Opiskelijaäiti kotiäidin sa(a)ppaissa

Aivan kuin tänään olisi ollut vapaapäivä - siis kuin entinen kotiäidin arkipäivä! Kahden peräkkäisen aamusta iltaan-koulupäivän jälkeen oli nautinnollista viedä lapset vasta kasiksi tarhaan. Ei ollut aamulla mitään kiirettä peilikuvan korjailun kanssa, hampaitakaan ei tarvinut itseltään pestä, tarhamatkalla sai otettua hien pintaan vetojuhtana ja kaiken huipuksi pääsin suoraan kotiin lukemaan. Vielä paremmaksi aamun teki se, että poika jäi nauraen tarhaan. Aivan käsittämätöntä! Tyttöäkin ehdin halailla ja pussailla tarhanovella rauhassa. Kävellessäni kotiin mietin, että onko nyt jo torstai. Voiko olla niin, ettei meistä kukaan ole kolmen viikon sairasteluputken jälkeen kipeänä tällä viikolla. Viikko on hujahtanut hurjalla nopeudella viikonlopun kynnykselle.


Jottei hyvä mieli olisi suinkaan loppunut siihen, niin saimme rakkaita vieraita kotipuolesta. Ystävälläni on meidän poikaa viisi päivää vanhempi prinsessa, jota olemme tavanneet aivan sylivauvaikäisistä lähtien. Tapasimme varmaan noin vuosi sitten omalla kotipihallamme, postilaatikoilla. Siitä hetkestä lähtien olemme olleet tiiviisti tekemisissä, joten ikävä on kasvanut todella suureksi meidän muuttomme jälkeen, tapaamiskertojen vähentyessä välimatkan takia. Minä pistin keiton kiehumaan matkalaisille, lasten vielä nukkuessa tarhassa päiväuniaan. Ehdimme tehdä yhdessä likkojen kesken meidän teepöytään vakiintuneita daimmuffineja, kunnes jo haimmekin reippaat tarhalaiset kotiin.


Lapsia oli ihana seurata sivusta. Leikit kehittyvät joka kerta enemmän ja enemmän. Meidän poju sai jopa suukon otsallensa! En olisi millään päästänyt vieraitamme lähtemään kotiin. Niin ison ikävän sain jo itselleni hankittua, ennen kuin kukaan kävi pukemaan päällysvaatteita yllensä. Hieman meidän herraa harmitti tarhassa saatu allerginen reaktio, tällä kertaa kalasta, joten ihottuma-alueille tippunut ruoka sai vain kovan itkun aikaan. Ehdin jo maalailla allergiavapaata tulevaisuutta hyvän tilanteen jatkuessa jo näinkin pitkään, mutta eihän näille mitään voi. Päivä taisi olla niin rankka meidän pikkuiselle, että nukkumatti kutsui heti kuuden jälkeen höyhensaarille. Itsekin olen jo aika raato rankan viikon jälkeen, mutta huomenna pitää jaksaa painaa vielä kokonainen koulupäivä.


Hyvä mieli saa luvan jatkua viikon viimeisetkin päivät. Viikonloppuna pääsen katsomaan aivan pikkuista nyyttiä! Opintojen alkumetrienkin jälkeen raskautta, synnytystä ja vastasyntyneitä katsoo eri tavalla. En malta odottaa aikaa, jolloin omat opinnot pääsevät konkreettisesti siihen kätilötyön asteelle. Vielä me kätilönraakileet rakennamme hyvää tieto- ja taitoperustaa niihin oikeisiin hommiin. Nyt tyydyn nuuhkuttelemaan ystäväni vauvoja ja kuuntelemaan synnytystarinoita.

Mukava päivä siis takana. Teki todella hyvää olla vain kotona kouluviikon keskellä. Lisään tuohon sivupalkkiin taas uusia kyselyitä, johon saa kaikki ylimääräisten klikkausten kestävät vastata.


4 kommenttia

  1. Pidätkö lapsi parat päiväkodissa vaikka itselläsi on vapaa päivä ? ;) pöh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöh, pöh. ;-)
      Lapset olivat lyhyen päivän tarhassa, kun minä luin kotona koulujuttuja.

      Poista
  2. Oli ihana nähdä <3

    VastaaPoista
  3. Ihana, hyvän mielen postaus. <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!