Hyvän mielen viikonloppu

Positiivinen ja aurinkoinen mieli vain jatkuu. Tämä viikonloppu on startannut kumman kivuttomasti. Mitä nyt poika itki kaksi tuntia yöllä, mutta nukkuipa sitten kaksi tuntia normaalia pidempään. Se nyt on sivuseikka. Tuntuu, ettei mikään voi (vieläkään) pyyhkiä tätä hymyä pois kasvoiltani. Siitä on pitkä aika, kun olen tuntenut itseni näin rauhalliseksi ja ihan todella onnelliseksi! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki minulle!

Olin oikein iloisesti yllättynyt, kun sain niin ihanaa palautetta edelliseen postaukseen. Minulla jo kauan on muhinut pääkoppani sopukoissa oman kuvan julkaiseminen täällä. Kai minä pelkäsin, että saan vain ilkeitä kommentteja, tyyliin: "ai kauhea, näkö meni!". Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hassu pelko tuollainen. Ja toisekseen, niin paljon on bloggaajien kuvia kopioitu ja perustettu feikkiprofiileja sosiaaliseen nettiin. Ainakin yritän välttää sitä leimaamalla kuvani. Sitä kolmatta ja ikävintä vaihtoehtoa en edes ääneen sano,mutta kun blogissani käy vierailijoita jopa Kiinasta asti, niin aina on mahdollisuus, että kuvani löytää joskus joku hämärämpi tyyppi. Näillä mennään, vaikka mieskin tuossa jotain mumisi "omasta päätöksestäni".

Tänään kerättiin kimpsut ja kampsut, startattiin auto, ja suunnattiin sukuloimaan. Aika rituaaliksihan tämä viikonloppuinen reissaaminen on muodostunut. Ensi viikonloppuna tosin täällä olisi joulun avajaiset! Tonttuparaatikin taisi olla luvassa. Ehkä jäämme kerrankin tänne nauttimaan uuden kaupunkimme tarjonnasta. Tänään kuitenkin kävimme juhlimassa ihan ravintelissa asti appiukon syntymäpäiviä. Nuorekas mies tuo minun appiukkoni. En kyllä usko, että tänään tuli mittariin 70 vuotta.

Lasten kanssa käydään aina silloin tällöin ulkona syömässä. Ainoa kriteeri nykyään on, että leikkipaikka täytyy löytyä, ja mielellään ihan pöydän vierestä. Isompi napero kipitti heti leikkimään, kun pienempi olisi halunnut juosta suoraan baarin puolelle. Vuoroin miehen kanssa juostiin pojan perässä, aina sinne suuntaan, mistä kuului naurunkäkätys. Tuli myös vähän deja vu-olo, sillä söin ihan saman annoksen, jota yritin vuosi sitten pistellä poskeeni ennen kuin tuli lähtö sairaalaan. Tällä kertaa erona oli terästetty glögi (älkää seivästäkö) ja tavallinen "tähän oloon auttaa vain Activia, ei synnytys". Tykkäsin todella kovasti kyseisen raflan leikkinurkasta, jonne oli Tinttu.com:in satutaiteilija käynyt jättämässä jälkensä.

Huomenna toivotaan tämän hyvän olon jatkuvan. Aamusta lähdettään porukalla katsomaan lastenkonserttia, päivällä minä vien itseni leffaan treffeille ja ehkä illalla ollaan miehen kanssa taas kavereita. Nyt aion nauttia loput ruoanjämät, jotka kuljetin kotiin asti. Eihän hyvää ruokaa saa jättää yhtään jälkeensä. Koneeltani löysin kaikki Roswell-jaksot!! Ihanan nostalginen olo, kun varmaan yli kymmenen vuotta sitten tullut teini-ufo-sarja iskee minuun vieläkin. Tunnari on ehkä parhain ikinä. Kyseinen sarja painii mielestäni samassa liigassa nykyajan vampyyrimanian kanssa.

Mie teen nyt pesän tähän vuoteeseen ja kaivan sisäisen teinini taas esille!






Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!