Erilainen arki

Tänään moni on jo varmasti hiljentynyt itsenäisyyspäivän viettoon, ja tekevät omia tälle päivälle pyhitettyjä puuhiaan. Meillä ei taida olla mitään perinnettä tälle päivälle. Minun on tunnustettava, etten ole oikein koskaan jaksanut katsoa Linnan juhlia. Onhan se pukuloisto ja glamour hienoa katseltavaa, mutta meidän mies ei myöskään perusta kättelyseremonian katsomisesta, joten telkkarista tulee jotain aivan muuta. Tuntematonta sotilastakaan ei pysty lasten takia katsomaan, sillä juuri äskenkin pojan pissattua sohvalle koko homma meinasi hajota käsiin. :-D




Meillä piti olla tänään omat pikkujoulut - jouluruokineen päivineen. Lopulta minä söin tomaattikeittoa (tuoreista tomaateista - ihan sairaan hyvää) ja muillakin perheenjäsenillä näytti olevan kaikkea muuta kuin jouluruokaa. Mies mupelsi juuri sohvan puhtaalla ja kuivalla puolella minun porkkanalaatikkoa, vaikka herra vannoo henkeen ja vereen, ettei syö porkkanaa. Hyvin näytti maistuvan.

Tuntuu aivan oudolta, kun mies on keskellä viikkoa kotona koko päivän. Työnarkomaani on ahertanut töissä aamuseiskasta iltamyöhään, joten toisen naamaa ei ole ehtinyt kunnolla vilkaista. Viikonloput tuntuvat olevan perheen ihan oikeaa yhteistä aikaa. On toisaalta aika kivaa vaihtelua, kun kotona on muutakin seuraa lasten ja oman pääkopan sijaan.






Miehen läsnäolo tuo helpotusta kodin pyörittämiseen, mutta on siinä myös ne omat jujunsa, jotka saattavat jopa hankaloittaa arkea. Välillä tuntuu, että taloon on tullut kolmas lapsi, ei mikään aikuinen. Mies on niin hidas siivoamaan jälkensä, että minä jupisen itsekseni, kun saan korjata niitä pirun sukkia ja lautasia ympäri asuntoa. Oma tahti jotenkin lässähtää miehen ollessa nurkilla. Nytkin astianpesukone on tyhjennystä vailla, pyykkiä ei ole pesty, tavarat ovat missä sattuu eikä niitä löydä mistään ja oma olo on vain niin kummallisen erilainen.

Minähän jupisen siis silloinkin tätä kaikkea, kun mies on töissä. Miksi se ei ole koskaan täällä auttamassa. Ehkä kuuluisin mantrani. Sitten pitää itkua vääntää, kun vessassakaan ei saa yksin käydä, suihkussakäynti se vasta operaatio onkin kahden lapsen kanssa yksin, ruoka on aina mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Silti illalla koti näyttää suht siedettävältä. Kun mies on kuvioissa, niin minä paneutuisin mielummin omiin juttuihini kuin kotihommiin ja vaipanvaihtoon. Sellaisiin ihmeellisyyksiin kun ei ole aikaa, varsinkin, kun lapset eivät harrasta päikkäreitä.




Ei mutta hei, hittolainen. Kun mies on kotona, niin minullahan on omaa aikaa vaikka kirjoittaa blogia - siis vaikka ihan just nyt! Tämän postauksen kuvatkaan eivät olisi onnistuneet, ellei mies olisi makoillut sohvalla pojan kanssa. Nytkin Ukko lukee olkkarissa tytölle kirjaa. Kuvassa oleva iso pallukkarahi (kiitos, Marimekko, ideasta) ei olisi tuossa jamassa, valmiina, ellen olisi saanut sitä väkertää rauhassa. Pääsinpä minä saunaankin tällä viikolla - ihan yksin!


Jos nyt kerrankin ummistaisin silmäni kaikelta sotkulta ja nauttisin. Tänään tuntui todella kivalta, kun tehtiin pitkästä aikaa ruokaa yhdessä. Lopputulos tietenkin miellytti vain ruokien syöjiä, sillä paprikaa sisältävä tomaattikeittoni sai murska-arvion. Ihan ohjeen mukaan tein, mutta kun tuolle herralle ei maistu paprika vaikka sen leikkaisi millin paloiksi, käärisi pekoniin ja antaisi ison oluen vielä päälle. Kävimme ulkonakin koko perhe. Lapset nököttivät pulkissa ja vähän mäkeäkin päästiin laskemaan itse kukin.




Kyllähän sen iltaa kohden huomaa, että arkisin me olemme normaalisti niissä omissa puuhissamme. Minä teen tällä tavalla ja toinen toisella. Hyvin tämä huusholli pysyy pystyssä kaikesta huolimatta. Jos nyt multa jää joku mustapippuri ostamatta tai kattilasta löytyykin edellisen kerran perunamuusista todiste, niin niistäkin edesottamuksista päästään yli. Miehestä kuorituu nimittäin joskus ylitarkka diktaattori tän kodin suhteen ja silloin saattaa saada joku sotkuinen kaappi kyytiä - kellonajasta huolimatta.

Muutenhan se olen minä, joka siitä järjestyksestä on olevinaan tarkkana. Kai minulla on joku mentaliteetti, että kaikki on hallitussa kaaoksessa ja minä kyllä löydän kaiken tarvittavan. Eihän se mies edes ole arkena kotona hoitamassa näitä töitä. :-D Tavarat löytyy kyllä sieltä omilta paikoiltaa, kun jaksaa vähän etsiä. Arkena en vain jaksa välittää ihan kaikista yksityiskohdista, josta mies joutuu minulle huomauttamaan, jos sille päälle sattuu.




Ai että, keittiöstä kuuluu astioiden kilinää. Mies kävi hommiin. Mie kehun aivan liian vähän tuota minun Ukkoani. Väsyneenä ja kotitöihin tympääntyneenä se toinenkin tympii hyvin helposti. Ihan niinkin pieni kommentti, kuten mitä jos pesisitkin ton naamasi vain vedellä, etkä niillä tököteillä tai ei sun kainaloita tartte pestä, kun ulos lähdetään, kuka sua siellä haistelee voi saada aikaan minussa myrskyn. Myrsky vesilasissa, indeed. Tänään tomaattikeiton äärellä yritin nyyhkiä jotain muminaa, että minun ei anneta olla oma itseni. minähän pesen itseni vaikka alkoholilla jos tahdon..

Heti sen huomaa, kun mies onkin yllättäen kotona - hyvässä ja pahassa. Taitaa tämä perhe olla tehty draamakuningattarista- ja kuninkaista, höystettynä umpiluupäällä ja uhmalla. Siitä huolimatta osaan nauttia suunnattomasti miehen yrityksestä auttaa ehtymättömissä kotitöissä ja lastenhoidossa. Kerrankin saa miehen ollessa kotona sulkea oven perässänsä, kun menee vaikka suihkuun. Tietokoneella saa näpyttää aivan rauhassa ja hioa blogitekstiä.

Plussan puolella siis ollaan, ehdottomasti. 


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!