Ajatusten palapeli, juhlat ja kysymyksiä lukijoille

Sieltä se hyväksymiskirje kouluun lopulta tuli. Vastaus lähti jo alkuviikosta pikana takaisin. Nyt yritän saada palapelinpaloja yhteen, jotta asiat olisivat hyvällä mallilla tammikuun alussa. Joitakin paloja pitää vielä etsiä. Toisia paloja ei vielä saa. Muutama pala on sellainen, ettei tiedä mihin kohtaan se tulisi. Kuitenkin aika moni palanen odottaa jo kokoojaansa.



Mielessäni pyörii nyt aivan liikaa ajatuksia. Käyn jatkuvasti itsekseni ajatuksiani läpi, aihe aiheelta. Silti yhtäkään niistä en saa järkevästi kirjoitettua ylös. Tämä uusi tilanne tuntuu jopa hieman liian yksityiseltä ja pelottavalta, etten tiedä haluanko niistä kirjoittaa. Toisaalta en juuri nyt jaksakaan. Hyvällä mallilla kaikki asiat ovat ainakin toistaiseksi. Ympärillä tapahtuu aivan liikaa asioita ja aivan liian nopeasti. Tuntuu, etten osaa pysähtyä ja hengähtää. Se tuntuu samalla todella hyvältä. Toisaalta tuntuu hyvin jännittävältä ja hurjalta, pelottaakin hiukan. Menen tukka putkella päivästä toiseen. Kontrollifriikki kun olen. Pysähtyminen on vaikeaa. Kaikki asiat pitäisi olla jo minulle selkeitä ja hoidettuna, jotta mitään ei jäisi viime tinkaan. Laput silmillä säntään asiasta toiseen ja paikka aasta paikka beehen.



Tällä viikolla oli onneksi yksi aivan erityinen arjesta irroittautuminen. Juhlimme mieheni valmistumista pienessä tilaisuudessa ja nopealla burgerilla. Aika korutonta, mutta kuuluu miehen tyyliin. Tietenkin työmaalle piti palata tilaisuuden jälkeen. Kuulemma iso kiitos miehen urakan valmistumisesta kuului minulle. Sain siitä hyvästä ruusun, jonka taas mieheni sai tilaisuudessa. En silti ota yhtään kunniaa niin hienosta saavutuksesta. Kovillehan miehen opiskeluaika otti minullekin, enkä aina jaksanut sitä peitellä. Nyt muistot arkiyksinhuoltajuudesta ovat vain niitä muistoja vain. Käännän katseeni jo omia opintojani kohti.




Koska ajatusteni sillisalaatista en saa tällä hetkellä mitään irti, niin kokeilen, saisinko teistä lukijoista mitään irti. Olen nimittäin unohtanut kiittää teitä lukijoita siitä, että olette pysyneet matkassa mukana. Uusia lukijoitakin on aina silloin tällöin tullut lisää, iso kiitos teille. Jokainen käynti tai kommentti pitää mielenkiintoni yllä tätä harrastusta kohtaan. Kommentit piristävät ja ilahduttavat minua enemmän kuin arvaattekaan. Vaikka aina ajattelen, että kirjoitan vain itselleni ja vain niistä asioista, jotka minua kiinnostavat, niin silti haluaisin jotenkin palkita lukijoitani. Ehkä joku kerta taas arvonnan muodossa suoritan tämän lahjomisen, mutta nyt olisi mielessä jotain muuta. Olisiko teillä mielessä joku juttu, josta haluaisitte lukea? Kaihertaako mieltäsi jotkut kiperät tai kepeät kysymykset? Nyt varsinkin uuden elämäntilanteen edessä jutun juurta varmasti saa monestakin asiasta. Olisi myös ihana kuulla onko lukijoiden joukossa äitejä, jotka ovat vasta aloittaneet samanlaisen tarharumban? Sana olisi nyt vapaa. Sitä kannattaa hyödyntää. ;-) Ja ihan vielä sokerina pohjalla tahtoisin tietää, että hiveleekö blogini teitä visuaalisesti? Eli nyt yli vuoden kameran kanssa ahkerasti heiluneena mielenkiinnosta utelen, että kelpaako kuvia katsella?

Ja rakkaat anonyymit, klikatkaan itsenne läsnäolevaksi. Oikeasta reunasta löydätte vain teille tarkoitetun kyselyn. Pistin ihan mielenkiinnon vuoksi uuden kyselyn joukkoon mukaan. Olen seurannut blogini kävijämääriä ja tilastoja Google Analyticsin kautta, mutta yhtä asiaa se ei minulle kerro: oletko lukijani mies vai nainen. Ainakin muutama herrashenkilö täällä nimittäin käy vakoilemassa, näin minulle on kerrottu. ;-) Aika hauskaa! 


4 kommenttia

  1. Luulin onnitelleeni jo edelliseen postaukseen, mutta näköjään pää on vieläkin lahompi kuin ajattelin, eli ONNEA! Tosi hienoa!
    (Mulla on takana 2 viikkoa kätilökoulua, kunnes meni hermo ja lopetin, mikä oli mulle ihan hyvä päätös, vaikka vielä välillä ajatus houkuttelee..).
    Onnea myös miehelle, toivottavasti saatte vähän enemmän perheaikaa.

    Ja nähdään ehkä keikalla kesällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä miten yhteinen aika onnistuu, kun mies on nyt jatko-opiskelija. ;-) Viimeistään sitten eläkkeellä. Ja sitä ennen on joululoma, onneksi.

      Jos näet minut keikalla, niin tule vetäsemään hihasta. Olen kentällä!

      Ja kiitos. Mikä sulla oli syynä, että lopetit? Itse odotan vielä intoa täynnä opiskelua, vaikka se ei helppoa varmasti tule olemaan.

      Poista
  2. Hienoja kuvia. Ja onnea opiskeluihin.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!