Ihan oikealla alalla

Päivä päivältä oma tunne ja varmuus kasvaa koulussa opiskellessani. Tiedonnälkä kasvaa vain entisestään oppituntien sivuuttaessa enemmän ja enemmän varsinaisia kätilötyöhön liittyviä asioita. Jo pelkkä kliininen hoitaminen, vuodepotilaiden siirtäminen sängystä suihkulaverille tai injektioiden antaminen vahvistaa omaa tunnetta oikeasta alasta. Menen kouluun joka päivä reippain mielin, valmiina imemään uutta tietoa kuin pesusieni. Luokkalaiset alkavat tulla tutuiksi, läheisempiä tuttavuuksia on alkanut kehittymään ja tunneilla on mukava olla ja kuunnella. Ehkä joskus levottomuus iskee yhteen sun toiseenkin, mutta on aivan mahtavaa olla opiskelija!

Vaikka lapsia on edelleen järjetön ikävä, niin tunnen tehneeni oikean valinnan aloittaessani koulun jo nyt. Ensimmäinen suunnitelma minulla oli lähteä kouluun mahdollisesti vasta ensi syksynä, mutta petyttyäni karvaasti varasijasta, tajusin, että olisin halunnut aloittaa koulun heti. Ja onneksi onni oli suotuisa. Eihän se koulun aloittaminen ollut lopulta kovin helppoa, kun aluksi meitä vaivasi kolmen viikon sairasteluputki, kukkaroiden nyörien kiristäminen ja Kelan kanssa taisteleminen (joka jatkuu edelleen). Perheen liitokset ovat tiukilla, kun opiskelijan roolista ei voi aina niin vain hypätä siihen kotiäidin essuun, tai iltaisin ei jaksa huomioida miestä muminaa enempää. Tänään esimerkiksi keskityin vain ja ainoastaan lapsiin ja normaalien kotiaskareiden tekoon. Välillä on niitä päiviä, jolloin on jatkettava anatomian ja fysiologian puurtamista, mutta myös perheelle on pyhitettävä aikaa.


En ole oikeastaan ollut alkujaankaan mitään kotiäitiainesta. Älkää käsittäkö minua väärin: olen nauttinut yltiöpäisesti lasten kanssa hengailusta kotona. Hiekkalaatikoilla en ole viihtynyt koskaan, mutta kaikenlaista aktiviteettia on kyllä tullut puuhattua lasten kanssa: luontopolut, kaupunkireissut, kerhot, vauvauinnit ja muskarit. Olen nauttinut korvapuustien leipomisesta, pyykin ripustamisesta, puhtaasta lattiasta, imettämisestä, leikeistä ja lauluista, lasten naurusta ja päikkäreistä. Nyt opiskelijana ymmärrän, että minulla on ja on ollut aina suuri tarve toteuttaa itseäni - tehdä jotain aivan omaa. Kotiäitinä tytön uhma on ajanut minut silloin tällöin aivan hulluksi, jolloin olisi tehnyt mieli mennä pimeään vessaan kyyhöttämään ja repimään tukan päästä. Pojan vauvavuosi oli todella uuvuttava ja henkisestikin rankka, jonka ansiosta olen vetänyt ehdottoman ein mahdolliselle kolmannelle lapselle. Hoidin perhettämme yksin miehen opintojen ajan, (köh, köh, luin itseni omin avuin ylioppilaaksi samaan aikaan), joten nyt jos koskaan on minun vuoroni.


Kätilöksi opiskelu vie yli neljä vuotta. Se on aivan mahdottoman pitkä aika. Tulen olemaan 28-vuotias, kun valmistun. En siis tahdo tuhlata aikaa ns. kotona lorvailuun, sillä minulla on tavoitteita myös kodin ulkopuolella: luoda uraa. Lapset ja mies tulevat aina ensin, se on ihan selvä, mutta olen enemmän uraäiti kuin kotiäiti. Joillekin se kotona oleminen sopii. Minäkin nautin niistä harvoista arkipäivistä, jolloin saan olla enemmän lasten kanssa kotona. Sisäinen Eevini on kuitenkin sellainen menijä, joka ei pysty olemaan paikallaan kauaa, ilman, että jalka olisi jo puoliksi oven välissä.


Olen ehdottomasti siis oikealla alalla. Tällä hetkellä tuntuu, että tuleva paikkani kätilönä olisi synnytysalissa - siellä, missä tapahtuu! Ystäväni viikon ikäisen vauvan näkeminen sai kyyneleitä silmiini. Vaipan vaihtaminen oli aika yllättävän monimutkaista yli kymmenen kiloiseen "vauvaan" verrattuna. Kuitenkin katsoin sitä pientä ihmettä ja ajattelin, että minäkin tahdon olla niiden pienten ihmeiden kanssa tekemisissä. Olla se asiantuntija ja tukipilari synnytyksessä. Tahdon olla se kätilö, josta jää hyvä mieli synnytyksen jälkeen. Tahdon hoitaa vastasyntynyttä, auttaa vanhempia kasvamaan perheenä ja antaa eväät perheenä elämiseen. Minun kutsumukseni on olla kätilö - paras mahdollinen sellainen. Kätilönä en vain ole vastasyntyneiden kanssa työssä, vaan myös äidin ja isän. Naisten kanssa työskentely luonnistuu minulta. Naisen elämä koostuu niin monista osa-alueista, kuten kätilön työkin, joka ulottuu paljon pidemmälle kuin synnytyssaliin ja lapsivuodeaikaan. Odotan jo nyt innolla naistentautien harjoittelua, jolloin pääsen todistamaan luultavasti myös raskauksien varjopuoliakin. Koen olevani tarpeeksi vahva kohtaamaan vaikeatkin asiat.

Olen aivan raakile vielä kaikessa, enkä osaa sanoa ammatillisesti kätilöiden työstä kovin suurta ja ihmeellistä. Joku haisu minulla tästä täytyy olla, sillä tälle alalle pääsin opiskelemaan. Koen olevani onnellisessa asemassa, sillä yhtä minun opiskelupaikkaani havittelee joka vuosi seitsemän ihmistä. Ei siis ole aivan mikä tahansa ala, johon olen päässyt. Suuri suosio kertoo myös arvostuksesta kätilöiden työtä kohtaan. Siihen myös minä tähtään: kehittää itseäni ja alaani omalla panoksellani - olla arvostettu kätilö.


Odotan sydän apposen avoinna opintojeni etenemistä ja sitä, mihin opintoni minut vievät. En vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään. Lapset ovat osoittaneet sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen, joka valaa toivoa minulle paremmasta huomisesta. Kun saamme kaiken tasapainoon, niin aikaa löytyy varmasti myös parisuhteelle. Nautin tästä hektisestä arjesta ja pienestä stressistä. Tähän minut on luotu. Tähän elämään, tähän perheeseen ja tähän hetkeen rakentamaan sitä tulevaisuutta, jossa tahdon olla ja elää.

Kouluuni hurahtaneena askartelin itselleni koulua varten kirjan, johon alan pitämään pientä oppimispäiväkirjaa. Haluan palata ehkä kymmenen vuoden päästä ajatuksiini kätilöopiskelijana, joten mikään ei ole parempi, kuin tehdä itselleen persoonallinen kirjanen. Ihan hurahtanutta touhua täällä välillä. Mutta minä tykkään!!




12 kommenttia

  1. Kuullostaa hyvältä! Kaikkea hyvää "kätilöksi kasvamiseen" ja opintielle! Olet selvästi oikealla alalla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      On aivan mielettömän loistava fiilis, kun huomaa löytäneensä sen oikean alansa. <3

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Mikään ei voita sitä tunnetta kun tietää olevansa oikealla tiellä! Kuulostaa siltä että sinusta tulee loistava kätilö ja pohja on todella hyvä kun itselläsi on lapsia (tämä on näitä juttuja että mielestäni kätilön pitää olla synnyttänyt ja neuvolan tädillä lapsia jotta voi oikeasti olla hyvä ammatissaan).

    Itsekkin kuulun niihin joista ei ole pitkäaikaiseksi kotiäidiksi. Toki olen lapset halunnut ja valmis heidän kanssaan kotona olemaan, mutta pitemmän päälle tämä ei ole mitään herkkua. Kaipaan myös jo sitä tunnetta kun minua arvostetaan itsenäni ei tyttöjen äitinä. Tästä syystä palaankin töihin aika pian sen jälkeen kunhan nuorempi täyttää 1v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin toivon, että minusta tulee se oman tasonsa ylittänyt ja ammattitaitoinen kätilö. Sellainen kätilö, jonka haluaisi itselleen omaan synnytykseen.

      Ja hyvän päätöksen olet sinäkin tehnyt. Mielestäni äidin paikka voi yhtä hyvin olla töissä, kuin siellä hellan ja imurin välissä. Oma ura ja oma identiteetti (muu kuin se äiti) on myös tärkeää. :-)

      Poista
  3. Tsemppiä opintoihin, on upeaa, että joukossa on noin motivoitunut opiskelija kuin sie. Ja hyvältä kuulostaa kaikki pohdinnat, noin sen pittääkin mennä :)

    Little things with hope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli hyvä mieli kommentistasi. Ihanaa, kiitos paljon!!

      Poista
  4. Onpa mahtava ajatus tuo oppimispäiväkirjan pitäminen, ja vielä noin kauniin kirjan olet tehnyt! :) Iloa opintielle!

    VastaaPoista
  5. Aina, kun ihminen löytää Sen Oman Juttunsa, on se mahtavaa. Iloitsen puolestasi suuresti. Minun mielestäni sinusta huokuu lämpöä ja lempeyttä, mutta samalla sinussa on sisäistä vahvuutta. Mielestäni nuo ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan kätilön kaltaisessa vaativassa asiakastyössä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, Elli!! <3
      Tuntuu ihanalta kuulla tuollaisia asioita toiselta.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!