukiessani Oi mutsi mutsin blogia. Viaton vinkki uudesta äidinmaitokorvikkeesta sai aikaan ison haloon. Siinä samalla jotkut sivalsivat muiden bloggareiden muuttaneen tyyliään materialistiseksi. Ketjusta tuli paikka, johon muut tulivat jakamaan oman, aika kärkkäänkin mielipiteensä.

Esimerkkejä on vielä ja paljon. Ihmettelen vain, että mikä saa ihmiset purkamaan pahaa oloaan toisten blogeihin. Yleensä kun kommenttien jättäjien motiivit ovat tuulesta temmattuja. Bloggaajan tokaisu, ettei nyt satu pitämään siivoamisesta, saa jonkun näkemään punaista ja avaamaan suunsa: "kyllä siellä kotona pitäisi olla sen verran siistiä, että voi yhden kuvan ottaa".

Bloggaajat ovat tuntemattomien vapaata riistaa. Heille saa sanoa mitä vain, sillä aina vedotaan siihen, että itse on siihen leikkiin lähtenyt. On ihan okei haukkua bloggaajan lasta, kasvatustyyliä tai pukeutumista. Bloggaajan toiveita ja elämää kritisoidaan kovalla kädellä. Muut tuntuvat tietävän asioista aina enemmän. Kaikki pitäisi kuulemma kestää, eikä takaisin saisi sanoa.

Mietin tässä vain, että tulisivatko samat ihmiset sanomaan sanottavansa myös kasvotusten? Vai tulisiko sieltä ihan kunnon lastillinen verbaalista kakkaa bloggaajan naamalle. Aina on kommenttinsa alkuun hyvä sanoa, että en minä pahalla, mutku.

Minusta tuntuu, että suurin osa on aloittanut bloginsa ensin vain itsensä takia. Lukijamäärän kasvaessa blogin sisältö muuttuu automaattisesti. Se on täysin ymmärrettävää. Bloggaajalla on oma vastuunsa, mutta niin on myös muilla nettiä käyttävillä. Blogien pitäisi toimia vertaistukena, hyvien vinkkien löytöpaikkana ja uusien tuttavuuksien aarreaittana. Mitään ei ole pakko lukea, jos ärsyttää. Aina voi lähteä vaikka ulos lenkille. Blogimaailma tuntuu kyllä välillä samalta kuin yläasteen pihalta: kiusaamisen kehtona.

Itse olen säästynyt ilkeiltä kommenteilta ja nettikiusaamiselta. En koe, että kukaan saa mitään mielenkiintoista naljailtavaa irti blogistani. Ja jos saa, niin se on vai merkki siitä, että blogini on menossa kohti suosiota.


10 kommenttia

  1. No totuushan on se, etten ole ikinä tavannut noin huonotapaisia ihmisiä livenä, mihin törmään blogissani viikoittain. Tosin usein kommentin taso kertoo omaa tarinaansa kommentoijasta eikä bloggaajasta, sitä on vaan väsyneenä hieman hankala muistaa.

    Kiva kun oot ymmärtänyt ettei se blogin sisällön muuttuminen johdu bloggaajan ajatusmaailman muuttumisesta omassa arjessa, itse rakastan kirjoittamista mutta tuntuu etten enää voi kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista blogissani ilman sotaa. Ja siihen ei 1v4kk lapsen äidillä yksinkertaisesti ole aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika karua kyllä on, että toiselle hyvää mieltä tuova harrastus tuo myös mukanaan paljon pahaakin. Itse taidan olla vielä aika sinisilmäinen bloggaaja, joten kirjoitan vielä kaikesta minua koskettavasta. Ehkä minäkin saan vielä iskun vasten kasvoja.

      Poista
  2. Itseäni (lapsiani) pilkattiin ihan rankalla kädellä. Anonyymi oli kyseessä, pieni surullinen ihminen joka ei voi näyttää kasvojaa kun kommentoi.
    Poistin blogini, olin pois viikonpäivät. Mutta palasin takaisin kun bloggaus on rakas harrastus ja kanava kertoa sukulaisille ja ystäville Suomessa kuinka meillä Englannissa menee.

    Poistin anojen kommentointi mahdollisuuden ja jatkoin. Lapsista en kuvia jaa, varsinkaan kasvokuvia. Sääli sinänsä!


    Annetaan näiden ilkeilijöiden olla. Omat kateellisia pieniä ihmisiä joilla ei ole elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tämän bloggauksen varjopuolia.

      Minustakin olisi kiva näyttää omatkin kasvoni, mutta maailma on täynnä pahoja ihmisiä, joten ne jääkööt näyttämättä.

      Todella harmi, kun sulle on sattunut ikävä tyyppi ruudun toiselle puolelle.

      Poista
  3. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Kommentointi kertoo todellakin enemmän kommentoijasta itsestään ja oman elämänsä pienuudesta kuin bloggaajasta.

    Hyvä pointti Eevi, kunhan rupeaa tulemaan paskaa niskaan, niin tietää olevansa huipulla;)

    VastaaPoista
  4. Mä olen kans sitä mieltä, että noilla anoilla nillittäjillä ei ole kaikki kotona. Jos oman elämän sisältö on siinä, että valittaa/ arvostelee anona muiden blogeissa, olisi syytä hankkia se Oma Elämä.

    Mä tiedän, että saisin blogiini varmasti enemmänkin lukijoita, jos laittaisin postauksiin omani, lapseni tai Isämiehen naaman. Mutta kun en tahdo. En halua laittaa blogiini lapseni kuvia, koska ne ovat siellä sitten aina. Annan hänen itsensä sitten isompana valita, laitetaanko hänestä kuvia nettiin vai ei ja jos laitetaan, niin millaisia.

    Kyllä mäkin monen postauksen kohdalla mietin, miten tämän ja tuon asian ilmaisen, ja joskus on kokonaisia postauksia hävinnyt delete-nappulan alta. Minä olen onneksi niin pieni bloggaaja, etten pääse anojen nillittäjien listoille. Ja hyvä niin. En jaksaisi jatkuvasti lukeakaan ano-nillittäjien kommentteja. Antaisin täyslaidallisen takaisin, vaikka varmasti kypsempää olisi olla kommentoimatta mitään. Mutta jotenkin älytöntä, että joku kommentoi sinua, elämääsi tai valintojasi blogisi perusteella, aivan kuin tuntisi sinut. Blogi on kuitenkin hyvin pieni siivu ihmisen elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin on!
      Se on niin surullista, kun aika useassa lukemassani blogissa tulee niitä kommentteja, joiden tarkoitus on vain aiheuttaa pahaa mieltä tai provosoida. Olen jo miettinyt nasevia vastauksia tulevaisuuden varalle.

      Ja kasvokuvista: blogini verbaalisen sisällön luulisi olevan se vetonaula. Minun kasvoillani ei haalita lukijoita. :-D

      Poista
  5. On se niin väärin kun muutaman kasvottoman tyypin takia joutuu sensuroimaan/rajaamaan kuvat, asettelemaan sanansa ja mahdollisesti paettava salasanan taakse. Kiusaamistajan tämä on, ihan samalla tavalla kuin miten sitä esiintyy kouluissa ja työpaikoilla. Ajattelen kyllä usein kaiken tällaisen tuntemattomien ihmisten mollaamisen johtuvan kateudesta.. Ymmärrän ihan täysin miksi joku ei halua kertoa kovin tarkasti itsestään tai elämästään. Itsekin keskityn enemmän sellasiin höpönlöpön juttuihin, vaikka siinä onkin sitten vaarana se että joku tulee mukisemaan "näistä pinnallisista blogeista, joissa kaikki on muka aina niin hyvin". No eihän se pidä paikkaansa, mutta kukapa haluaa kovin tarkasti niitä syntyjä syviä täällä nettimaailmassa retostella kun siitäkin sitten saattaa sanomista..

    Itse bloggasin ekan vuoden ilman mitään ajatustakaan lopettamisesta, mutta nyt sitä ajattelee ainakin kerran viikossa. Tuskinpa tätä ikuisesti tulee tehtyäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et ihan heti lopeta.

      Kyllä minulla olisi vaikka minkälaisia postausideoita ihan oikeasta arjesta ja vastoinkäymisistä. Tätä lukee kuitenkin moni läheiseni ja jo aika moni tuntematon. Kaikki mitä tänne laitan, niin myös jää tänne, joten pitää miettiä tarkkaan sanansa.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!