Koneisto

Elämä on kuin koneisto, jossa jokaisella rattaalla ja osalla on oma paikkansa, oma suuntansa pyöriä. Jotta koneisto toimisi, pitää sitä välillä huoltaa, öljytä, kiristää, höllätä tai osia vaihtaa. Väärään suuntaan pyörivä ratas aiheuttaa kipinää ja haittaa koko koneiston pyörittämistä sujuvasti.

Minä lisäsin omaan elämääni uuden palasen: koulun. Haaveissani kuvittelin kouluni palasen sopivan koneistooni kuin nakutettu. Kaikki olisivat tyytyväisiä, koneisto pyörisi mutkitta, eikä mikään palanen panisi uutta muutosta vastaan kapuloita rattaisiin.

Uusi elämäni opiskelijana on kuitenkin aiheuttanut kitkaa, mielipahaa ja stressiä. Koneistossa kipinöi muutama palanen minun odotuksiani vastaan, eikä arki enää tunnukaan kotona ruusuiselta. Ajatus oman unelmani toteuttamisen lopettamisesta on käynyt mielessä, sillä muiden mielipaha tuntuu tärkeämmältä hoitaa pois, kuin oman itseni toteuttaminen - minun unelmani toteuttaminen.

Koneistomme käy tällä hetkellä ylikierroksilla, se pyörii yskähdellen tai aivan väärään suuntaan. Kaikkea samaan aikaan. Kotona kipinöi niin, että oma olo alkaa käydä hymyn alla tukalaksi. Hammasta purren yritän hoitaa koneistoamme parhaani mukaan. Yritän saada sen toimimaan. Yritän sovittaa siihen oman unelmani - minut itseni uudessa roolissa, uutena ihmisenä. Olen aina ollut se, joka kasaa kaiken sen kipinän ja mielipahan takaraivoni sopukoihin, jotta en itse omalla käytökselläni aiheuttaisi enempää kipinää. Yritän nähdä elämän valoisan puolen. Kuitenkin kipinää ja kirskettä aiheuttava ratas saa mieleni maahan.

En tiedä, mitä tehdä.



15 kommenttia

  1. Apropoos, oletteko harkinneet muuttoa lähemmäksi koulua?
    Toi on rankka koulu - totesin sen itselleni ylivoimaiseksi (aikana ennen lapsia!) jo kahdessa viikossa. Mä kannustaisin jatkamaan, mutta muistutan toki että sieltä voi pitää välivuoden jos tilanne nyt on mahdoton.

    <3 Tsemppiä, voimia, rohkeutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi tilanne vielä ole siinä pisteessä, että koulu lopettaa pitäisi. Muutto lähemmäksi pk-seutua olisi tietty oiva ajatus. Jo tämä purkaukseni tänne kevensi henkistä lastia.

      Kiitos paljon tsempeistä. Näin ystävänpäivänä (en edes muistanut koko päivää) kommenttisi lämmitti mieltä todella paljon! <3

      Poista
  2. Olette ihan muutoksen alussa, alkuhuuma loppunut, reagointi alkanut. Yleensä pari viikkoa tuosta voi jo taas arki sujua rutiinilla ja koneisto rullaa paremmin. Voimia ja yrittäkää jutella toistenne kanssa ja tsempata jaksamaan :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Osasit valita juuri oikeat sanat. Sain tästä paljon toivoa huomiseen. :-)

      Poista
  3. Ikävä kuulla! Muutos on kyllä varmasti suuri ja ottaa aikaa että saatte sen toimimaan. Jos kovin tukalalta tuntuu niin olisiko mahdollista venyttää opintojen pituuta ja keventää viikkoja tällä tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jo näin illan tullen luottaa ja uskoa siihen, että tällä tahdilla voin jatkaa, mutta kotona täytyy huoltaa perheen yhteistä aikaa. :-)

      Poista
  4. Voi ei, toivottavasti saatte asiat järjestymään <3

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Voin vain nostaa hattua teille, jotka lähtevät kouluun/työelämään lasten ollessa pieniä. Itse tasapainoilen AINOASTAAN kodin ja silloin tällöisen keikkailun merkeissä, jota pystyn hallitsemaan ihan oman jaksamisen kannalta. Joten en voi kuin kuvitella, mitä se on kouluineen, töineen, päiväkoteineen ja koulutehtävineen.
    Mutta en ainakaan suosittele unohtamaan itseään ja omia unelmiaan. Itsestä on pidettävä huolta, vaikka äiti olisikin ja muiden tarpeet tuntuvat usein menevän kaiken muun edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä aikamoiselta sirkukselta välillä tuntuu. Kiitos sinulle, kun jaksoit kirjoittaa kommenttisi. Olen aivan häkeltynyt kuinka mahtavia tsemppauksia olen kaikilta saanut.
      Onneksi kohta on jo se viikonloppu!!

      Poista
  6. Voi ei, ikävä kuulla! Vaikket tarkemmin kertonutkaan mistä puhut, muista kuitenkin, että lähes asiaan kuin asiaan on saatavilla apua, kunhan pyytää. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Taitaa tästä kohta lähteä pyyntö potentiaalisille lastenvahdeille ja otetaan miehen kanssa kurssi kohti omaa vapaailtaa- ja yötä. Jos vaikka sillä jo saataisiin koneeseen kitkattomampaa menoa.

      Poista
  7. No voi ei. :( Kumpa löytäisitte jonkinlaisen kaikkia miellyttävän ratkaisun, jotta rattaat pyörisivät taas sujuvasti eteenpäin, kirskumatta. Ja erityisesti niin, että saat edelleen pitää kiinni omasta unelmastasi... kun se on selkeästi sulle tosi tärkeä juttu. Tsemppiä! <3

    Ja hyvää ystävänpäivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Puhumalla ne asiat selviää. Täytyy vain itsekin kuunnella tarkemmin toisia. Ihan varmasti tämä lähtee tästä sujumaan paremmin, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä.

      Poista
  8. Edelliset kommentoijat sanoivat niin viisaita sanoja, että omat aatokset tuntuvat niin kovin tyhjiltä. Kirjoitan nyt kuitenkin jotakin.

    Teillä oli pitkään vakiintunut arki, jossa sinä olit kotona, mies venytti päivää ja se olit sinä, joka joustit. Nyt sinä lähdit toteuttamaan suurta unelmaasi. Totta kai se vaatii sopeutumista, pohdintaa, asioiden priorisointia ja keskustelemista (kaikilta teiltä). Voimia siihen työhön. Kuten joku suomalainen bändi joskus lauloi: "keskustelemalla kaikki selviää". <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!