Aamun aatoksia

Eihän siitä eilisestä reissusta tullut mitään. Niin mie vähän ajattelinkin, kun torstai-iltana mies puhui siihen malliin tulevasta säästä, ettei minulla olisi lupaa lähteä ulos ajelemaan. No, ei olisi tehnytkään edes mieli. Eikä me oikeastaan oltaiskaan päästy ulos, sillä meidän ovi jäätyi kiinni! Oli pienen työn takana saada se mokoma auki, kun meitä tuli eilen piristämään tutuksi tulleet naapurit.

Sinne siis meni kampaaja-aika ja visiitti Iittalassa. Onneksi hätä keksi keinot. Nopea googletus ja voila: aika värjäykseen löytyi vanhalta koululta. Viimeistään tuo tukka lyhenee siinä vaiheessa, kun latvat hapristuvat ja varisevat pois. En olisikaan tänään halunnut olla parhaimmillani, kun vihdoin pääsen tyttöporukalla nauttimaan kauan kadoksissa olleesta omasta ajasta.

Eilinen meni siis kotona. Kukaan ei varmaan vielä tiennyt, että Etelä-Suomea riepotteli pieni lumipyry. Meni se päivä kotona ommellessa. Ei paha.

Eilen koettiin viikon huippuja ja notkoja. Nukuttiin koko perhe (isoa miestä lukuunottamatta) kahden tunnin päikkärit!! Ei ole taas mies muistiin tässä talossa nukuttu niin hyvin. Notko sattui sitten illalla, kun leipasi pikkujouluihin pipareita. Samalla reseptillä olen jo hyvän aikaa pepparkakkoreita (M muistaa mun ehdotuksen joulupipareiden ruotsalaisesta nimestä: julkeksen) leiponut, kun Pyörämummi on samalla reseptillä niistä taikonut maailman parhaimpia pipareita. No, mulla tulee joka kerta ihan erilaisia pipareita. Joskus ihan jees, joskus mennään metsään niin, että hongat kolisee. Mummi vaan leipoo samalla reseptillä mahtavia luomuksia. Eilen jo luulin, että nyt nää onnistui. Juu, eivät onnistuneet. Kovia ja liian vaaleita tuli. Haju on sama, mutta muuten on kuin kiviä söis. Sori, tytöt. Kyllä noi kaupan tortut taitaa multa vielä luonnistua.

Mutta, ei mun elämä yhteen piparitaikinaan kaadu. Meidän perhettä varjostaa vähän isompikin asia. Ne, jotka tätä blogia ovat pidemmän aikaa lukeneet, niin ehkä muistavat, että meidän pojan maha on herkempää sorttia. Tytöllä oli taaperona myös ikäviä allergioita ja astmaa. Pelko perseesä olen siis nytkin elänyt, että tuleeko samoja oireita meidän pojallekin.

Koska yöt menee itkiessä toisinaan vieläkin, kakka on ripulia ja pahaa ihottumaa on esiintynyt pienen paran pyllypuolella, niin olemme olleet maidottomalla linjalla jo kauan. Taustatiedoksi kerrottakoon, että rahkasta tuli pojulle yön yli kestäviä kipua ja oksentelua. Koska oireet ovat maitotuotteista jatkuneet, niin nyt mennään ilman. Vielä kuitenkin on oireita ollut, joten tällä viikolla ryhdyttiin munattomalle ja gluteenittomalle linjalle. Yhdestä paahtoleivästä oireet nimittäin pahenivat rajusti. Sen jälkeen, dieetin aloitettuamme ihottuma helpotti ja kakka alkoi etäisesti muistuttamaan normaalia.

Eiköhän eilen vierailun tiimellyksessä poika syönyt YHDEN suullisen mokkapalaa - salaa. Piereskely alkoi heti. Parin tunnin päästä hirveä itku, pistävän hajuinen satsi sitä itseään, maha kuralla ja pyllyssä tosi paha ihottuma. Minulla ihan paska fiilis. Miten saatoin jättää pojan touhuamaan omiaan. Yö meni rauhattomasti ja aamulla vielä samanlainen itku ja kipeä pylly. Ukkoa sitten valistin keliakiasta ja siitä, mitä saa ja mitä ei saa syödä. Mies nimittäin oli aluksi sitä mieltä, ettei riisiä ja perunaa saisi myöskään syödä. Niin menee metsään joskus fiksuillakin ihmisillä. Voi olla, että tämä johtuu vain maidosta. Mistä sen tietää. Sen ainakin tiedän, että maanantaina lähtee soitto lääkärille. Tarha saattaa alkaa heti tammikuussa, jonne tarvitsee todistusta erityisruokavaliosta. Mulla on ihan todella paha mieli tästä kaikesta. Jos pahin tapahtuu ja kyseessä onkin se keliakia, niin se on sitten elinikäinen vaiva. Toivottavasti tämä on vain joku ohimenevä juttu. Itku silmässä mietin, että kuinka toisen teki niin kipeää.

Että näissä merkeissä lähden tänään tyttöjeniltaan. Mulla on jo nyt ikävä meidän nuppusia, vaikka alkuviikosta niin uhosin, että minähän lähden ja nopiaan sittenkin pois kotoa. Eiköhän nää täällä pärjää. Mun täytyy viikonlopun jälkeen käydä miettimään jotain hyviä reseptejä meidän poitsulle. Eihän se raukka saa syödä mitään jouluherkkuja. Tai muumipipareita!!! :-(

4 kommenttia

  1. Meillä ei onneksi ole ollut allergioita vielä (kopkop puuta), mutta rakkaan ystävän perheessä on ollut superallerginen tyttö. Hän ei pystynyt ensimmäiseen 5-6 vuoteen syömään juuri mitään viljatuotteita eikä monia muitakaan asioita, mutta kouluikään mennessä hän syö jo lähes kaikkea muuta paitsi maitotuotteita. Toivotaan, että sunkin lapsilla tilanne tasoittuu vuosien myötä.

    Pidä hyvät pikkujoulut, ei ne allergiat kuule siitä muuksi muutu vaikka sinä juhlimassa käytkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät oli pikkujoulut! Oireet onneksi jo olivat helpottaneet, kun pojat olivat kotona kaksistaan.

      Uskon vahvasti (vielä) siihen, että nämä(kin) oireet häviävät ajan kanssa. Meidän tyttö kävi läpi myös allergiaa ja astmaa samanikäisenä.

      Poista
  2. Muru, älä kanna huonoa omatuntoa. Sitä kun joutuu tuntemaan niin monesta asiasta äitinä.

    Laitoin sulle jo tekstaria, mutta tässä vähän tarkemmin mun kokemuksia ja huomioita.

    Ainon kakka haisi kesän jälken (yli 3 kk) ihan kamalalle. Oikeasti olisi tarvinnut kaasunaamarin aina, kun piti kakkavaippa vaihtaa ja pestä. Kakka oli tosi löysää, pahimmillaan kuin maitokakkaa. Pylly lehahteli, turposi, ja oli selvästi aivan kosketusarka.

    Sitten kokeilimme maidotonta, munatonta ja gluteenitonta dieettiä. Vaiva helpotti parissa päivässä. Sitten kokeilimme palauttaa kauran. Onnistuneesti. Sitten maidon. Onnistuneesti. Sitten munan. Onnistuneesti. Nyt on kokeilussa ruis. Jos senkin lisääminen onnistuu ok, epäilykseni syyllisestä vain vahvistuu.

    Näin pienille tehdään kyllä allergiakokeita, mutta niissä ei näy allergiat kovin selvästi. Kyse on usein suoliston kehittymättömyydestä, johon monesti auttaa aika. Mutta jos viljat tuntuvat aiheuttavan yliherkkyyttä, sitä voidaan tutkia jollakin suolistokokeella, josta saa sitten virallisen todistuksen. Mulle uusi juttu oli se, että esim. vehnä voi herkistää, olematta kuitenkaan gluteeniongelma tai varsinainen allergia.

    Toivottavasti oli kivat pikkujoulut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jo huolestuneen Kelan sivuilta siitä, että milloin saa tukea keliakiaan. Se koepalahan otetaan ohutsuolesta. Ennen sitä koetta ei saisi olla millään dieetillä, sillä keliakia johtuu ns tulehduksesta, jota se vilja pitää yllä. Jos siis on ilman gluteenia ennen koetta, niin keliakia ei välttämättä näy koepalassa. Huh, toivottavasti siihen ei jouduta.

      Nyt on pojalle kaapissa syötävää dieettiä varten. :-)

      Kiitos rohkaisevasta tekstarista ja tästä viestistä!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!