Päivä, jolloin vähän viirasi

Olisiko kannattanut silloin teininä nauttia pikkasen enemmän siitä, että sait tehdä rauhassa asioita (lue: kotitöitä)? Simppeli pyykinpesu tai tiskarin tyhjentäminen on aivan käsittämättömän hankalaa, kun vieressäni on vuosikas. Auta armias, jos yrität viedä roskia ulos tai viikata pyykkiä. Yleensä pieni vipeltäjä löytää luoksesi alle minuutissa, sotkee itsensä kakkavaipoilla ja ottaa pikkuhoususi päähineeksi. Tiskikoneesta häviää yhtäkkiä kaikki lusikat, eikä pölynimuria enää löydy sieltä, mihin sen alunperin jätit. Kotoonta löytyy jo ne tietyt paikat ja asiat, joita ei yksinkertaisesti voi tehdä pojan läsnäollessa.

En kaipaa ystävien kanssa vietettyjä kosteita iltoja tai aamulla pitkään nukkumista, vaikka teiniäiti olenkin. Kaipaan sitä, että saan ihan yksin tehdä kotitöitä. Teini-ikäinen minä nauraa kitarisat vilkkuen tälle nykypäivän minun toiveelle. Minusta tuli se hullu kotiäiti, joka hymyilee, kun saa siivota muiden (pas..ja) jälkiä.

Tänään vein ensimmäistä kertaa pojan vieraan hoidettavaksi. Paikkana toimi tytön tarha, samat hoitajat ja ihan sama huone. Aiemmin olemme käyneet siellä yhdessä perhekahvilassa. Tyttö sai jäädä hoitoon myös, vaikka juuri osa-aikatarha olikin loppunut. Hoitoaika oli kaksi tuntia, josta poika jaksoi tunnin (nukkui 45 minuuttia ja huusi 15 minuuttia). Ja mitä minä tein vapaa-ajallani? Tittididiididii: kotitöitä! Tein kotitöitä (vaikka vannoin etten tee niitä kerrankin kun yksin olen kotona) ja minä nautin siitä!

Silloin esikoisen synnyttyä oma aika oli sitä, kun lapsi oli hoidossa ja sait juoda yhden lasin viiniä kotona. Tai lähteä rehellisesti ulos. Luultavasti minulla kävi viiraamaan päässä toista lasta odottaessani, sillä euforisen olotilan saa nykyään yksin roskien viemisestä.

Sitä virhettä en tee, että kertoisin tästä Ukolle. Luultavasti saisin tehdä ihan kaiken kotona yksin, jos mainitsisin tästä mielenhäiriöstä - eiku hei, miehän teen ne jo! Ei ne kotityöt silloin ihanalta tunnu, jos mies hoitaa lapsia. Silloin pitää ihan oikeasti pyhittää se harvinainen aika itselleen. Vieraiden hoitoapu kuitenkin kelpaa, ja kuuden euron arvoinen lysti teki hyvää tälle elämäänsä välillä kyllästyneelle äidille.

Minä olen kuitenkin se koneisto, joka tätä huushollia pyörittää. Joskus on vain niin kivaa tehdä kaikki perusjutut aivan yksin, ilman persiissä kiinni olevaa käsiparia. Ja ei, en puhu siitä isosta käsiparista. Siistiin kotiin oli kiva tulla, vaikka hoitoaika lyhyeksi jäikin. Vielä kivempaa on sotkea se koti uudestaan. En ehkä ihan joka kerta nauti näistä ehtymättömistä askareista, mutta joka kymmenennellä kerralla se voi olla ihan jees. Vielä eilen raapustin mielessäni tästä kodin oravanpyörästä, jossa kirosin ainakin sata kertaa Ukon (jonka päästän aivan liian helpolla) ja mietin kuumeisesti erilaisia tapoja tainuttaa tuon pienemmän tuholaisen.

Huomenna sama rumba jo ärsyttää, kun miehen kalsareita löytyy milloin mistäkin, likaisia ruokalautasia saa hinkata hiki otsassa, eikä niitä roskia ole taaskaan viety. Nautitaan nyt tästä vinksahtamisesta. Onko hullumpaa kuultu?

Ps. Kavereiden on turha soitella, että ulottuuko tämä mielenhäiriö heidän koteihinsa asti. Ei ulotu!

8 kommenttia

  1. Voin vain kompata: ulottuu ainakin tänne asti. Mä olen toivonut paria asiaa viimeisen vuoden: saisin edes kerran siivota ilman pientä apulaista ja saisin edes kerran nukkua aamuyhdeksään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkumista aamuisin kyllä kaipaa. Mulla menee jo viikotkin sekaisin.

      Poista
  2. Ymmärrän tuon roskienviemisautuuden;)! Mulla oli aikanaan mies, ketä ei tehnyt mitään kotitöitä. Olin aivan loppu, vaikkei lapsia ollutkaan. Nykyinen tekee. Olen jotenkin vanhanaikainen, ja ajattelen, että naisten kuulu tehdä kotityöt, en vaadi mitään fiftififti juttua, mutta en pistä pahakseni jos roskis viedään, tiskataan tai ruokaa laitetaan. Hän oli kyllä kouluttautunut jossain muualla ja horoskoopiltaan neitsyt, mikä kuulema vaikuttaa asiaan;). Minä en siis olisi koskaan saanut hänestä koulutettua kotitöiden tekijää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan miehestä saa tekemälläkään mitään siivoojaa. Niinhän se on, että meillä pätee myös vanhanaikaiset käytännöt naisten asemaan liittyen. ;-D

      Poista
  3. Jotenkin kuulostaa tutulta. Kotityöt on kivoja jos saa tehdä sut rauhassa. Täälläkin kyllä minä pyöritän aika lähelle sataprosenttisesti tätä huushollia. Kahden mukelon jäet vielä siivoaa, mutta jos se ylettyy toiseen aikuiseen, niin silloin näen punaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en enää jaksa huomauttaa miehen jättämistä jäljistä. Sen kun on kerran päästänyt helpolla, niin se on sama kuin ikuinen lupaus siitä, että kyllä se vaimo hoitaa kaiken. Oma vika. :-D

      Poista
  4. Oi, minäkin kaipaan sitä, että saisin tehdä kotityöt rauhassa! On melko uskomaton suoritus tyhjentää tiskikone kun herra 1 kk roikkuu käsivarrella ja neiti 1v ja rapiat kiskoo astioita koneesta lattialle tai vaihtoehtoisesti laittaa sinne pehmolelujaan ja muuta sälää. Argh!

    Poika on oikea mammanpoika eikä olisi missään muualla kuin sylissä. Noh, mutta vielä koittaa aika, ettei äitin syliin enää kehdata tulla :) Pitäisi vissiin osata nauttia nyt... Helpommin sanottu kuin tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin arkeen! Kyllä se siitä lähtee etenemään. Sie saat sentään sen herran vaikka sitteriin hetkeksi ja vyöt kiinni. Meidän herraa ei saa mitenkään aisoihin. :-D

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!