Kissoja pöydällä, koneiston huoltamista ja lohtushoppailua

En voi muuta kuin kiittää kaikista teidän tsempaavista kommenteistanne ja puhelimeeni saapuneista viesteistä. Oli kyllä vähän erilaisempi ystävänpäivä kuin olin kuvitellut, mutta rajansa se on kaikilla. Jonkinlainen välirauha on saapunut tähän talouteen, kissoja on nostettu pöydälle ja oma sisäinen rauhakin on palautumassa tiukkojen viikkojen jälkeen. Ja ei, en ole lopettamassa kouluani. Sen verran itsekäs on oltava, että nyt on ihan oikeasti minun vuoroni ottaa sitä aikaa oman itsensä toteuttamiseen ja tulevaisuudesta huolehtimiseen. Valtakunnassa on siis kaikki hyvin.

Viimekertainen purkaus oli monen asian summa, jonka laukaisi pieni katse ja tiuskien sanottu asia. Monen päivän kestänyt stressaantunut ilmapiiri alkoi käydä minulle liian raskaaksi. Olen tottunut kannattelemaan toisten murheita hartioillani, hoitanut enemmän kuin minun pitäisi ja ottanut vastaan vähän sitä sun tätä toisilta osapuolilta. Omalla menneisyydellä on hyvin paljon vaikutusta tämän hetkiseen sietokykyyni. Olen samalla todella vahva, mutta samalla haluaisin, että joku kannattelisi välillä minua. Kun omassa päässään odottaa saavansa kehuja, lämpöisiä sanoja tai pieniä ihania tekoja, voi todellisuus tulla yllätyksenä. Kaksi hyvin kipakkaa luonnetta törmäävät helposti arjen tiukoissa aikatauluissa ja kotiaskareissa yhteen kipinöiden. On minun odotukseni ja hänen odotukset. Kun itsellään alkaa loppua hymy ja optimismi, ei enää jaksa kuunnella sanaakaan. Silloin itsestääkin tulee nopeasti itse pirulainen. Loppua tarinasta ei ole vaikea arvata.





Nyt kuitenkin muutaman valitun sanan (ja ehkä kyyneleenkin) vuodattaneena olen taas optimistinen arjen suhteen. Omaa käytöstään pitää myös tarkastella kriittisesti, etsiä samalla niitä hyviä puolia toisesta ja antaa joidenkin asioiden vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Uuden elämän pyörittäminen on vaikeaa, varsinkin, jos ennen on totuttu pidempiin työvuoroihin ja siistimpään kotiin. Vapaa-aikaa ei juuri ole, eikä parisuhteelle varsinkaan jää aikaa nimeksikään. Meidänkin tilanteessa kärpäsestä syntyi härkänen. Kaiken keskellä pitäisi muistaa niinkin yksinkertainen asia kuin rakkaus. Lasten kanssa viikonloppuaamuna vietetty aika nauraen ja kutitellen pyyhki turhat murheet pois - mistä kaikki edes alkoi? Puhuminen on tärkeää. mutta niin on se kuunteleminenkin.

Suklaa-addiktina ja materialistina lohdutin itsenäni ennen viikonloppua - milläs muullakaan kuin suklaalla ja uusilla vaatteilla. Hymykin alkoi tänään vilahtamaan, kun mies otti kaikessa rauhassa ja sovussa lapset ja lähti mummolaan. Minulla on kynä viuhunut kädessä anatomian tehtäviä tehden ja sivusilmällä lemppariohjelmia katsellen. Huomenna nautin täysin rinnoin Pyörämummin paistamista letuista. Kouluhommat eivät tietenkään mihinkään katoa, vaan annan Ukolle omaa aikaa ja luen mummilassa lasten kanssa.


4 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitti, nää on oikeesti aika kivat tuollaisen tyttömäisen paidan kaverina.
      Ja housut löytyvät Vilasta, apauttarallaa 40 eurolla. ;-)

      Poista
  2. Mahtava asenne sinulla! You go Girl!

    Ja upeaa analysointia ja sitä kautta ymmärrystä toista ihmistä kohtaan. Noin se menee jos halutaan pysyä yhdessä. Ymmärrystä. Ja rakkauttakin tietty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Aika huomaamattaan tästä tulikin tälläinen puolin ja toisin tarkasteleva analyysi. Vielä kun kumpikin osapuoli ajattelisi samalla tavalla. :-D Vinkkinä vaan rakkaalleni. ;-) Mutta sillä positiivisella asenteella on porskutettava eteenpäin.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!