Velloo, velloo

Huom! Ei herkille lukijoille!!

Kuluva viikko piti pitää sisällään kaikkea hauskaa. Tytöllä olisi ollut tarhassa uintiviikko. Perhekahvilakin olisi ollut alkuviikosta. Ehkä vähän joululahjojen askartelua ja joulukorttien tekoa olisi ollut mielessä. Blogiin piti tulla ylistävä postaus sunnuntaisesta perhepäivästä. Niin, ja omasta ajasta elokuvissa!

Jos kukaan on käynyt blogini Facebook-sivuilla, niin sieltä on voinut saada vinkkiä siitä, että mitä meidän viikko oikeasti piti sisällään. Sitä kautta siis kannattaa meitä myös seurata, vink vink.

Kaikki alkoivat sunnuntaina, perhepäivästä keskustassa. Olimme viettäneet mukavaa aikaa naapureiden kanssa hyvää musiikkia kuunnellessa ja kotiruokaa syödessä. Askarreltiin, kahviteltiin ja hävitettiin jopa meidän poitsukin kerran ihmisvilinään. Olimme juuri lähdössä, kun ensimmäinen oire pirullisesta vatsataudista tuli esille. Pieni pelko tuli takapuoleen, mutta jaksoin silti uskoa, että se oli jotain muuta. Nyt ei saisi sairastaa, sillä minulla odotti maksettu leffalippu päivän glitterivampyyrinäytökseen. Eiköhän mieheltä tullutkin soitto heti, kun pääsin leffateatterin ovien eteen. Siis just mun tuuria! Kotona oli yksi oksentava poika, matto täynnä juuri sitä itseään ja hätää kärsivä mies. Itsekkäästi kuitenkin olin sen kaksi tuntia poissa, jonka aikana mies suoriutui sairaanhoitajan tehtävästä kympin arvoisesti. Kolme hurraa huutoa Ukolle!

Maanantai meni kotosalla, pientä potilasta sylissä pitäessä. Koskaan meidän pikkuinen ei ole ollut yhtä mittaan niin pitkiä aikoja sylissä. Menipä tämä hienosti, ehdin ajatella. Vaikka ruoka ei maanantaina maistunut, niin poitsu oli tosi reipas.

Tiistaina ehdin jo luulla, että muu perhe on säästynyt jollain ihmeen kaupalla luonnolliselta vatsahuuhtelulta. Tyttö kävi tarhassa. Minua vähän juili päässä ja mahassa. Varmaan vain stressiä, uskottelin itselleni. Kolmen aikaan miehelle alkoi sadella soittoja ja äkäisiä viestejä. Nyt pitää tulla kotiin, heti!!

Tästä eteenpäin osaatte jo arvata loput tarinasta. Mahatauti pyyhkäisi meidän perheen yli dominoefektin tavoin. Olo on kuin sisuskalut olisi väännetty ihan rutikuiviksi. Oma vatsa ei ole koskaan ollut näin litteä. Maha on varmaan syönyt itse itseään sisältä. Minä makasin koko päivän ja illan sängynpohjalla. Kun mies oli yöllä huudellut nelisen tuntia vuorostaan vessanpönttöön, niin lopulta tyttökin kävi läpi saman rumban. Onneksi itse pysyin jo tolpillani, jotta pystyin pitämään huolta meidän reippaaksi osoittautuneesta likasta.

Tässä sitä nyt toivutaan. Tuskanhiki nousee vielä otsalle, ruoka ei maistu, mutta elämä voittaa. Meillä on maailman paras naapuri, joka kävi meille eilen kaupassa! <3 Neljän tunnin koitoksen ja korkean kuumepiikin takia pitää huilia toinenkin päivä. Ihan luonnotonta minusta, mutta saapa ihan luvalla katsoa sängyssä Roswellia.

Toivottavasti huomenna saisin postissa hyviä uutisia koulusta. Lauantaina taas olisi kaupungilla vilinää. Joulun avajaiset olisivat luvassa! Enää puuttuu ohut kerros lunta! <3

Palataan taas paremmilla voimilla blogin puolelle. :-)

5 kommenttia

  1. Kääk, ei kuulosta kovin kivalta:/ Varsinkin jos pitää sairaana muista huolehtia.

    Täällä jänskätetään huomista, kerro sitten heti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kerron heti, jos uutiset ovat hyviä!!

      Poista
  2. Hui kamala, kuulostaa ihan ruokamyrkytykseltä...oli niin tai näin niin onneksi se on ohi!

    Sulle on mun blogissa tunnustus.

    PS: peukut on pystyssä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo sen katsomassa. Kiitos!! :-))

      Poista
  3. Vatsatauti on kamalinta, mitä tiedän. No, vatsalaukun tähystys melkein voittaa senkin. Onneksi olette kaikki tervehtyneet.

    Pidän isosti peukkuja huomiselle!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!