Arjen enkeleistä

Pikkuhiljaa tässä alkaa kotiutumaan uuteen kotiin, eikä entistä kotia ja ympäristöä ole enää niin iso ikävä. Ystäviä kylläkin on iso ikävä aina, mutta vanha koti on kohta enää muisto vain. Varsinkin, kun poika nykyään nukkuu sen 12 tuntia putkeen, niin oma ajatusmaailma on avartunut kummasti. Oma olo ja ajatukset ovat positiivisia, koska arki rullaa uudella ja omalla painollaan, itse saa nukutuksi ja lapset (ja sitä mukaan koko perhe) ovat iloisempia. Vaikka meillä elämä on ihan tavallista arkea omine vastoinkäymisineen, niin nyt elämä oikein loistaa. Kyllähän sitä sitten taas mätkähtää täältä pilvistä maankamaralle, kun miehen paasaus rahasta, tytön vänkääminen vastaan puettavan paidan väristä tai pojan ilkikurinen hymy hänen juostessaan sohvalla nostavat päätään. Nyt tällä hetkellä hymyäni ei vie mikään pois.




Tänään koin olevani uudessa kodissa aivan järjettömän onnellinen. Siis ihan oikeasti tosi tosi onnellinen.
Sain hyviä uutisia tulevasta tarhapaikasta lapsille. Jos ja kun aloitan koulun tammikuussa, niin lapset pääsevät hakemaani tarhaan. Tyttö jo on samassa tarhassa osa-aikaisena. Tytteli jatkaisi ensi vuonna samojen tarhantätien kanssa, samassa ryhmässä, samassa huoneessa. Aivan mielettömän ihanaa! Tytön tarhatädit ovat olleet minulle tämän kaupungin ensimmäiset sosiaaliset (aikuis)kontaktit. Tarhasta ja tädeistä on tullut minulle kuin turvasatama. Sydämeni aivan pakahtui onnesta, kun saimme mieluista postia tarhapaikoista. Poitsu pääsee kahdeksan vaaperon ryhmään, toiselle puolelle tarhaa - ei toiselle puolelle kaupunkia. Jes! Enää vain puuttuu kirje koulusta.




Jos tytön tarhantädit ovat niitä pienen matkan päässä olevia arjen enkeleitä, niin kyllä sellainen löytyy ihan meidän naapuristakin. Kahden kuukauden tuntemisesta huolimatta, olen löytänyt itselleni todella hyvää kahvi (ja mokkapala) seuraa. Jotenkin minulla ja tällä arjen enkelillä vain loksahti kemiat yhteen. Aivan kuin olisimme tunteneet paljon kauemmin. Vaikka olenkin täysin tyytyväinen ja onnellinen entiseen ystäväpiiriini, niin yksi ihana ihminen lisää on vain pelkkää plussaa! Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta en tiedä, miten olisin selvinyt muuton aiheuttamasta stressistä ja unettomuuden tuomasta ahdistuksesta ilman kahvikupin ääressä saatavaa sielunhoitoa.



Ikäero on vain numeroita, aivan kuten muidenkin ystävieni kanssa. Onhan minulla niitä minun kanssani samoissa numeroissa pyöriviä (lapsettomia) ystäviä, mutta kaikki paitsi yksi lapsellinen ystävä on minua enemmän tai vähemmän vanhempi. Vaikka meillä on vielä paljon tutustuttavaa, niin jotenkin uuden ystäväni kanssa on vain niin helppo olla. Minusta on ihanaa, kun toisen ihmisen seurasta voi vaan nauttia, joskus ihan hiljaakin. Toisen aloittamasta lauseesta voi jo päätellä lopun. Yksi sana tai katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.  Äitiyden koukeroisessa maailmassa ei selviydy ilman sotakumppaneita. Toisen läsnäolosta saa todella paljon voimaa. Teiden eroaminen muutamaksi päiväksi tuntuu joskus liian vaikealta. Toisen mielestä turhalta tuntuva ilmoitus: "meidänkin sähkölasku oli näin paljon", tuntuu minusta hyvinkin tärkeältä. Minä tunnun tärkeältä, kun saan jakaa toisen kanssa omia arjen murusia. Tunnen itseni tärkeäksi, kun MINULLE halutaan kertoa jotain ihan vain pientä. Tunnen itseni kovin suureksi ja merkitykselliseksi.



Jokainen ystäväni on erilainen, aivan kuin eri tilanteeseen ja mielentilaan sopiva. Minulla on ihania arjen enkeleitä. Olen löytänyt taas yhden sellaisen. En voisi pyytää yhtään enempää. Miten tämä onkaan muuttanut omaa oloani tänne muuttomme jälkeen. Kun luet tämän, niin tiedäthän, että täältä saa heti lisää mokkapaloja! Olet tuonut valoa tähän arkeen, kiitos!


8 kommenttia

  1. Ihanaa, ei voi muuta sanoa!

    Teidän elämä kuulostaa tällä hetkellä todella hyvältä; poika nukkuu ja arki rullaan, sillä jo pötkitään pitkälle:) Ja saitte vielä ne tarhapaikatkin, jes!:)

    Tuollaiset arjenenkelit ovat kyllä ihan nimensä veroisia. Ilman niitä elämä olisi paljon harmaampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin jo ehjillä öillä ja (tylsän) tavallisella arjella pötkii tosi pitkälle. Viime yö meni rokotuksen nostattaman kuumeen takia plörinäksi, mutta ensi yönä varmasti taas parempi.
      On ihan erilainen olo, kun saa nukutuksi! <3

      Poista
  2. Ja nyt istun tässä ja itken, kiitos kauniista sanoista. PS. otin mokkapalat uunista äsken...
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tuli kyynel eilen tätä kirjoittaessa. :'-) Varmasti tuli hyviä mokkapaloja!! Ehkä niitä jää huomiselle?

      Poista
  3. Olet totisesti enkelisi "ansainnut". Voi kun tuli hyvä mieli tätä postausta lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :'-)
      Ja hei, kunhan sie sielunsisko nyt eka paranet kunnolla, niin keitän sullekin kahvit ja tarjoan mokkapalaa. :-)

      Poista
    2. Mie en kahvia juo (hyyyi, pahaa :-)). Mut voin kyllä sen edestä syödä mokkapaloja :-D Ei vaan, haluan tavata sut livenä ilman herkkujakin.

      Poista
    3. No, teetä löytyy yksi iso hyllyllinen. Ennen join vain teetä, mutta toi valvominen teki minusta kahvinarkomaanin. :-(
      Facebookkaillaan! ;-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!