Söisin mielummin pullaa

Varoitus: Tämä postaus on kielletty tiukkapipoilta. Tämä haiskahtaa selvästi teatraalisuudelta ja liioittelulta.

Mun on pakko sanoa, että vuoden unettomien öiden, lyhyen pinnan ja uhmakkaan nelivuotiaan yhdistelmä on ihan syvältä. Persiistä, suoraan sanottuna. Tietenkään toi pikkuteini ei suostu kotona syömään kiltisti. Tarhassa se pyytää jopa lisää ruokaa ja mummilassa on ihan parasta ruokaa ikinä. Kotona ruoka on ihan pahaa, hyi en syö, eikä ole nälkä. Vaikka olen tehnyt sitä lempiruokaa, niin siltikään ei neidille kelpaa.

Tiedättekö, mitä tein tänään puolen tunnin itkun, huudon ja kakomisyskimisen päätteeksi. Kuulemma pulla ja jäätelö olisivat kelvanneet, mutta ei äidin tekemä ruoka. Mulla oli otsassa verisuonet ihan pinnalla ja savua nousi korvista. Koska toi tyttö käy jo tarhassa, enkä halua sosiaalihuoltoa meidän oven taakse, niin päätin kokeilla käänteistä psykologiaa. Tyttö huusi ja huusi, mun maanittelu ei tehonnut ja keinot olivat lopussa. Pullaa, se kiljui. Minäpä kaivoin pullapussista korvapuustin (olisi tehnyt mieli antaa ihan toisenlainen korvapuusti) ja iskin sen tytön lautaselle. Syö pullasi. Ja kappas, ei kelvannut. Kyllä minä syön tämän ruoan kiltisti, tyttö lupasi. Ota äiti tämä pulla. Tuossa se nyt syö sitä ruokaa, enkä aio antaa periksi. Nyt on suurin ärtymys hälvennyt, eikä pöydästä kuulu itkua. Riita pistettiin poikki ja pullaa väliin. Erävoitto. Yritin tytölle selittää, että äidistä tuntuu pahalta, kun et syö minun tekemää ruokaa. Vertasin vielä, että ihan sama jos minä haukkuisin sinun tekemää piirustusta.

Tarinan päätös: Jaahas, ruoka jäi syömättä ja tyttö mököttää omassa huoneessaan. Miksi näistä päivänselvistä ja yksinkertaisista asioista pitää tapella. Olenko ollut itse yhtä ärsyttävä? Mä en kestä. Ja vielä on tulossa toinen hyvää vauhtia uhmaikään. Jippii. Niin kuin ystäväni kerran sanoi, että siivoisin mielummin vessoja kuin olisin kotona "rääkättävänä".

14 kommenttia

  1. Kiitos vertaistuesta.

    Kuulostaa niiiin tutulta. Meidän poika on nyt 4, ja todella itsepintainen. Välillä oon ihan helisemässä. Just sitä kuukaudesta toiseen kestävää taistelua niistä perusasioista. Argh!

    Kiitos muuten ihanasta edellisestä postauksestasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, korusi ovat niin kauniita ja nyt uusimmat korvikset roikkuvat korvissa melkein joka päivä. :-)

      Äitiys on kyllä välillä tosi vaikeaa. Itse kun ei voi ymmärtää miten kaiken tämän käsitteleminen on vaikeaa noinkin pienelle ihmiselle. Joskus tekisi myydä koko uhmapussi torilla, mutta on se ihan kiva taas välillä. :-)

      Poista
  2. Tämä on sukuvika serkkusikaan ei syönyt mitään paitsi Mummin makkarakastiketta. Ja toinen ei nukkunut kolmeen ensimmäiseen vuoteen. Silti elossa ollaan;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie syötän kohta tolle lapselle vaan näkkileipää. ;)

      Poista
  3. Esikko kiljui mulle lapsena, että 'päiväkodissa on parempaa puuroa' eikä mikään muukaan ruoka kotona (huonoina päivinä) maittanut.
    Ajat muuttuu ja lapsi ajan mukana, isompana hänestä tuli ihan hyvä syömään :)

    Muistan kuitenkin hyvin sen epäonnistumisen tunteen, jonka ipanan kiljunta toi...se yhdistettynä huoleen ei ole kivaa! Onneksi kuitenkin siellä päiväkodissa oli hyvää puuroa, ettei tyttö vallan kuollut nälkään.

    Laiha lohtu, mutta kyllä se ohi menee...tyttäresi on vaan voimakastahtoinen!
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Siis eihän tuo nälkään kuole, kun pullaa ja jäätelöä kuitenkin maistuisi. Oli kyllä aikamoinen shokki, kun tyttö kiikuttikin pullan mulle takaisin ja kävi syömään sitä oikeaa ruokaa.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No se kuminahapankorppu oli hyvää!

      Poista
  5. Musta tuntuu, että meillä syödään ihan liikaa kaikkea pullaa yms. muuta kuin tavallista ruokaa... mut yritän ajatella, ettäparempi ruokaa kuin ei ruokaa ollenkaan:/

    Sitkeä sissi kyllä tuo teidän Mimmi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö on kyllä kaikki aseet ottanut käyttöön, jos ei muuten sana kuulu. Pikkuteini, ei voi muuta sanoa. Taitaa johtua geeneistä kun löytyy sellasta voimaa tosta reilun metrin mittaisesta neidistä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus!
      Ilman toisia äitibloggaajia olisi bloggaaminen ja äitiys astetta ankeampaa. :-)

      Poista
  7. Kuulostaa kovin tutulta. Tosin A vain "tyytyy" leikkimään ruualla ja sotkemaan sillä koko ruokapöydän, syöttötuolin, sen alla olevan alustan ja itsensä. Joka ikinen ruokakerta. Miten niin vähän pinna kireällä? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En käsitä, mikä äkäampiainen noihin lapsiin välillä pistää. Ei jaksa.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!